Kovan onnen kastanjoita

Lähikaupassamme myytiin espanjalaisia kastanjoita, ja koska en pääse niillä herkuttelemaan keskieurooppalaisille joulumarkkinoille, päätin kokeilla tehdä niitä kotona itse. Ostin niitä pienen määrän kun en tiennyt, miltä maistuivat.

Laitoin ne suolavadille huuhtelun jälkeen ja tein ristiviillot jokaisen päälle. Sitten panin ne kuumaan uuniin (225 astetta) ja annoin olla puolisen tuntia. 

Maistelimme niitä voinokareiden kera. Maku oli minusta aika täsmälleen perunan ja pähkinän sekoitus. En ihan ehkä osannut niitä kuoriakaan, joten jokaisesta kastanjasta jäi aivan pieni kokkare syötävää. 

Seuraavana yönä ja päivänä sain niin kovat vatsakivut, että jouduin jäämään töistäkin kotiin. En tiedä, söinkö kastanjoista vääriä osia vai enkö osannut valmistaa niitä oikein tai kypsentää tarpeeksi. Ei kyllä maistu ihan heti uudestaan...kauniitahan ne olisivat ihan koristeina vaan!

Joulumänty ja kranssien tuunausta

Pientä puuhastelua on tässä taas harrastettu, sillä huomasin, etten ollut koskenut vielä ollenkaan ovikranssiin. Miten näin pääsi käymään? :-D No, vaihdoin sen vanhaan, kierrätyskeskuksesta ostettuun havukranssiin ja siirsin vanhat nauhat siihen. Lisäsin siihen huopa-piparkakun roikkumaan.

Ovikranssista riisuin kaikki koristeet ja laitoin keittiön vitriinikaapin päälle semmoisenaan. Siihen se kivasti istuu ja jää odottelemaan jouluruusun hankintaa.

Sitten jännittäviä uutisia joulukuusirintamalta. Minä olen jo pari vuotta halunnut ostaa hyvännäköisen muovikuusen, mutta en ole löytänyt kuin ylikalliita Stockmannilta. Lopulta vastaani tuli Clas Ohlssonilla joulumänty! Sen jälkeen ei tarvinnut enää hakea mitään. Mänty on ihanan tuuhea ja söötti ja siltikin kuusen mallinen.

Paketti oli tosin hirvittävän iso, mieheni raahasi sitä aika ankarasti autolle saakka ja sieltä kotiin. Mutta oli varmasti onnellinen, kun hakemiseni (ja puhumiseni) joulukuusesta päättyi. Tämä mäntyjoulukuusi koristellaan tänä viikonloppuna... Ihanan tuuheat ovat oksat, mutta vaivalloiselta sen pystytys tuntuu, kun kaikki oksat ovat irtonaisia. Odotan silti enemmän kuin innolla!

Lämpimiä ajatuksia lämpimään

Tänä vuonna tein jo kesällä päätöksen tämänvuotisista joulukorteista: emme lähetä niitä lainkaan. Tämä päätös tehtiin sen jälkeen, kun saimme uusimman kirjeen kummilapseltamme Ugandasta. Hänen ainoa kysymyksensä kirjeessä meille oli: "When will you visit me?" Vastaus siihen on, että todennäköisesti emme koskaan. Mutta jotain voimme tehdä. 

Nyt 12-vuotias kummilapsemme on ollut meillä jo viisivuotiaasta saakka, ja hän on samanikäinen kuin oma poikamme. Kummilapsen saimme World Visionin kautta. Olemme saaneet nähdä, miten pikkupojasta on varttunut iso poika, jolla on myös isoja haaveita. Kummilapsemme haluaisi isona lääkäriksi. Parasta mitä voisin tietää olisi se, että voisimme edes välillisesti auttaa tämän unelman toteutumisessa.

Meillä täällä Suomessa joulu on yltäkylläinen, täynnä ja liikaakin kaikkea mitä kuvitella saattaa. On hyvä muistaa, että kaikkien joulu ei ole samanlainen - ei toki Suomessakaan. Tästä syystä olemme päättäneet, että joulukorttien sijaan teemme kummipoikamme perheeseen rahalahjoituksen, joka käytetään kotieläimen hankkimiseen. Saamme myöhemmin raportin siitä, mikä eläin perheelle rahalla hankittiin. Riippuu kuulemma siitä, mitä eläimiä on tarjolla, ja se voi olla lehmä, vuohi, possu tai kanoja. 

Tämä pieni lahjoitus on sekin vain pisara meressä, jos mietimme maapallon tilannetta. Nälänhätää Afrikassa, sotaa Syyriassa, tuhoja Filippiineillä...kaikkia niitä pieniä lapsia, joille joulu koittaa aivan toisenlaisena. Silti jos me jokainen teemme edes jotain, voimme ehkä kääntää asioita hieman paremmaksi.

Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain. 

Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan: 

sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen. 

Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.

Joten toivon, että sinä lukijani voisit itsekin osallistua jouluna jonkun toisen auttamiseen konkreettisesti. Hyvä joulumieli -keräykseen tai johonkin paikalliseen keräykseen. Mitä jos sinäkin hankkisit itsellesi kummilapsen kehitysmaasta? Filippiinien ihmisten auttamiseksi voit saada lisätietoja SPR:n taifuunisivulta. 

Tällä kirjoituksella toivotan lukijoiden joukossa oleville 

sukulaisillemme ja ystävillemme ihanaa ja lämpöistä joulua! 

Pitsiä ja timantteja

Sain ystäväni kautta vielä viime tingassa tehtyä pienen Ikea-tilauksen, mutta iso osa tavaroista oli siellä jo loppunut. Silti sain pari ihanaista juttua: pitsisen kynttilälyhdyn sekä timanttivalosarjan. 

Timanttivalosraja on upea, mutta valosarjan sävy on hyvin sinertävä, eikä se meinaa millään istua kellertävän kynttilänvalon ja muutoinkin lämpimänsävyisten jouluvalojemme seuraksi. 

Lopulta päädyin laittamaan valosrajan pöydälle ilman valoa! Sehän sopii siihen oikein kauniisti, sillä leikkitimantit ja -kristallit loistavat kyllä kauniisti ilman valoakin.

Pitsikynttilälyhty on niin kaunis, että se jää kyllä pöytään joulunkin jälkeen - varsinkin nyt, kun pöytäliinakin on pitsiä. :-)

Itsenäisyyspäivän kattaus

Onnea rakas Suomi! Kiitos kaikille niille, jotka itsenäisyyden meille taistelivat. En koskaan lakkaa olemasta heille kiitollinen.

Itsenäisyyspäivää vietetään yleensä meillä tehden joulukarkkeja, mutta nyt kun päivä sattui kivasti kohdalleen ennen viikonloppua, päätimme juhlistaa sitä hienommalla päivällisellä ja pyysimme äidin mukaan syömään. Tarjolla oli hirvikäristystä, jota oli haudutettu kolme tuntia, perunamuusia, suolakurkkuja ja puolukkasosetta. Jälkiruuaksi paistoimme sokerissa ja siirapissa tuoretta ananasta ja tarjosimme sen vaniljajäätelön kera.

Katoin pöytään muutama vuosi sitten ostamani pitsiliinan ja silitin ranteeni kipeäksi tuolien huppuja. Ne on niin nätit, mutta niin työläät! Tänään oli kuitenkin niiden arvoinen juhlapäivä. Pöydälle katoin lautasten alle uudet tabletit. Kattaus piti jättää nyt aika tyhjäksi, jotta ruuat mahtuivat pöydälle salaatteineen. Tyttö löysi talon ainoan sinisen esineen eli vanhan tuikkukupin, ja sehän sopikin hienosti itsenäisyyspäivän teemaan.
  

Nyt on aika hiljentyä tälle illalle ja ruveta seuraamaan juhlallisuuksia telkkarista. :-)

Jouluisia web-kameroita ympäri maailmaa

Montakohan vuotta olen haaveillut keskieurooppalaisista joulumarkkinoista...tuoksusta ja tunnelmasta? Ehkä joku päivä pystyn vielä semmoisessa pistäytymään! Paremman puutteessa ennen joulua voimme vierailla katselemassa monenlaisia web-kameroita, joista voi tutkailla erilaisia joulujuttuja. 

Saksalainen Saxonyn markkinatori löytyy tästä osoitteesta.

Maailman kauneimmat joulukuuset on listattu tälle sivulle.

Salzburgin katunäkymiä.

Lontoon Trafalgar Square.

New Yorkin Rockefeller centerin joulukuusion maailmankuulu. (Itselläni ei koko ajan meinaa tämä kuva näkyä.)

Amerikkalaisen joulupukin puuhia voi katsella Pohjoisnavan nettikamerasta.

Ja tietysti voi aina piipahtaa ikiomanJoulupukkimme kammarissa. Täällähän se aito pukki asuu!

Tyttö teki koulussa tänään ihanan koira-aiheisen tuikkukynttilän. Sehän vain meille sopii, koiraperhe kun ollaan!

Pientä suolaista 90-luvun resepteistä

Ajattelin jakaa teille lukijat muutaman lempireseptini, jotka löytyvät vanhoista reseptivihkoistani. Vanhoista? Juurihan ne postissa tulivat...? Nyt kun katsoin niitä, ne olivatkin aika hapristuneita ja niiden kansissa oli vanhoja päivämääriä...eikö juuri ollut vuosi 1997, kun olin opiskelija ja leivoin omassa, pienessä ja rakkaassa vuokrakodissani miehelleni ja itselleni jouluherkkuja...

Vanhin näistä reseptivihkosista on Valion "Talven herkut pyhäinpäivästä jouluun", ja sieltä teen joka joulu makoisia pasteijoita. Reseptivihko on vuodelta 1993. :-) Ohjeen mukaan nämä ovat liha-kasvispasteijoita, mutta teen ne nykyisin liha-munapasteijoina, kun lapset eivät millään syö kypsennettyä porkkanaa ja muita juureksia. Tässä ohje kuitenkin alkuperäisenä, ja erityismaininta kuuluu herkulliselle taikinalle!

Liha-kasvispasteijat (n. 25 kpl, teen usein tupla-annoksen)

Perunavoitaikina
250 g voita
250 g kypsää perunaa (n. 4 keskikokoista)
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
1 rkl kylmää vettä

Täyte
150 g jauhelihaa
1 sipuli
2 rkl voita
1 porkkana
2 perunaa
pala selleriä
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
100 juustoraastetta

Nypi voi, jauhettu peruna ja vehnäjauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Muotoile suorakaiteeksi ja laita kelmuun jääkaappiin. Ruskista jauheliha ja sipuli voissa, leikkaa kasvikset ohuiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. Hauduttele pehmeiksi. Lisää mausteet ja juusto. Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota siitä pyöreitä pohjia. Jaa täyte pohjille, sivele reunat vedellä ja ummista pasteijat. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Seuraavaksi vanhin on Pirkka-lehden mukana tullut joululiite, joka on vuodelta 1997. Sivuilla oli hauska "Kinkkua tai kalkkunaa - niitä kaikki rakastaa!" -lause. Graavilohirullat ovat mehevät, tosin tänä vuonna ajattelimme laittaa niihin lisäksi aurinkokuivattua tomaattia.

Lohirullat

300 g kylmäsavu- tai graavilohta
100 g maustettua tuorejuustoa 
1 dl kuohukermaa
tilliä
ruohosipulia
sitruunalohkoja

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita juuston joukkoon tillin ja ruohosipulin kanssa. Levitä ohuet kalaviipaleet limittäin kelmun päälleniin, että ne muodostavat suorakaiteen muotoisen levyn. Levitä sen päälle juustoseos. Kääri levy rullalle kääretortun tapaan ja pane pakastimeen pariksi tunniksi. Viipaloi jäätyneenä ja koristele sitruunaviipaleilla.

Nuorin reseptivihko on vuosituhanteen vaihteesta eli vuodelta 2000. Tuolloin Valio lähetti joka kuukausi mainioita Kodin ruokavuosi -reseptivihkosia, jotka ovat melkein kaikki minulla tallessa. Todella hyviä reseptejä niissä oli! Näitä lohipaloja olen tehnyt monesti, ja ne ovat kyllä hyviä. 

Kalaisat suupalat (n. 40 kpl)

Rahkavoitaikina
1/2 prk maitorahkaa (125 g)
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Täyte
150 g savustettua, ruodotonta lohta
1 rkl voita
pala purjosipulia
2 valkosipulin kynttä puserrettuna
1/4 tl mustapippuria
1 dl kuohukermaa
hienonnettua tilliä
päälle seesaminsiemeniä
munaa voiteluun

Sekoita rahkaan pehmeä voi. Lisää jauho-leivinjauheseos. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja nosta jääkaappiin. Pehmennä purjo ja valkosipulit pannulla voissa. Mausta ja lisää kerma, anna hautua kunnes kerma on imeytynyt. Lisää paloiteltu kala ja tilli, jäähdytä. Kauli taikina 40 x 40 cm kokoiseksi levyksi ja jaa neljäksi suikaleeksi. Levitä täyte suikaleille ja rullaa sivuilta kuten kääretorttu. Käännä saumapuoli alle. Voitele munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Leikkaa jäähtyneenä vinoittain suupaloiksi.