sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Vessanmatosta ryijy (ja yksi tähti haettu varastosta)


Meillä on ollut olkkarissa muutosta viime aikoina, ja nyt kun uusi sohva asettui tähän nurkkaan, jäi seinä ihan tyhjäksi. Kaksi taulua, jotka aiemmin olivat edellisellä seinällä, eivät istuneet enää tähän, vaan näyttivät liian ahtailta. Mieleni teki jotain kodikasta ja pyöreää, joten ryhdyin miettimään, löytyisikö pyöreitä ryijyjä mistään. Eipä osunut silmään, ja hetken harkitsin, voisiko hermoillani saada aikaiseksi makrameen, mutta ei taida hermot kestää. :-D Niinpä katsahdin, löytyisikö mistään pyöreitä mattoja, josta voisi saada viriteltyä jotain mukavaa. Ja kah, Elloksellahan oli täydellinen ryijynnäköinen vessan matto! Sain sen vieläpä puoleen hintaan, joten tilaus menemään ja odottelemaan.

Matto oli oikein sopiva, mutta letko seinälle ripustettavaksi. Hain paikallisesta Jyskistä ison pahvinpalasen, jonka sitten mies leikkasi mattopuukolla sopivaksi. Sitten hän ampui niittipyssyllä maton reunoistaan kiinni pahviin. Sitten ruuvilla seinään ja kah, meillähän on pyöreä ryijy!








Sen verran jouluttaa, että hain jo yhden tähden alakertaan lipaston päälle lampun tilalle. Nämä muutama vuosi sitten ostamani tähdet ovat vaan valtavan isoja, joten en ole niitä hetkeen virittänyt ikkunoihinkaan. Voi olla, että tänä vuonna ostan olohuoneeseen jotkut sirot, metalliset ikkunavalot, mutta tämä tähti olkoon nyt ainakin jonkin aikaa tässä. Sisälle laitoin paristovalosarjan. Keittiössä meillä roikkuu tämä kiva musta valosarja, jonka vaihdan sitten lähempänä joulua vaaleammaksi.




Ulkona syksy jatkaa kylmenemistään, viime yönä oli Oulussa pakkasta jo lähes kymmenen astetta, ja aamulla siis koko puutarha huurun peitossa.

Hyvää sunnuntai-iltaa!



keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Syksyisiä askarteluja ja retrokakku


Kesäkukat ovat ollutta ja mennyttä, tosin aika monella tuttavalla ne vain kukkivat vieläkin. Minulla kiinnostus kesäkukkiin lakkaa jo alkusyksystä, jonka jälkeen en millään enää jaksa niitä hoitaa. Niinpä on mukava siirtyä askartelemaan jotain syksyistä. Tänäkin vuonna pidän nämä puksipallot ruukuissa, mutta lisäksi askartelin ovikranssin sekä lyhtykoristeita.



 
 
Poimin metsästä pihlajanmarjoja ja pietaryrttejä. Lisäksi napsin omenapuustamme kaikki siihen kasvaneet omenat sekä jemmasin yhden harmaan kesäkukan kukinnot. Niistä väsäsin oveen kranssin vanhan valkoisen kranssipohjan päälle. Lisäksi laitoin kukkia, omenoita ja pihlajanmarjoja valkoiseen lyhtyyn valojen kera. Siitähän tuli oikein nätti, erityisesti pimeällä on kivannäköinen. Muutoin ovenpieleen en taida sen kummempia syyskoristeita viritellä, sen sijaan jouluksi näihin puksipalloihin voisi olla kiva saada valot!




Viikonloppuna löysin myös jokin aika sitten jemmaan pistämäni vanhat reseptikortit. Äitini tilasi näitä aikanaan, ja niitä tuli aina kerran kuussa lisää. En halunnut ottaa ruokaohjeita, mutta sen sijaan otin itselleni kaikki leivontakortit. Voi mitä ihania retroreseptejä löysin! Oli kaneliässää, ambrosiankakkua, tiikerikakkua ja tietysti tuulihattuja. Tuulihattuja taidankin tehdä viikonlopuksi pojan synttäreille.

Ensimmäiseksi kuitenkin leivoin Ampiaisenpesä-nimisen kakun, johon tuli sekä kookosta että ananasta. Oikein mainionmakuinen kakku! Ajattelin, että leivon näitä retroherkkuja tästedes joka viikonloppu, nimittäin nämä kortit eivät ihan pian lopu. Mokka tuntui olevan aika monessa makuna, silloin ei tosiaan ollut käytössä esimerkiksi vaahtokarkinmakuista esanssia...


 

 
Pikkuhiljaa alkavat illat pimetä ja lehdet putoilla. Syksy etenee. Itselläni ajatukset ovat koko ajan enemmän ulkomaanmatkassa, jonka teemme tänä syksynä. Sen jälkeen pystyn keskittymään sekä blogiin että jouluun vielä tätäkin paremmin!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Vihreä päivä


Pidin perjantaina ekstra-vapaapäivän, koska koin itseni aika väsyneeksi. Ihana päivä kieltämättä toi voimia takaisin, kun sain viettää sen lekotellen ja ulkoillen. Otin tunnin päiväunet, kävelin metsässä ja kävin kirpparikierroksella. Eppu-koira ihmetteli lähistöllä asuvia hevosia. Onpa isoja koiria, se varmaan tuumi.




Täällä Oulussa ruska odotuttaa itseään, ainakin siellä missä minä asun. Koivuissa ja männyissä on ainoastaan keltaisia, tarkkarajaisia länttejä, mutta muutoin kaikki on vielä ihan vihreää. Vihreä on ehdoton lempivärini, joten omakin takkini on sopivasti kirkkaanvihreä!






Vihreää on myös meillä keväällä uusitussa työhuoneessa, johon laitoimme Lidlin valokuvatapetin. Jonkin verran sen laitto aiheutti päänvaivaa, mutta muutoin olemme siihen hurjan tyytyväisiä. Huoneessa paistaa nyt aina aurinko. Huone ei tosin ole mikään työhuone, vaan vaatteiden säilytyspaikka, Netflixin katselupaikka ja kirjanlukemispaikka. Mutta työhuoneeksi sitä nyt vaan kutsutaan, vaikka kaukana ovat ne ajat, kun siellä oli oikein tietokonepöytä. :-) Huoneeseen olen joskus haaveillut majoittavani vaihto-oppilaan.




Sen sijaan jouluksi tätä huonetta voi olla vaikea saada koristeltua, mutta kyllä minä visioin, että ostan tänne kirkkaanvihreän valosarjan. Voisi olla vinha, jos sen ihan virittäisi pitkin seiniä roikkumaan! Ja uusi lipasto suorastaan odottaa jouluvaloja ja -koristeita. :-)

Hyvää sunnuntai-iltaa!

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Keltaisesta kohti punaista


Hyvää alkusyksyä tai oikeastaan loppukesää! Säät ovat niin kesäiset, ettei meinaa hoksata, että pian ollaan syyskuun puolivälissä.

Tervetuloa. Tästä matka taas alkaa. 


Jostain syystä tänä vuonna kesäisestä säästä huolimatta mieleni on vaellellut yhä useammin kohti joulua, ja niinhän se on, että pian on sata yötä jouluun! Oikeastaan kaikki jouluajatukset kääntyivät nurinniskoin siksi, että meille ostettiin uusi olohuoneen sohva. Aikaisempi musta ja hyvin massiivinen sohva määritteli minulle pitkälti koko joulukoristelun, koska minun makuuni musta ja punainen eivät sovi yhteen. Niinpä olen joutunut vähän pidättelemään punaista. Mutta nyt! Nyt meidän sohvamme on kirkkaanvalkoinen ja huomasin itseni ajattelemasta jouluajatuksia jo heinäkuussa huonekalukaupassa, kun kauppaa teimme. Ensin ajattelin, että voi kuinka ihanaa, saamme lopultakin valkoisen nahkasohvan, joka on ollut unelmamme ja sen jälkeen seuraava ajatus oli, että nyt minä voin laittaa punaisen joulun! :-D 

 
 
 
 
Saa nyt nähdä, miten tämä sohva käyttäytyy käytössä ja koiran kanssa eläessä, mutta paksu nahka on niin monen tuttavan mielestä paras koiraperheessä, että uskaltauduimme sen lopulta ostamaan. Hyvältä se toistaiseksi vaikuttaa. Koira pötköttää oikeastaan koko ajan viltin päällä ja ainoat tahrat, mitkä on tulleet, ovat lähteneet pois ihan rätillä pyyhkimällä. Ja meillähän ei enää pikkulapsia asu, joten sohvalla ei syödä tai piirrellä. Nahkasohvan pystyy myös pesemään ihan vaikka satulasaippualla, jos tarvitaan. Farkulla sohvalle ei saa istua lainkaan, ja vieraita varten levitämme viltit istuinosalle. Näin me sitten uskalsimme tällaisen unelmamme toteuttamaan. Pötköttelyssähän ei nahkasohva ole kangassohvan veroinen, mutta sen hinnan olin valmis maksamaan vaihdosta. Hieman viileäkin se on ihoa vasten kun siihen istahtaa, mutta kestävä se on! Ja niin ihanan vaalea.

 
 Joulun teema on siis selvä. Punaista tällä kertaa! Mieluiten myös modernia ja hillittyä - vähän vähemmän kaikkea kuin yleensä. Näin se maku sitten muuttuu! Mutta tällä yhdistelmällä saan lapsetkin tyytyväisiksi, kun laitamme jouluun punaista. Ei ehkä sillä tonttumaisella tavalla, mutta kumminkin! :-) 


Tarkoitukseni on kirjoitella vielä jonkin aikaa pelkistä syyspuuhista ennen kuin varsinaiset joulupuuhat aloitan. Mutta syksy on ihanaa tunnelmointiaikaa. Siksi meillä on sohvan kanssa nyt paljon sinapinkeltaista, ja oven pielessä on keltainen pallokrysanteemi. Ajattelin syksyllä värkätä varastosta löytyneestä vanerista jotain valosarjapohjaa, ehkäpä ympyrät tai tähdet ikkunaan. Nyt kun kerran tekisi mieli jotain hyvin yksinkertaista.

Ja tälle kynttilä- ja koristekaapille tulee pian taas käyttöä!

 

Mukava nähdä taas! 

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kohti kevättä ja valoa


Unohdin kirjoitella tunnelmia jouluaatosta joululomalla, vaikka lomaakin oli erittäin ruhtinaallisesti. Uppouduin niin mökkeilyyn, elokuviin ja nukkumiseen, että blogi ei sitten lopulta ollutkaan ajatuksissani. Kunnes nyt!

Nyt joulu on jo riisuttu ja kevät on vähitellen mielessä. Olohuoneeseen olen tuonut vihreää väriä tyynynpäällisissä ja keittiöön puolestaan tuoksuvissa yrteissä. Viherkasveja tekisi mieli ostaa, samoin kuin jotain keväisiä kukkia kuten esikkoja. Kaiken kaikkiaan joulu on poissa mielestäni ja keväiset ajatukset valtaavat mielen. :-)

Joulu meni oikein ihanasti, tosin Eppu-koiralla meinasi tulla ongelmia herkkujen kanssa jo jouluaattoaamusta, kun se ahmi jouluherkkunsa maksalaatikon niin nopeasti, että sen vatsa täyttyi kaasusta. Säikähdimme kovin, mutta onneksi kaasu poistui sieltä mistä sinne menikin....jouluaatto meni hyvin perinteisesti ja mukavasti. Kirkko oli yhtä mukava kuin aina ennenkin, ja jouluruoka maistui taas niin mahdottoman hyvälle. 

Toivotan sinulle ihanaa, onnekasta vuotta 2018 ja hei, tänä vuonna nähdään taas! <3


lauantai 23. joulukuuta 2017

Kukkia puutarhalta - sataa timanttilunta


Hujahdus vain, ja ollaan taasen aatonaatossa. Tämä on melkein se paras päivä koko joulussa. Kaikki on vielä edessä, tunnelma on huipussaan. Tänään oltiin heti aikaisin aamulla liikkeellä, ja hain tunnelmalliselta Aleniuksen puutarhalta joulukimpun ja punaisia amarylliksiä. Olipa siellä ihana joulutunnelma - ja niin paljon, mitä olisi vielä tehnyt mieli ostaa. :-) 







hellä olevasta K-supermarketista haettiin lohi, jonka laitan kohta suolaan. Kinkku pannaan iltapäivällä uuniin, jotta saamme makupaloja illalla tuoreen sinapin kera. Pienet tonttuilureissut kuuluvat myös tähän päivään, käymme lasten mummolassa ja serkkujen luona viemässä paketteja. Se on kyllä tosi mukavaa. Tyttömme on luvannut tehdä meille huomiseksi luumukiisseliä.



Sitten, kunhan ilta tulee, tuomme taas patjat olohuoneen lattialle ja katsomme elokuvaa. Vaikka meillä on jo 180-senttinen lukiolainen ja yläkoululainen, on patjojen kantaminen yksinkertaisesti niin must meidän joulussa, että se tehdään! Aamulahjat sujautetaan vieläkin harmaisiin joulusukkiin. Lahjat vain ovat muuttuneet - aiemmin aamulahjat olivat askartelukirjoja, nyt sukkiin sujautetaan lupaus Spotify premiumista. Mutta se on mieleinen lahja! :-) 

Miten ihanasti rupesi satamaan lunta - kutsun tätä lunta timanttilumeksi, koska se kimmeltää niin ihanasti. Meillä on toden totta valkea joulu! <3


Oikein hyvää ja antoisaa joulua sinulle, lukijani! On ollut mukava tehdä taas tätä joulumatkaa. Laitan vielä tunnelmia aatosta joulun jälkeen.


...siks Luojan kiitosta laulamme vaan
Toi rauhan meille Herra taivahasta
ja puolestamme astui kuolemaan
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten