keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Paahteiset anispiparit


Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta piparkakkutaikinaa, ja tällä kertaa halusin testata Kinuskikissan anispipareita. Ensin lakritsantuoksuinen anis tuntui aika vieraalta laittaa pikkuleipään, mutta nyt kun uunissa paahtunut valkosuklaa on mukavasti karamellisoitunut pikkuleipien päälle, on makuyhdistelmä kerrassaan herkullinen. Tekeminenkin oli helppoa, ja siirapin kiehauttaminen mukavaa. Suosittelen kokeilemaan, vaikkakin meidän muksut nyrpistivät näille nenäänsä. Meille aikuisille jää nyt sitten vain enemmän syötävää! 


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hoosianna! Ja joulun odotus voi alkaa


Ensimmäinen adventti on täällä, juuri tänään. Joka vuosi se tulee yhtä ihanana ja tervetulleena, eikä sitä voisi millään vastaanottaa ilman, että laulaisi Hoosiannaa isossa kirkossa ja kuoron säestämänä. llä kertaa saimme tyttäreni kanssa matkaamme vielä isosiskoni, joka halusi myös ottaa sen perinteeksi! Hieno, yhteinen naisten juttu. Ja joka kerta niin koskettava, niin lähelle tuleva sanoma. 


 

Sen jälkeen viimaisessa päivässä maistui joulutee ja suklaaleivos erityisen herkulliselle. Joulun odotus, se on tässä. Kaikki on jo valmista. <3 




Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla. 

perjantai 25. marraskuuta 2016

Bling bling -kuusi ja kuusenpallojen kätevä ripustuskoukku


Bling, bling ding, dong, woop, woop! Nyt ei ole vaaleaa ja tyylikästä kuulkaas, ei. Minulle tuli todellinen värihulluus! Yläkerran aulan joulukuusi on tällä kertaa oikea amerikkalainen unelma! Meillä oli valtavasti vanhoja värikkäitä palloja, joita ei enää haluttu käyttää lasten kuusiin, joten niistä se idea sitten lähti. Kävin ostamassa Tokmannilta edullisen värivalosarjan, koska eihän tällaisessa kuusessa voi olla tavalliset kynttilät. Löysin 13 eurolla 120 lampun valosarjan kun 80 valon sarja olisi maksanut pari euroa enemmän. :-) 






Onko teillä ollut ongelmia siinä, että kuusenpalloista irtoavat ripustusnauhat? Erityisesti nämä pienet väripallot ovat olleet hankalia, koska niitä on ollut kymmeniä ja niihin on ollut melkoista puuhaa yrittää pipertää niitä pienen pieniä ohuita kultalankoja ripustusnauhoiksi. Sattumalta hoksasin Clas Ohlsonilla paketillisen ripustuskoukkuja, joita luulin aluksi klemmareiksi, mutta jotka osoittautuivat ratkaisuksi kuusipallo-ongelmaan. Miten käteviä ovat tällaiset irtonaiset koukut, joilla saa pallot nopeasti roikkumaan. Toki paperiliitinkin olisi väännettynä toiminut, mutta olihan tämä nyt helppoa.


Ei voi sanoa, että tyylikäs, ei voi sanoa, että sopii sisustukseen. Ei sovi. Mutta tämä sopii mielialaan näin marraskuussa sekä sellaiseen tunteeseen, että pitää sitä vähän höpsötelläkin. Salaa kaikki vuodet olen pitänyt värivaloja jollakin oudolla tavalla lumoavina. Ja tästä kuusesta minä tykkään ihan mahdottomasti. :-) 


torstai 24. marraskuuta 2016

Karusellijoulukalenteri ja pieniä joulutuunauksia keittiöön





Tuttava oli ostanut ihanan joulukalenterin Ombrellino-liikkeestä (Oulussa Valkean kauppakeskuksessa), joten sinne suuntasin itsekin mielessäni tämänvuotinen joulukalenteri. Kimalletta pitäisi olla, ja kaunis tunnelma. Miten ihania kalentereita sieltä löytyikään! Ostin itselleni tällaisen karusellikalenterin, jossa on ihanan vanhanaikainen tunnelma. 


Liikkeessä on monenlaista ranskalaista ja muualta Euroopasta tuotua lelua ja tavaraa. Joulukoristeita ei ollut kovin paljon, mutta ne olivat sitäkin söötimpiä. Myös joulukortit olivat kauniita ja vanhanaikaisia. Lumisadepallot olivat ihastuttavia.




Keittiössä vaihdoin itse tehtyjen lamppujen näkösuojat lumihiutalenauhaan. Liimasin kaksi kerrosta päällekkäin, ja niin sain niihin helposti tämän vuoden lumihiutaleteeman. :-)




Meidän kolme valkoista paperitähteä ovat valtavan suuria, ja niitä on ollut hieman hankala sijoitella. Siksi keittiön ikkunalla on pelkkä kynttelikkö. Siihen löysin puisen sydämen Sinopperista. Nyt laitoin yhden tähden sisälle paristolla toimivan led-valosarjan ja asettelin sen keittiön vitriinikaapin päälle. Siinä se ei ole kokkailijan ja leipurin tiellä!


 

Viikonloppuna on tiedossa taasen lunta tänne pohjoiseen, sitä odotetaan kyllä suurella innolla. Tulisi enemmän joulun tuntua kuin tässä pimeydessä....piparkakkuja olisi tarkoitus ensimmäinen satsi leipoa ja yksissä teatteripikkujouluissa käydä. Ja sunnuntaina on ensimmäinen adventti ja hoosianna-kirkko! <3

tiistai 22. marraskuuta 2016

Pihan jouluvalot


Viime vuonna hankkimilleni Anttilan Anno-jouluvalosarjoille kävi nyt siis köpelösti, kun kauppa meni nurin. Juuri kun löysin mainion ja edullisen valosarjan, jota olisi voinut hienosti täydentää! Mutta onneksi kesällä hain vielä lisää valoja loppuunmyynnistä, niin selvitään hyvin jonkin aikaa. Olisi voinut ostaa ehkä vieläkin enemmän, kun edullisia olivat. 

Meillä oli varsin rikkinäinen pajukartio, jonka olin jo kiikuttamassa kaatopaikalle, mutta vielä päätin kokeilla, jos siitä olisi johonkin. Ja olihan siitä - paikalleen jäätyneenä ei muutama rikkinäinen pinna haittaa. Sain sen tökättyä myös pihan parhaimpaan paikkaan, joten siihen tietysti sopivat myös jouluvalot. 



Omenapuussa on sama Annon valosarja joka siinä on ollut syksystä saakka, ja pihan isoksi kasvaneeseen joulukuuseen laitoin aivan perinteiset joulukuusenkynttilät.


Löysin sattumalta viisi paketillista varalamppuja ikivanhaan Loiste-valosarjaani, joten korjasin sitä sen mitä pystyin (siinä meni olohuoneen lattialla yksi ilta) ja heittelin senkin tuohon pihan pensaisiin. Ne näkyvät yllä olevassa ja alimmaisessa kuvassa taustalla. More the merrier! 


Joten nyt meillä on jouluvaloja ainoastaan talon etupuolella eikä enää takapuolella tai sivustoilla - ei sinne kuitenkaan tule kauheasti katseltua ja useimmiten iltaisin on sälekaihtimetkin kiinni.  

lauantai 19. marraskuuta 2016

Uudet kakkuvuuat testissä


Rupesipa eräänkin kerran leivotuttamaan, joten jotakin piti saada tehdä saman tien. Kuivakakkujen tekemisestä, saati syömisestä, en hirveästi piittaa, mutta niitä vaan piti nyt yhtäkkiä ruveta tekemään. Ja koska molemmat kamalat vanhat kakkuvuokani olivat menneet pilalle viime vuonna, piti hommata ensin vuuat. Siispä Prismaan vielä juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten leipomaan. Ostin kaksi kakkuvuokaa, toisen tällaisen tavallisen edullisen ja toisen pinkin silikonisen. Olisin toivonut Prisman valikoimiin useammanmallisia vuokia, vaikkapa ruusua tai katedraalia, mutta samanlainen perinteinen kuvio oli tarjolla jokaisessa vaihtoehdossa. Mutta koska (kakku)hätä oli suurin, oli tyydyttävä niihin. Olisin saattanut ostaa kaksi tuollaista tavallista, mutta tytär oli mukana kaupassa ja annoin hänen valita toisen. Niinpä kotiin kahden vuuan kera ja tuplataikinaa tekemään!



Meillä oli kaapissa sopivasti turkkilaista jugurttia ja pakasteessa anopin tekemää omenasosetta, joten tämä jugurttikakun ohje oli oikein sopiva tilanteeseen. Kohtuullisen monimutkainen kakkutaikina tuli aika nopsaan valmiiksi, ja sitten jännäämään uunin äärelle, miten kakut uusissa vuuissaan paistuvat. Perinteinen kakkuvuoka paistoi kakun tasaiseksi ja kauniin ruskeaksi. Sen sijaan silikonisessa kakkuvuuassa kakku jäi selvästi vaaleammaksi ja jotenkin "kumimaisemmaksi". Silikoninen kakkuvuoka oli myös aavistuksen litistyneenä uunissa, joten luonnollisesti myös kakku paistui hieman litistyneen malliseksi. 



Kakut maistuivat minusta ihan mukavalle, mutta lasten mielestä ne eivät maistu yhtään millekään. Ainakaan ilman vaniljakastiketta. Nyt meillä on kuitenkin valtavat määrät tätä mautonta kakkua, ja annan pääni pantiksi, että sellainenkin päivä tulee, kun koulun jälkeen tämäkin kakku maistuu! Eli odottelemme rauhassa pakasteen tyhjenemistä. Nimittäin on tullut leivottua niin paljon viimeisten parin viikon aikana, että pitää ihan itseään toppuutella, ettei leivo niin paljon, ettei kukaan sitä määrää pysty syömään. 


Mukavaa viikonloppua kaikille! Minä ripustin yhden joulutähden olohuoneeseen ja loputkin löytänevät paikkansa viikonlopun aikana. Pahaksi onneksi kuulemma ensi yönä lumi sulaa...

torstai 17. marraskuuta 2016

Kun peilitussi lapasesta lähti


Katselinpa yksi ilta huolettomana Strömsötä ja näin, miten siellä piirrettiin valkoisella lasitussilla ikkunoihin kuvioita. Sen jälkeen muistin, että minullahan on olemassa Granitista ostettu valkoinen tussi, joka on tarkoitettu liitutaulutarralle. Siinä kuitenkin luki myös "glass", joten ei kun tuumasta toimeen! 

Ensin halusin kokeilla eteisen peiliin peuraa, ja lopulta sain sen onnistumaan. Hetki siinä meni, sillä tussi ei aina antanut väriä kun se kääntyi ylösalaisin. Aluksi peuran silmätkin olivat ihan kummalliset. Tyttö purskahti nauruun kun näki sen keskeneräisenä (ei oikein vauhdittanut innostustani). Mutta lopulta sain silmätkin kohdilleen ja nyt se on valmis! Vielä hieman osuu silmä noihin sarviin - ne ovat vähän ehkä kömpelöt. Mutta ne voi helposti piirtää uusiksi, jos ne tarpeeksi vaivaavat. Tussi on nimittäin kätevä pyyhkiä pois märällä rätillä.



Sen jälkeen tietysti aivot laukkasivat satasta: mihin kaikkeen voi piirtää, missä kaikkialla meillä on lasia ja peiliä! No ikkunaan sen jälkeen syntyi minun ja lasten piirtämänä monta lumihiutaletta. Näitä pitää tehdä lisää. Kuinka kätevää, kun ei tarvitsekaan leikata niitä paperista vaan voi piirtää ikkunaan juuri niin monimutkaisia sakaroita kuin haluaa.


Tässä kuva esikoisen lumihiutaleesta, koska siitä tuli niin suloinen.

 
Lopuksi vielä koristelin pyöreän kynttilänalusen, joka on tehty peilistä. On muuten hurjan haasteellista kuvata ikkunoita ja peilejä, koska niihin tulee mahdottomasti heijastuksia. Itsestä, televisiosta, lampuista....ja aina kuva näyttää vähän siltä, että se on tärähtänyt.



Nyt pitää ehkä vähän jarrutella, ettei joka ikkuna ole täynnä piirustuksia. En vaan oikein usko, että se onnistuu. Mennään näillä tämä vuosi. :-D

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kankurin tuvan tunnelmissa


Piipahdin työmatkalla Helsingissä, ja minulla oli reilu tunti omaa aikaa keskustassa. Niinpä joulublogi Keltaisen talon joulunodotusta innoittamana suuntasin Kankurin tupaan, jossa on joulumaailma alakerrassa. Luvan kuville kysyttyäni hiipparoin alakerrassa varmasti kokonaisen tunnin. Ensin eteisessä oli vastassa valkoinen joulumaailma, ja sen jälkeen varsinainen tupa, joka oli täynnä tonttuja, kimalletta ja tunnelmaa. Sekä ihanaa joulumusiikkia. Joskus on yksinäinen olo kun matkustaa työmatkalle ilman kaveria, mutta mieli piristyi tosi paljon kun sain rauhoittua tämän kaupan tunnelmassa. 








Tupa oli jaettu hieman teemoittain - jossain paikassa oli seimiaiheisia koristeita, toisessa punaista tonttumaailmaa, jossakin vanhanaikaisempaa ja perinteisempää koristetta ja toisessa kulmassa taas hyvin värikästä koristetta.

Tämä alla olevassa kuvassa oleva ihana lentävä poro jäi vähän kaivelemaan, etten sitä hankkinut. Sen verran sillä oli hintaa kuitenkin, etten raskinut sitä ostaa. Se lenteli hassulla peltisellä vanhanaikaisella potkurikoneella - varmaan lahjoja viemässä. :-) Lopulta en ostanut yllätyksekseni mitään, nautin pelkästään joulun rauhasta. Sen sijaan Stockmannilta hain kotiinviemisiksi hieman käsintehtyjä tryffeleitä.