torstai 14. joulukuuta 2017

Kauppahallin joulutunnelmaa


Kauppahalleissa on joka kaupungissa mukavan kodikasta, ja Oulussa hallissa käyntiin liittyy monta muistoa. Perheessäni haettiin usein kalaa hallista, ja sittemmin olen käynyt siellä usein lasten kanssa lohisopalla. Myös kauppahallin riisipuuro on herkullista!



Olin aikeissa ostaa samalla joulutorttuja, mutta hämmästyksekseni hallissa oli enää yksi leipomoyrittäjä - pienet leipomot olivat kaikonneet kokonaan. Joulutorttuja oli enää jäljellä yksi, joten pitänee hakea tortut sitten muualta. 

Kalakaupat eivät sen sijaan pettymystä tuottaneet, niin monen monta herkkua löytyi kaikilta kalatiskeiltä. Kauppahallissa on jollain tavalla jouluinen vuoden ympäriinsä.




Torilla myytiin kauniita aitoja joulukuusia, joita kävin tuoksuttelemassa. Valitettavasti allergisten vuoksi meille ei voi ostaa aitoa kuusta. Sitä tuoksua kun ei mikään voi voittaa.



tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulun to do -lista


Eipä fiksummin olisi voinut ystäväni viime vuonna sanoa, kuin että jouluhan on jo valmis. Kyllä vaan. Ylen määräinen itsensä uuvuttaminen ja stressaaminen joulusta on oikeastaan ihan päinvastaista, mitä joulu oikeasti on - rauhaa ja yhdessäoloa. Siihen ei oikein istu stressi! Minä oikaisen sieltä sun täältä, jotta joulusta saa irti sen parhaan puolen. Ketään ei palvele perheenäiti, joka istuu itku kurkussa väsymyksestään jouluaaton pöytään. Raataminen ei tuo kenellekään joulumieltä. Eilenkin illalla istuin hetken kuulokkeet päässäni ja kuuntelin joululauluja. Ei ollut kiire mihinkään eikä mikään homma odottanut tekijäänsä. 


Anoppini pohti myös viisaasti, että joulut muuttuvat koko ajan. Sellaista joulua kuin on tänä vuonna tai oli viime vuonna, ei tule enää koskaan. Lapsiperheissä sen huomaa - pienten lasten riemu ja joulun lumo ovat meilläkin jo takanapäin, ja teini-ikäiset lapset viettävät ja arvostavat toisenlaista joulua. Joulua pitää itsekin aktiivisesti muuttaa. Samat jutut, jotka olivat ihania pienille, eivät ole enää mikään juttu isoille. 

Meillä uutena jouluun on tullut kirkkokäynti, joka tuo ihanaa tunnelmaa ja jota ei saatu millään ahdettua pikkulapsiperheen jouluun. Joulusaunassa ei käydä enää porukalla, mutta mitäs tuosta! Joulusaunan tunnelmasta saa nauttia jokainen siinä kokoonpanossa kuin itse haluaa. Myös jouluruuan ja erilaisten herkkujen osuus kasvaa koko ajan isojen lasten joulussa, ja he malttavat myös istuskella ruuan äärellä pitempään. Niinpä ajattelimme, että tänä vuonna voisimme valmistaa jouluaterialle alkupalakeiton.   

Teini-ikäisten kanssa joulua laittaessa on yhtäkkiä enemmän aikaa kaikelle. Kun ei ole koulujen joulujuhlia, jumppaesityksiä eikä vanhemmat vastaan lapset -turnauksia, jää aikaa laittaa joulua aivan rauhassa, hissuksiin. Tälläkään viikolla minulla ei ole iltaisin yhtään menoa! Se tuntuu mukavalta. 

Seuraavassa oma to do -listani ennen joulua tehtäväksi sekä hommien delegointi perässä.
  • Kinkun osto ja paisto (mies)
  • Joulukalan suolaus aatonaatona (minä)
  • Muut jouluruuat (yhdessä)
  • Viimeisten lahjojen osto (vain pari elokuvalippua puuttuu/minä)
  • Kinkunkastike pakkaseen (minä)
  • Siivous (koko perhe)
  • Puhtaan maton haku pesulasta (minä)
  • Aatonaaton elokuvan valinta (koko perhe)
  • Kukkien haku puutarhalta aatonaattona (minä, koska se on niin ihanaa)
Mitä muuta edes tarvitaan? Ei ainakaan kaikkea sitä, mitä Marttojen sivuilla kerrotaan. Niin kuin esimerkiksi aterinten kiillotusta. Meillä ei käytetä hopeisia ottimia! 

Olohuoneeseen ostin muutaman valkoisen ruusun odottamaan joulukukkien saapumista. Puutarhalta tilasinkin vaihteeksi punaisia kukkia aatoksi. <3

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pitkoja ja pasteijoita


Eilen leppoisana lauantaina oli mitä mainiointa uppoutua jälleen leipomiseen, ja tällä kertaa leivoin rahka-voitaikinasta tehtyjä jauhelihapasteijoita, jotka tein Yhteishyvän ohjeella.  Olen aina tykännyt rahka-voitaikinasta, se ei tunnu niin rasvaiselta kuin voitaikina, vaikka on siis voitaikina. Hehe. No mutta, nämä maistuivat niin aikuisille kuin teineillekin, joten olipa jälleen hyvä, että tein tuplataikinan. Se on paheeni - aina kun leivon, tuntuu että on pakko tehdä tuplataikina ja sitten taas seistään paistamassa tuntikaupalla. Kun kerran on se uuni lämmin...


Toisen taikinan tein tavallista pullataikinaa, josta tein luumu- ja vadelmapitkoja, joihin tuli myös vaniljakreemijauheesta tehtyä vaniljakreemiä sekä päälle tietysti sokerikuorrutusta. Hiivan sekoitin vähän turhan kuumaan maitoon, joten pullasta ei tullut kovin kuohkeaa, mutta eipä se mitään haittaa. Lopuksi kääräisin pullasta ja jämäkreemistä kranssin.



Nyt on meidän talon joululeivonnaiset leivottu, ensi viikonloppu saa kulua enemmänkin siivouksen merkeissä. Takkatuli ja kynttilälyhty tuovat tunnelmaa villasukkailtaan. Hei, huomenna saa sanoa, että ensi viikolla on joulu! <3 


torstai 7. joulukuuta 2017

Työhuoneesta joulukammari


Kun se inspiraatio iskee, niin se vaan iskee, oli aamu tai ilta. Eräänä iltana keksin alkaa vaihtaa järjestystä työhuoneeseen klo 23, ja sittenhän sitä vaihdettiin. Samalla vaihdoin tyynyihin tyynyliinoja, ja sohvan päälle kävin kaivamassa vanhan raitaverhon varastosta. Sitä on harmillisen vaikea pitää rypyttömänä kun tuossa usein pötkötellään. Tuli vain yhtäkkiä sellainen olo, että työhuoneeseen tehdään oikea joulukammari! Siksi vaihtelin graafisia mustavalkoisia tyynyjä ruskeisiin ja beigeihin. 



Ja annas olla, tännehän passasi myös meidän lähes ainoa tonttumme, joka yleensä majailee yläkerran sohvalla. Nyt se pääsi ihastelemaan alakerran uutta ilmettä aitiopaikalta. No samalla kun tein nämä poikkeamat graafisesta, modernista joulusta, hain jo aiemmin varastoon viedystä joulukoristelaatikosta huoneeseen tähden. Se sopi siihen niin loistavasti! Keikkuuhan se vähän, mutta sopii juuri tänne. Tänne tuli mukava jouluinen tunnelma ja joulurauha. :-) Muualla saa olla sitten yksinkertaisempaa ja modernimpaa. 


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea, rakas Suomi!


Miten ainutlaatuisessa maassa me saamme asua - se on usein mielessäni. Silloin, kun tyttömme ajaa itsenäisesti pyörällä yhteen maailman parhaista kouluista ja silloin, kun lukiolaisemme voi vapaasti suunnitella, mihin lähtisi opiskelemaan. Kun ajelemme mökille ja lumesta raskaat puut kumartavat tielle, ja kun järven jää paukkuu marraskuussa jäätyessäään. Silloin, kun saan lasketella rinteitä alas huimaavien tunturimaisemien keskellä ja joka kerta, kun saamme syödä lämpimän ruuan lämpimässä kodissa. Meillä on niin paljon kiittämisen arvoista tässä maassa. 



Tänään olisin halunnut osallistua Oulun juhlallisuuksiin, mutta flunssa iski alkuviikosta, joten pitää juhlia vain täällä kotosalla. Teemme juhla-aterian ja katsomme illalla tietysti linnan juhlia. Löysin yhden sinisen tuikkukupinkin koristamaan kattausta.

Kiitos Suomi ihan kaikesta!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Tytön huoneen sähköistä joulutunnelmaa



Viime vuonna ostamani värivalosarja ei jäänyt käyttämättömäksi tänäkään vuonna, sillä tytttäremme halusi viritellä sen omaan huoneeseensa. Tänä vuonna hän ei halunnut joulukuusta (eikä velikään, ja tässä on kasvun paikka minulle!), mutta sen sijaan valosarja kelpasi mieluusti. Viritimme pitkän sarjan koko huoneen katonrajaan, ja se sopii itse asiassa tänne valkoiseen huoneeseen upeasti. Valo on erittäin sinistä ja tekee huoneesta jotenkin sähköisen oloisen. Vähän amerikkalaisen oloinen överitunnelma! Muuta koristetta ei tyttö tänne kuulemma edes halua. Eikä tämän yltäkylläisyyden keskellä taida kukaan enää muuta kaivatakaan. :-) 



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Saanko istua viereesi?


Miten juhlavasti se kajahti taas tuomiokirkossa - tuttu ja rakas Hoosianna. Kirkossa oli tunnelmallista ja kaunista. Ennen messua viereeni tuli vanha nainen, joka kysyi hiljaa: "Voinko istua viereesi, istuin tuolla takana yksin, mutta en haluaisi olla yksin". Totta kai. Tule tähän meidän viereen. Juttelimme pipolangoista ja ihastelimme yhdessä edessämme istunutta suloista vauvaa. "Jumalan lahja", totesi nainen kun katseli tuota pientä pyöreäkasvoista lasta. Takanamme lauloi mies, joka kajautti kaikki laulut isoon ääneen. Kotikutoisesti, kuten siskoni totesi. Laulu tuli suoraan sydämestä! Siinä istuessani  mietin, miten kirkko on sellainen paikka, jossa saa olla sellainen kuin on. Pieni vauva, jolla tulee kohta nälkä. Mies, joka nauttii laulamisesta omalla tavallaan. Ja yksinäinen, koska kirkossa on lohtua ja muita ihmisiä. Olin onnellinen, että sain hetken kulkea tuon mummon rinnalla. Toivon, että hänellä on jouluna sukulaisia, jotka kaipaavat häntä luokseen. 



Jälkeenpäin kävimme perinteisesti kahvilassa Oulun keskustassa, ja tällä kertaa valitsin leivoksekseni Suomi-leivoksen ja juomaksi kuumaa glögiä. Olipa meillä taas mukavaa! <3 




Kotiin tultuani sytytin ensimmäisen kynttilän. Tänä vuonna askartelin adventtikynttilät viime viikonloppuna Pienestä Joulupuodista ostamillani puunumeroilla. Kynttilät laitoin pieniin lasipurkkeihin, jotka olin saanut valmiin pitsapohjan paketeista Lidlistä. Pohjalle laitoin raesokeria, jotta kynttilät pysyvät pystyssä. 



Uskomme vahvista,

luo tiellemme valoa,

johdata elämään rikkaaseen,

rauhaan ja hyvyyteen.