Syksyisiä askarteluja ja retrokakku

Kesäkukat ovat ollutta ja mennyttä, tosin aika monella tuttavalla ne vain kukkivat vieläkin. Minulla kiinnostus kesäkukkiin lakkaa jo alkusyksystä, jonka jälkeen en millään enää jaksa niitä hoitaa. Niinpä on mukava siirtyä askartelemaan jotain syksyistä. Tänäkin vuonna pidän nämä puksipallot ruukuissa, mutta lisäksi askartelin ovikranssin sekä lyhtykoristeita.

 

 

Poimin metsästä pihlajanmarjoja ja pietaryrttejä. Lisäksi napsin omenapuustamme kaikki siihen kasvaneet omenat sekä jemmasin yhden harmaan kesäkukan kukinnot. Niistä väsäsin oveen kranssin vanhan valkoisen kranssipohjan päälle. Lisäksi laitoin kukkia, omenoita ja pihlajanmarjoja valkoiseen lyhtyyn valojen kera. Siitähän tuli oikein nätti, erityisesti pimeällä on kivannäköinen. Muutoin ovenpieleen en taida sen kummempia syyskoristeita viritellä, sen sijaan jouluksi näihin puksipalloihin voisi olla kiva saada valot!

Viikonloppuna löysin myös jokin aika sitten jemmaan pistämäni vanhat reseptikortit. Äitini tilasi näitä aikanaan, ja niitä tuli aina kerran kuussa lisää. En halunnut ottaa ruokaohjeita, mutta sen sijaan otin itselleni kaikki leivontakortit. Voi mitä ihania retroreseptejä löysin! Oli kaneliässää, ambrosiankakkua, tiikerikakkua ja tietysti tuulihattuja. Tuulihattuja taidankin tehdä viikonlopuksi pojan synttäreille.

Ensimmäiseksi kuitenkin leivoin Ampiaisenpesä-nimisen kakun, johon tuli sekä kookosta että ananasta. Oikein mainionmakuinen kakku! Ajattelin, että leivon näitä retroherkkuja tästedes joka viikonloppu, nimittäin nämä kortit eivät ihan pian lopu. Mokka tuntui olevan aika monessa makuna, silloin ei tosiaan ollut käytössä esimerkiksi vaahtokarkinmakuista esanssia...

 

 

Pikkuhiljaa alkavat illat pimetä ja lehdet putoilla. Syksy etenee. Itselläni ajatukset ovat koko ajan enemmän ulkomaanmatkassa, jonka teemme tänä syksynä. Sen jälkeen pystyn keskittymään sekä blogiin että jouluun vielä tätäkin paremmin!

Vihreä päivä

Pidin perjantaina ekstra-vapaapäivän, koska koin itseni aika väsyneeksi. Ihana päivä kieltämättä toi voimia takaisin, kun sain viettää sen lekotellen ja ulkoillen. Otin tunnin päiväunet, kävelin metsässä ja kävin kirpparikierroksella. Eppu-koira ihmetteli lähistöllä asuvia hevosia. Onpa isoja koiria, se varmaan tuumi.

Täällä Oulussa ruska odotuttaa itseään, ainakin siellä missä minä asun. Koivuissa ja männyissä on ainoastaan keltaisia, tarkkarajaisia länttejä, mutta muutoin kaikki on vielä ihan vihreää. Vihreä on ehdoton lempivärini, joten omakin takkini on sopivasti kirkkaanvihreä!

Vihreää on myös meillä keväällä uusitussa työhuoneessa, johon laitoimme Lidlin valokuvatapetin. Jonkin verran sen laitto aiheutti päänvaivaa, mutta muutoin olemme siihen hurjan tyytyväisiä. Huoneessa paistaa nyt aina aurinko. Huone ei tosin ole mikään työhuone, vaan vaatteiden säilytyspaikka, Netflixin katselupaikka ja kirjanlukemispaikka. Mutta työhuoneeksi sitä nyt vaan kutsutaan, vaikka kaukana ovat ne ajat, kun siellä oli oikein tietokonepöytä. :-) Huoneeseen olen joskus haaveillut majoittavani vaihto-oppilaan.

Sen sijaan jouluksi tätä huonetta voi olla vaikea saada koristeltua, mutta kyllä minä visioin, että ostan tänne kirkkaanvihreän valosarjan. Voisi olla vinha, jos sen ihan virittäisi pitkin seiniä roikkumaan! Ja uusi lipasto suorastaan odottaa jouluvaloja ja -koristeita. :-)

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Keltaisesta kohti punaista

Hyvää alkusyksyä tai oikeastaan loppukesää! Säät ovat niin kesäiset, ettei meinaa hoksata, että pian ollaan syyskuun puolivälissä.

Tervetuloa. Tästä matka taas alkaa. 

Jostain syystä tänä vuonna kesäisestä säästä huolimatta mieleni on vaellellut yhä useammin kohti joulua, ja niinhän se on, että pian on sata yötä jouluun! Oikeastaan kaikki jouluajatukset kääntyivät nurinniskoin siksi, että meille ostettiin uusi olohuoneen sohva. Aikaisempi musta ja hyvin massiivinen sohva määritteli minulle pitkälti koko joulukoristelun, koska minun makuuni musta ja punainen eivät sovi yhteen. Niinpä olen joutunut vähän pidättelemään punaista. Mutta nyt! Nyt meidän sohvamme on kirkkaanvalkoinen ja huomasin itseni ajattelemasta jouluajatuksia jo heinäkuussa huonekalukaupassa, kun kauppaa teimme. Ensin ajattelin, että voi kuinka ihanaa, saamme lopultakin valkoisen nahkasohvan, joka on ollut unelmamme ja sen jälkeen seuraava ajatus oli, että nyt minä voin laittaa punaisen joulun! :-D 
 

 

 

 
Saa nyt nähdä, miten tämä sohva käyttäytyy käytössä ja koiran kanssa eläessä, mutta paksu nahka on niin monen tuttavan mielestä paras koiraperheessä, että uskaltauduimme sen lopulta ostamaan. Hyvältä se toistaiseksi vaikuttaa. Koira pötköttää oikeastaan koko ajan viltin päällä ja ainoat tahrat, mitkä on tulleet, ovat lähteneet pois ihan rätillä pyyhkimällä. Ja meillähän ei enää pikkulapsia asu, joten sohvalla ei syödä tai piirrellä. Nahkasohvan pystyy myös pesemään ihan vaikka satulasaippualla, jos tarvitaan. Farkulla sohvalle ei saa istua lainkaan, ja vieraita varten levitämme viltit istuinosalle. Näin me sitten uskalsimme tällaisen unelmamme toteuttamaan. Pötköttelyssähän ei nahkasohva ole kangassohvan veroinen, mutta sen hinnan olin valmis maksamaan vaihdosta. Hieman viileäkin se on ihoa vasten kun siihen istahtaa, mutta kestävä se on! Ja niin ihanan vaalea.

 

 Joulun teema on siis selvä. Punaista tällä kertaa! Mieluiten myös modernia ja hillittyä - vähän vähemmän kaikkea kuin yleensä. Näin se maku sitten muuttuu! Mutta tällä yhdistelmällä saan lapsetkin tyytyväisiksi, kun laitamme jouluun punaista. Ei ehkä sillä tonttumaisella tavalla, mutta kumminkin! :-) 

Tarkoitukseni on kirjoitella vielä jonkin aikaa pelkistä syyspuuhista ennen kuin varsinaiset joulupuuhat aloitan. Mutta syksy on ihanaa tunnelmointiaikaa. Siksi meillä on sohvan kanssa nyt paljon sinapinkeltaista, ja oven pielessä on keltainen pallokrysanteemi. Ajattelin syksyllä värkätä varastosta löytyneestä vanerista jotain valosarjapohjaa, ehkäpä ympyrät tai tähdet ikkunaan. Nyt kun kerran tekisi mieli jotain hyvin yksinkertaista.

Ja tälle kynttilä- ja koristekaapille tulee pian taas käyttöä!

 

Mukava nähdä taas!