Piparinen koirankoppi

Meidän taitava 12-vuotias tyttömme halusi suunnitella ja toteuttaa tänä vuonna piparkakku-koirankopin aivan itse. Niinpä tuumasta toimeen! Ensin hän piirsi tarkat suunnitelmat paperille, ja mieheni piirsi nuo sitten tarkoiksi paperimalleiksi. Sitten piparit paistettiin, samoin tontti kopille, samoin kuin tietysti asukas eli irlanninsetteri. 

Kaupasta haimme pelkästään vihreitä karkkeja, jotta Irlanti-teema olisi täydellinen. Vihreitä kuulia ja muita vihreitä nameja oli pussi pullollaan, ja kaapista löytyi vielä käyttämätön vihreä sokerikuorrute. 

Hienohan siitä tuli, vai mitä!  

Pakkasta, pasteijoita ja puusteja

Tämä neljän päivän miniloma on antanut kyllä mahdollisuuksia vaikka mihin. Olemme ehtineet tänään ostaa lähes kaikki joululahjat (vain muutamia serkkujen lahjoja puuttuu), olemme käyneet koko perheellä elokuvissa ja katselleet elokuvia myös kotosalla, ja lisäksi olemme ehtineet mukavasti ulkoilla. Tänään otin urakakseni tehdä litraisen pullataikinan ja lisäksi jauhelihapasteijoita. Niihin tein itse taikinan tällä 90-luvun ohjeella (peruna-voitaikina). Se on tosi helppo tehdä ja makoisaa. Pullataikinasta tein perheen toiveesta pelkästään korvapuusteja. :-)

Aamulla kävelimme lenkillä pakkasessa koiran kanssa ihanan rauhallisessa metsässä. Kyllä metsä rauhoittaa ihmisen mielen kaikkien kiireiden keskellä. Siellä on aitoa joulutunnelmaa. <3 

Meidän nuorison joulukuuset

Meidän muksuilla, joita kai voisi jo nuoriso-osastoksi kutsua, on ollut vuosia omat joulukuuset. Näin he saavat itse koristella omat kuusensa, ja äidin kuusi saa olla sitten sellainen kuin äiti itse haluaa. :-) Tämä on ollut meillä toimiva ratkaisu, olkoonkin, että kuuset vievät huoneesta valtavan suuren tilan, mutta onhan se ihana nukkua joulukuusenvalossa.

Pojalla on ollut monta vuotta koristeluteemana "heitetään kuusta kohti kaikki mitä pussista löytyy", mutta tällä kertaa ehdotin hieman tyylikkäämpää ratkaisua. Koska esikoisen huone on musta-harmaa-valkoinen, ajattelin, että kuusikin voisi olla senvärinen. Maalasin muutamia mustia palloja vanhoista väripalloista ja koristelin ne valkoisella tussilla. Lisäksi valikoin vanhojen pallojen seasta pojalle kaikki valkoiset ja hopeiset pallot ja lisäsin ne kuuseen. Poika ei enää oikeastaan viitsi koristella kuustaan, joten se jää äidin huoleksi, mikä ei tämän jouluhullun ollessa kyseessä ole lainkaan huono juttu. Poika oli tähän simppelimpään kuuseensa oikein tyytyväinen ja tykkää olla koko ajan kuusenkynttilöiden valosa.

Sen sijaan meidän 12-vuotiaan neidin valkoinen kuusi on sitten valko-kulta-kuparinen. Löysin jo varhain syksyllä kirpputorilta parilla eurolla ison paketillisen kuparinsävyisiä joulukuusenpalloja, jotka otin matkaani kun muistin, että tyttö on kertonut pitävänsä kuparin sävyistä. Niinpä valkoiseen unelmakuuseen tulivat tällä kertaa nämä kuparinväriset pallot sekä vanhoja kultapalloja ja kultanauhaa. Tämä on kyllä todella nätti! 

Eppu-koiran joulukuusi juoma- ja nappulakuppien vieressä koristeltiin tänä vuonna punaisin koristein - punainen irlanninsetteri kun on. 

 
Nyt on sitten yläkerrassa kolme joulukuusta, yksi bling-bling ja kaksi tyylikästä teemakuusta. Missä vaiheessa se menikin niin päin, että äidin kuusi on se hassuin? Alakerran kuusi laitetaan muutamaa viikkoa ennen joulua olohuoneeseen. Voi, sitä odotellessa. <3 

Talvisella merenrannalla

Osallistuin tänä aamuna töissä palaveriin, joka pidettiin merenrannalla Nallikari-nimisellä rannalla Oulussa ja samannimisessä isossa ravintolassa, jossa on myös kokoustiloja. Koko pitkä aamupäivän kestänyt palaveri tuntui ihmeen kevyeltä, kun ikkunan takana näki päivän nousevan. Ensin pimeydessä seilasi valoja täynnä oleva rahtilaiva, ja sen jälkeen aurinko vähitellen nousi horisontista meren takana. Kun palaveri oli ohi, aurinkokin paistoi hetkisen. Silloin poistuessa ehdin ottaa muutaman valokuvan. Olipa siellä todella kaunista! Harvoin tulee käytyä hiekkarannalla keskellä talvea. Aamulla oli varsin jouluisa olo, kun ajelin pimeässä merenrannan tuntumassa.

Paahteiset anispiparit

Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta piparkakkutaikinaa, ja tällä kertaa halusin testata Kinuskikissan anispipareita. Ensin lakritsantuoksuinen anis tuntui aika vieraalta laittaa pikkuleipään, mutta nyt kun uunissa paahtunut valkosuklaa on mukavasti karamellisoitunut pikkuleipien päälle, on makuyhdistelmä kerrassaan herkullinen. Tekeminenkin oli helppoa, ja siirapin kiehauttaminen mukavaa. Suosittelen kokeilemaan, vaikkakin meidän muksut nyrpistivät näille nenäänsä. Meille aikuisille jää nyt sitten vain enemmän syötävää! 

Hoosianna! Ja joulun odotus voi alkaa

 

Ensimmäinen adventti on täällä, juuri tänään. Joka vuosi se tulee yhtä ihanana ja tervetulleena, eikä sitä voisi millään vastaanottaa ilman, että laulaisi Hoosiannaa isossa kirkossa ja kuoron säestämänä. Tällä kertaa saimme tyttäreni kanssa matkaamme vielä isosiskoni, joka halusi myös ottaa sen perinteeksi! Hieno, yhteinen naisten juttu. Ja joka kerta niin koskettava, niin lähelle tuleva sanoma. 

 

 

Sen jälkeen viimaisessa päivässä maistui joulutee ja suklaaleivos erityisen herkulliselle. Joulun odotus, se on tässä. Kaikki on jo valmista. <3 

Katso, kuninkaasi tulee!

Hän tulee luoksesi lempeänä,

ratsastaen aasilla,

työjuhdan varsalla. 

Bling bling -kuusi ja kuusenpallojen kätevä ripustuskoukku

Bling, bling ding, dong, woop, woop! Nyt ei ole vaaleaa ja tyylikästä kuulkaas, ei. Minulle tuli todellinen värihulluus! Yläkerran aulan joulukuusi on tällä kertaa oikea amerikkalainen unelma! Meillä oli valtavasti vanhoja värikkäitä palloja, joita ei enää haluttu käyttää lasten kuusiin, joten niistä se idea sitten lähti. Kävin ostamassa Tokmannilta edullisen värivalosarjan, koska eihän tällaisessa kuusessa voi olla tavalliset kynttilät. Löysin 13 eurolla 120 lampun valosarjan kun 80 valon sarja olisi maksanut pari euroa enemmän. :-) 

 

 

Onko teillä ollut ongelmia siinä, että kuusenpalloista irtoavat ripustusnauhat? Erityisesti nämä pienet väripallot ovat olleet hankalia, koska niitä on ollut kymmeniä ja niihin on ollut melkoista puuhaa yrittää pipertää niitä pienen pieniä ohuita kultalankoja ripustusnauhoiksi. Sattumalta hoksasin Clas Ohlsonilla paketillisen ripustuskoukkuja, joita luulin aluksi klemmareiksi, mutta jotka osoittautuivat ratkaisuksi kuusipallo-ongelmaan. Miten käteviä ovat tällaiset irtonaiset koukut, joilla saa pallot nopeasti roikkumaan. Toki paperiliitinkin olisi väännettynä toiminut, mutta olihan tämä nyt helppoa.

Ei voi sanoa, että tyylikäs, ei voi sanoa, että sopii sisustukseen. Ei sovi. Mutta tämä sopii mielialaan näin marraskuussa sekä sellaiseen tunteeseen, että pitää sitä vähän höpsötelläkin. Salaa kaikki vuodet olen pitänyt värivaloja jollakin oudolla tavalla lumoavina. Ja tästä kuusesta minä tykkään ihan mahdottomasti. :-)