tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulun punaiset ja siniset tunnelmat


Niin ollaan jo välipäivissä taasen, ja joulu alkaa olla tältä vuodelta taputeltuna. Vielä on kuusi komeana olohuoneessa ja lähes kaikki koristeet esillä. Kun ei tarvitse mennä töihin, jaksaa nautiskella pitempään joulun tunnelmasta. Ensi viikolla rupean kyllä jo joulua riisumaan ja miettimään enemmän uuden vuoden asioita. 

Jouluisessa kattauksessa oli tänä vuonna yllättäen - viime metreillä kirien - paljon punaista. Kesällä valkoiseksi maalattu pöytä tuntui nyt punaiselle sopivalta. Avasimme erään paketin jo ennen jouluiltaa, koska tiesimme siellä olevan lahjaksi toivomiamme  Hobstar-juomalaseja. Saimme siten nauttia niistä jokaisella jouluaterialla.

Lunta saimme tänne pohjoiseen niin paljon, että tänään metsät olivat ihanan paksun lumen peitossa! Tässä siis joulusta kuvia - punaisia ja sinisiä. 




Joulu meni meillä oikein hienosti ja suunnitellusti, vaikka monenlaista pöpöä tuntui jylläävän näillämain. Herkuttelimme, kävimme joulukirkossa ja jaoimme mieleisiä lahjoja. Sen jälkeen onkin oltu aika pitkälti nenät kiinni lahjakirjoissa! Tyttö luki uuden Harry Potterin kuudessa ja puolessa tunnissa, vain kerran poistui sohvalta kun kävi syömässä. :-D



Tänään lähdetään illalla elokuviin koko perhe, mutta onnekseni saamme jatkaa lomailua vielä koko tämän viikon. 

Kiitos joulumatkasta kanssani tänäkin vuonna, hyvää uutta vuotta ja nähdään täällä taasen ensi syksynä! Toivottavasti sinulla oli rauhaisa ja mukava joulu. 

Tähtien tuiketta -Facebook-sivua ajattelin silloin tällöin vuoden aikanakin päivitellä, joten se ei ihan hiljene tyystin!


perjantai 23. joulukuuta 2016

Aatonaaton tunnelmaa ja jouluista mieltä


Ollaan aatonaatossa ja kaikki alkaa olla valmista. Siivoukset, touhut ovat takanapäin, ja Illalla paistuu uunissa iso kinkku. Mitä isommat lapset, sitä isompi on näemmä kinkkukin! :-) Kala laitetaan iltapäivällä suolaan, ja laatikot on otettu pakasteesta jääkaappiin. Koti on koristeltu, punavalkoiset tulppaanit on asetettu useampaan maljakkoon. Vessaan on pesty valkoiset pyyhkeet ja lattialle asetettu uusi valkoinen matto. Sauna tuoksuu puhtaalle, ja kuivattu vihta odottaa joulusaunojaa. Joulupöytä on melkein valmiiksi katettu. Viikon loma on alkamassa. 



Tämä syksy on ollut erityinen, sillä en koskaan arvannut, mitä blogikirjoitukseni lapsuuteni jouluista saisi aikaan. Sain siitä Raittiuden ystävät ry:n Vuoden raittiusteko -tunnustuksen, ja tänään minusta oli elämäni ensimmäinen juttu Helsingin Sanomissa. Olen hämmentynyt, kiitollinen ja itsestäni ylpeä. Toivottavasti kirjoituksellani on ollut toivottavaa vaikutusta - että yhä useampi löytäisi sydämestään halun antaa lapselle joulu ilman alkoholia. <3


 

Meillä iloinen joulunodotus jatkuu, ja tänä iltana tuomme patjat alakertaan ja nukumme yön tässä lattialla yhdessä. Elokuvan aikana me vanhemmat yleensä nukahdamme, ja sekös lapsia naurattaa. Väsyneet joulua laittaneet vanhemmat kai saavat ihan luvan kanssa lopulta nukahtaa. Huominen on vielä tulossa, joulun suuri sanoma käsillä.


Huominen aikataulumme on seuraava:

Herääminen ja lasten pienet aamulahjat
Joulupuuro ja Joulupukin kuuma linja
Koiran kanssa metsälenkille
Joulusauna kynttilänvalossa
Joulukirkko
Vierailu äitini luona
Hautausmaalla käynti
Juhla-ateria
Lahjojen jako
Rentoutumista pyjamassa ja kasoittain suklaata
 
Siunattua, ihanaa joulua juuri sinulle lukijani, kiitos matkasta tänäkin jouluna. Palailen vielä kertaalleen tänne, ennen kuin joulublogi taas hiljenee kevääksi ja kesäksi. <3  

Ihmeellinen, rakas joulu.

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.


 

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Mistelinoksia ja tulppaaneja


Tiedättehän ne ihanat romanttiset komediat, joissa suudellaan mistelinoksan alla? ysin Oulusta kukkakauppa Kanervasta tänään mistelinoksia, joista sain nipun ovenkarmiin, yhden ystävälleni sekä lisäkoristeita tulppaanikimpun ympärille. Mistelinoksa usein sekoitetaan meilläpäin piikkipaatsamaan, joka on se punamarjainen ja piikkilehtinen kasvi - myös tuttu amerikkalaisista elokuvista. Misteli on itse asiassa loinen, joka elää eri puiden pinnoilla, ja erityisesti tammen päällä kasvaneita arvostetaan. Hieman vaatimattoman näköinen se on, mutta toisaalta aika kiva. Siinä on pieniä valkoisia marjoja, kuin helmiä. 


Useana vuonna olen ostanut sidotun joulukimpun ja muutenkin paljon kukkia. Nyt joulukukkien määrä on joka vuosi vähentynyt. Tulppaaneja on kuitenkin ihana ostaa, koska niistä saa helpolla näyttävän kimpun. Ostin Lidlistä edullisesti kaksi kimppua, toisen valkoisen ja toisen punaisen ja sekoitin ne Aallon vaasiin loppujen mistelinoksien kera. 



Niin kivalta näyttävät, että taidan huomisella ostoskierroksella ostaa toiset kaksi kimppua ja laittaa niitä myös ruokapöytään. Jotenkin valkoisen seassa punaiset tulppaanit näyttävät raikkailta ja mukavilta. Vaivihaa punaista on alkanut hiipiä joulusisustukseen...Nyt taidan ruveta silittämään valkoisia ruokapöydän tuolien huppuja, niiden silittäminen kun on viheläisen hidasta ja hankalaa puuhaa. Lopputulos onneksi aina palkitsee.


Kolme yötä jouluun on... <3 


tiistai 20. joulukuuta 2016

Monenlaisia joululahjoja


Mietin joululahjoja eilen, kun kuljetin autoni takapenkillä suklaarasiaa eräälle sairaanhoitajalle, jota halusin ilahduttaa. Lahjojen hankkiminen tuntuu joskus perheenäidille pakkopullalta, ja kaupoissa kiertely joulun alla on ihan karmeaa puuhaa. Se jos mikä latistaa joulumielen, kun toppatakissa kuljet ympäri kaupunkia miettimässä, mitähän sitä kellekin. Mutta toisaalta joululahjojen antamisessa on jotakin todella syvällistä ja tärkeää. Tuon suklaarasian saajan ilme oli kaiken arvoista - miten hyvä mieli voi tullakaan siitä, kun saa toisen kasvot kirkastumaan. Ihan pienestäkin. Mieheni on nauranut, että antaisin lahjan vaikka pihan puille, jos se suinkin olisi mahdollista. Voi olla niin! :-)

Viime viikonloppuna koin aineettoman lahjan antamisen iloa, kun soitin eräälle vanhalle sukulaiselle, jota en ole nähnyt vuosiin. Heiltä tuli meille joulukortti, ja niinpä ajattelin pirauttaa satojen kilometrien taakse. Tuon puhelun jälkeen tuli itku - niin suuresti tuo ihana vanha sukulaisnainen puhelustani ilahtui. "Olen niin onnellinen, kun kuulin sinun äänesi". Se oli lahja, jonka antamista en kadu ja josta sain itsekin niin paljon. Opiskeluaikana kun mieheni mummi oli sairaalassa, kävimme koristelemassa papan haudan havuilla ja kynttilöillä, kun mummi ei haudalle itse päässyt - hänelle niin tärkeään jouluaaton tapahtumaan. Kiitollisuus haudan hoitamisesta oli meille silloin se paras joululahja.


Toki olemme hankkineet myös lapsille ihan paketoitavia joululahjoja, nykyisin yhä enemmän painottuen vaatepuoleen. Yksi hassu lahja tulee joka vuosi myös hankkia, se on meillä tapana. Yksi joulu tyttöni sai rullallisen kuplamuovia. Tänä vuonna lapset saavat yhteiseksi lahjaksi minkäpäs muun kuin aidon oikean pierutyynyn! Se on taattu hitti.  

Pitäisin paketoinnista, mutta kun yrittää keskiyön jälkeen tai aamulla aikaisin kaikki lahjat puolipaniikissa kääriä, ei siinä enää riitä energiat rauhaisaan koristeluun. Nämä lahjat ovat menossa muille läheisille, ja niihin oli mukava käyttää enemmän aikaa. Eikä tarvinnut miettiä, kurkkivatko muksut työhuoneen ovensuusta. 


Itselleni en hirveäsi osaa toivoa tai pyytää lahjoja, koska pelkkä jouluaatto ja viikon joululoma oman perheen kesken on jo parasta mitä toivoa saattaa. Töistä sain tänään lahjaksi kuvissa näkyvät pörröiset paksut sukat, jotka ilahduttivat kovasti. Tähän ei tarvita kaveriksi kuin hyvä kirja ja suklaata. No okei, iso monitoimikone olisi kyllä ihan mahtava. :-D

Neljä yötä jouluun on...

 

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Olohuoneen joulukuusi


Tämä joulukuusemme - tai joulumäntymme - on oikeastaan samannäköinen joka vuosi. Siihen ripustetaan ne kaikkein kauneimmat koristeet, ja lisäksi aina vähäsen teeman mukaisia koristeita. Tänä vuonna siihen ripustettiin paljon lumihiutaleita, itse tehtyjä ja ostettuja. Lisäksi olen innostunut kovasti karkkikepeistä, joita ripustelin oksille. 

Tässä siis kuvia tämänvuotisesta ykköskuusestamme. <3






Pöydälle ostin ihanan pörröisen jääkarhun. Kylläpä lapsettaa, mutta antaa lapsettaa vaan! Jo vanhakin nyt nuortuu...




Lapset odottavat joulua aivan yhtä innokkaasti kuin pienenäkin - joskus tuntuu, että jopa vieläkin innokkaammin. Teinin mielestä kaiken pitää olla kuten aina ennenkin, ja jouluaaton aikataulut on moneen kertaan yhdessä läpi käyty. Aaton ajatteleminenkin on hänestä niin ihanaa ja tuo hymyn huulille. Pienempi jännittää myös, mutta on enemmän touhuavaa tyyppiä ja kävi eilenkin ostamassa monta pientä lahjaa itse meille vanhemmille. Hääri illan tuolla paketteja käärimässä ja hykertelee miettiessään, mitä tuumimme lahjoistaan. 

Ensi viikolla on joulu. <3

perjantai 16. joulukuuta 2016

Keittiön joulutunnelmaa


Keittiö on kovilla näihin aikoihin vuodesta ja harvemmin siisti, niin paljon tulee tehtyä leivonnaisia ja jouluherkkuja. Niin ja tietysti päivittäiset ruuatkin. Meillä hupenee pakastinkin jo sitä mukaa leivonnaisista, että lisää pitäisi saada. Tänä viikonloppuna pitää kuitenkin vielä siivota ja tehdä muitakin ruokia, joten leipomukset taisivat olla nyt minun osaltani tässä. Leivonnaisia voi ostaakin. :-) Ei kaikkeen tarvitse revetä! Ostin juuri jouluaaton jälkiruokakakunkin valmiina pakasteeseen - ei vain voimat riitä aivan kaikkeen.

Olen koristellut vähän keskellä olevaa saareketta jouluisemmaksi. Ostin Jyskin alennusmyynnistä jakkaraan pörröisen karvapäällisen ja pöydälle led-joulukuusen. Se on oikeastaan kaikkein nätein ihan ilman valojakin! Valot ovat toisaalta aivan kivat silloin kun keittiössä on illalla ihan pimeää.



Sain töistä tänään ihanan joululahjan - kauniin kuusenmallisen leikkuulaudan. Tosin en varmaankaan raski käyttää sitä leikkuulautana, vaan ajattelin ottaa sen käyttöön pannunaluseksi. Juuri oikeanväristä puuta meille!


Mitä on siis vielä muistettavana? Kinkunkastike, joulukalan osto lähempänä joulua, joulupuuroainekset, hautakynttilät, sanomalehden jakajan namipussi, herneet, joulukukat ja joulusuklaat. Jos nyt aloitetaan siitä, että siivotaan oti koko porukalla tänä viikonloppuna ja yritetään ulkoillakin välissä. Joulu se sieltä tulee, vaikkei ihan joka paikkaa olisi kuurattukaan! Keittiön mattoa en taida viitsiä alkaa pesemään, eikö sitä voisi turvautua siihen, että eletään vuoden pimeintä viikkoa? Kynttilöitä ja suklaata kehiin. :-)


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Iki-ihana taatelikakku


Minä teen joka vuosi taatelikakkua jouluksi, vaikka itse asiassa koko loppuperhe ei tykkää edes sen tuoksusta. Jotenkin se vain minusta kuuluu jouluun ja on niitä harvoja kahvikakkuja, joista pidän. Muutoin kahvikakut ovat minusta melko mauttomia. Tällä ohjeella tein viikonloppuna kaksi taatelikakkua, joista toisen jätin kotiin syötäväksi ja toisen annoin lahjaksi hyväntekeväisyyteen.


Teimme anopin kanssa reilun paketin Oulussa toimivalle Hope-yhdistykselle, joka kerää varoja ja lahjoituksia lapsiperheille. Heille lähti nyt suklaakakku, taatelikakku, joululeipä ja piparkakkuja. Lisäksi laitoimme matkaan erilaisia käyttämättömiä joulukoristeita ja valosarjoja.Toisten ilahduttamisesta tulee itselle kyllä aina ihan hurjan hyvä mieli, ja siitä kai joulussa onkin kyse. 


Nyt on ollut jostain syystä tosin joulumieli vähän kateissa muutamien arkisten murheiden takia, mutta eiköhän se tästä taas lähde nousemaan. Ensi viikonloppuna häämöttää joulusiivous, johon olen etukäteen rekrytoinut koko perheen mukaan. Samoin teemme viimeiset piparkakut, kuin myös kinkun kastikkeen pakasteeseen. Ajattelin tuon jokavuotisen kinkunkastikkeemme lisäksi tehdä Remoulade-kastiketta, jota sain maistaa viime lauantaina pikkujouluissa. Se oli herkullista! 


 

Lidlistä löysin ihanat pienet ja edulliset vaniljantuoksuiset kynttilät, joissa kimmeltää kimalletta pinnassa. Näitä voisi ostaakin reilusti jouluksi, koska ajattelin väsätä pöydän keskelle pitkän tuijanoksista tehdyn köynnöksen. Sen lomaan voisi laitella näitä vaikka viisikin.