Hyppysellinen tomusokerilunta -blogissa kyseltiin, mitä itse kukin itse haluaisi itselleen lahjaksi. Ei sitä tässä kaikessa touhuamisessa koskaan ehdi itseään ajattelemaan...
Aikuisten oikeasti tietysti jouluna tärkeintä on se isoin lahja, joka meille annettiin pieneen talliin kauan sitten.
"Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt"
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt"
SIlti ajattelin, että laitan tähän kaikki toiveet, joita minulla on. Ei siis mitään oikeita toiveita, haaveita vain...mutta hauskahan näitä oli miettiä ja haaveilla saa!
Ensinnäkin haluaisin tällaisen uskomattoman Kenwood-yleiskoneen, jossa olisivat aivan kaikki herkut lihamyllystä alkaen. Ja niin iso kulho, että siinä tulisi käden käänteessä isokin pullataikina.
Sitten nämä Arctipsin huopakengät...näillä ei varpaat palelisi!
Sitten tällaisen valkoisen ison vitriinikaapin ottaisin mieluusti...pukki minä löytäisin sille kyllä paikan, ihan varmasti!
Ja sitten haluaisin Desigualin mekon. Tai takin. Tai hameen. Tai edes huivin.
Ja sitten vielä pisteeksi iin päälle liput ensi kesän Bon Jovin konserttiin. Pukki kyllä nämä lahjat sitten riittäisivät! Olen kyllä ollut tosi kiltti!
Oijoi, nuo huopikkaat olisivat voineet olla omassakin listassani! Tämä on oikeasti aika kivaa leikkiä ajatuksella, mitä kaikkea materiaa olisi kiva saada. Kun ainakaan itse ei tule itelle mietittyä, muille kyllä.
VastaaPoistaNuo huopikkaat on ihan unelmat! Ja varmasti lämpimät ja ajattomat... On tosiaan mukavaa miettiä mitä sitä itselleen haluaisi kun aika menee muiden tarpeiden ja toiveiden miettimiseen...
VastaaPoistaOi mitkä huopikkaat!!! Minullekin tuollaiset!! Ja niiden kaveriksi valkoinen talvitakki ja pipo½ Ja omasta haaveilu/toivelistastani unohdin monitoimikoneen, myös kaikilla herkuilla. Siitä olen haaveillut jo varmaan kymmenen vuotta. Monesti olen käynyt silittelemässäkin Kitchenaidin pyöreää, kiiltävää pintaa, mutta kotiini se ei ole vielä löytänyt tietään...
VastaaPoistaItselläni ainakin tuli jotenkin höpsön iloinen mieli, kun hetken käytin ihan luvan kanssa (ja julkisesti höpötellen) omien toiveideni ja haaveideni miettimiseen. En minä niitä kaikkia asioita oikeasti tarvitse, mutta hei, kyllä jokaisen tytön pitää saada haaveilla! :)
Ps. Blogissani on sinulle tunnustus, käyhän nappaamassa mukaasi :)
VastaaPoistaHeips, minunkin blogissani on tunnustus sinulle. :)
VastaaPoista