Eppu-koiran joulukirje

Heippa kaikki emäntäni blogin lukijat! Minä sain taas tänä vuonna luvan kirjoittaa yhden sepustuksen tänne. Ajattelin vähän raottaa kuulumisiani, nyt kun aletaan olla taasen lähellä joulua.

Minulle kuuluu hyvää. Olen tarkka elämäni rytmistä ja haluan, että jokainen päivä on samanlainen. Otetaanpa esimerkiksi aamut, joissa on tietty järjestys. Ensin herään. Sitten lähden ulos, joskus vähän kuuden jälkeen. Käväisen ulkolenkillä ja kotimatkalla usein pysähdytään kolaamaan pihaa. Siinä olen apuna. Mutta tärkein kotiintulon homma on aamun sanomalehden kantaminen postilaatikosta kotiin, ja siitä en tingi! Vien sen keittiöön asti, ja sitten saan kinkunviipaleen. Alkupalojen jälkeen seuraa nappula-aika eli kuppiin laitetaan setterinappuloita ja vesikuppiin kylmää vettä. Mieluusti syön silloin, kun isäntäväki on suihkussa viereisessä huoneessa, koska minulla on silloin ruokaseuraa. Tämän jälkeen on seuraavana hommana rahkapurkkien puhdistus, koska isäntä ja emäntä tekevät aamulla jonkinlaiset smoothiet, joista minä en ymmärrä muuta kuin että saan ne purkit pestäväksi. Tämän jälkeen seuraa leikkihetki. Haen omasta kopastani jonkun lelun - useimmiten pehmovyötiäisen - ja sitä heitellään minulle jonkin aikaa. Kunnes koittaa se hetki, että perheen lapset heräävät. Silloin pitää tervehtiä heitä, ja usein he leikkivät vielä lisää kanssani. Sittenpä alkaakin olla aika mennä päikkäreille, kun talon väki lähtee kouluun ja töihin. Semmoinen on tavallinen arkiaamu.

Mutta jouluaamu on jotain muuta! Silloin on koko porukka olohuoneen lattialla. Pystyn hyvin tarkasti seuraamaan, milloin alkaa näkyä heräämisen merkkejä ja kun niitä näkyy, pomppaan lakanohin ja saan runsaat rapsutukset. Jouluaamu on paras aamu vuodessa! 

Jouluherkuista sananen. Olen tähän saakka ollut piparkakkukoira, sillä tykkään niistä erityisen paljon. Mutta nyt emännän jauhelihapasteijat vetivät pitemmän korren. Istuin tuijottaen niiden tekoa reilun tunnin, ja sain yhden palkaksi. Emäntä antoi kuulemma kauneimman, kun yleensä minä saan rumimman. Arvostin sitä, vaikka samalta se maistui kuin rumakin (sain kyllä sellaisenkin). 

Viimeisin villitys tässä perheessä on hiihto, josta minäkin olen päässyt osalliseksi. Sain eilen hienot valjaat, joita kävin sovittamassa Mustissa ja Mirrissä ihan itse. Tänään hiihdin viisi kilometriä ja tykkäsin siitä niin, että sain hepulikohtauksen kun pääsin kotiin. Jouluna saan kuulemma tulla joka kerta matkaan. Oulussa on hieno koiralatu, jossa on mainio sivakoida! Tässä on teille taidonnäyte vielä videollakin.

Jouluhössötyksestä en niin piittaa, tykkään vain leivonnaisista ja yhdessäolosta. Kuulin, että pääsen mökille joululomalla ja se lämmittää mieltä. Onpa hienoa päästä keskelle metsää moneksi päiväksi. 

Toivon, että sinullakin on hieno joulu ja paljon ystäviä ja läheisiä ympärilläsi. Se on ainakin minulle joulussa tärkeintä. No, kinkun paistamisen ohella. Kaikkea hyvää,

toivottelee
Eppu-koira 

Huuru-ukon vierailu

Ensilumiveikkaus meni lopulta koko perheeltä ihan mönkään, nimittäin lumi satoi jo eilen ja siten päätimme, että veikkauksen voitti Eppu-koira. Ensilumi se nyt kuitenkin oli, koska tyttö vakuutti kirkkain silmin, että siitä olisi saanut lumipallon, ja se on meidän perheessämme ensilumen kriteeri. 

Tänä aamuna puolestaan piha oli kauniin huurun peitossa, vaikka lunta ei enää ollutkaan. Puista kuului kaunis ropina, kun jäätyneet lehdet tippuivat maahan. Kesä on ihana, mutta kyllä syksyssäkin on puolensa. Takkatuli, kotiin käpertyminen ja kynttilät. Ja juuri alkanut syysloma!

 

Metsässä oli varsin hiljaista tänään, mutta Eppu halusi käydä silti kahdesti järvessä uimassa. Ei sillä päätä paljon palele! 

Luonto osaa myös tehdä itse sydämiä. <3

 
Ensi viikko vietetään siis ihanasti syyslomalla, vaikka mitään erityisen erikoista ei olekaan tiedossa. Mutta ainakin pitkät aamu-unet, erämaan kutsu ja kirjojen lukemista. Rantasaunan löylyt ja nuotion kipinät taivaalle. Mitä muuta sitä lopulta tarvitsee?

Pakkasta, pasteijoita ja puusteja

Tämä neljän päivän miniloma on antanut kyllä mahdollisuuksia vaikka mihin. Olemme ehtineet tänään ostaa lähes kaikki joululahjat (vain muutamia serkkujen lahjoja puuttuu), olemme käyneet koko perheellä elokuvissa ja katselleet elokuvia myös kotosalla, ja lisäksi olemme ehtineet mukavasti ulkoilla. Tänään otin urakakseni tehdä litraisen pullataikinan ja lisäksi jauhelihapasteijoita. Niihin tein itse taikinan tällä 90-luvun ohjeella (peruna-voitaikina). Se on tosi helppo tehdä ja makoisaa. Pullataikinasta tein perheen toiveesta pelkästään korvapuusteja. :-)

Aamulla kävelimme lenkillä pakkasessa koiran kanssa ihanan rauhallisessa metsässä. Kyllä metsä rauhoittaa ihmisen mielen kaikkien kiireiden keskellä. Siellä on aitoa joulutunnelmaa. <3 

Jouluterveiset Eppu-koiralta

 

Hellurei ja hellät joulutunteet, tässä puhuu irlanninsetteri Eppu, jouluhullun emännän koira. Ajattelin, että kirjoitan tassuillani tänne vähän myös omia ajatuksiani joulusta, koska sitä myös eräs lukija pyysi. Koiramaista joulunodotusta!

Jouluun liittyy monia mukavia juttuja mielestäni, mutta kolmen tärkeysjärjestys on tämä. Piparkakut. Kinkku. Lattialla nukkuminen. No joo, jouluaaton yhteislenkki perheen kanssa on myös tärkeää, pidän sitä arvossa. Usein pääsen juoksemaan aattona vapaana metsään, joten ilta sujuu sen jälkeen rattoisammin. Olen kuulemma rauhallisempi. No aatosta vielä sen verran, että se on kyllä vaan niin mukavaa, kun koko perhe nukkuu alakerrassa kanssani aattoyön. Silloin on huisin mukavaa ängetä yön tunteina itsensä patjalle ihmisten keskelle. Ei ne mitään huomaa. Aattona saan usein jonkun lahjan, ja olen kuullut, että se tulee pihavaraston lelukaupasta. Se ja sama minulle, mistä se tulee, koska useimmiten se on omien lasteni tuoksuinen pehmolelu, jonka saan ikiomaksi. 

Palataanpa piparkakkuihin. Niiden tekeminen ja syöminen on kyllä kerrassaan mainiota puuhaa. En oikein tiedä, miksi niiden tuoksu ja herkullinen maku on minulle tällainen pakkomielle, mutta jaksan väsymättä seistä pipareita tehdessä keittiössä niin kauan, kunnes viimeinenkin pipari on koristeltu. Usein saan itsekin muutamia, ja niiden maku on kyllä suussasulava. Sopivan makea ja täynnä makua! Viimeksi sain tällaisen setterinmallisen piparin, joka on perheen suosikkimuotti. 

Kinkunpaisto on samanlainen urakka minulle. Se kestää vielä kauemmin, koska uunia pitää vahdata kaiken varalta sen edessä istuen lukuisia tunteja. Mutta sen herkullisempia ovat ensimmäiset maistiaiset aatonaattoiltana, kun kinkku tulee uunista! Saan aina palasen ensimmäisistä makupaloista. Eipä siinä, en tarvitsisikaan muuta jouluruokaa. Syön kuitenkin enimmäkseen setteripapanoita. 

Olen nähnyt jo kuusi joulua, joista kaikki ovat olleet mukavia. Tänä vuonna omaa joulukuustani ei ole vielä koristeltu, mutta minulla on kyllä pieni kuvakalenteri. Tyttö availee luukkuja puolestani. Toivon teille kaikille emäntäni blogin lukijoille mukavaa ja setterimäistä mieltä ennen joulua. Tiedättekös, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että tärkeintä on hassutteleva mieli, ulkoilu, yhdessäolo ja ystävällisyys kaikkia ihmisiä kohtaan. Sellainen minä ainakin olen. 

 - Eppu -