keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Anna lapselle raitis joulu - tai koko elämä


Jo viime vuonna halusin kirjoittaa tästä aiheesta, ja sittenkin viime tingassa poistin tekstin. Tuntui, että aihe on ihan liian ankea jouluiseen blogiin, jossa askarrellaan ja touhutaan hyviä ja positiivisia asioita. Mutta tällä kertaa olen tarpeeksi rohkea kirjoittaakseni tästä aiheesta, oli se sitten kuinka ikävä tahansa. Tai ehkä juuri siksi, koska ikävän takia olen löytänyt kaikenlaista hyvää. Haluan kirjoittaa tämän jutun omilla kasvoillani.

Lapsuuteni ja nuoruuteni jouluja varjosti vanhempieni alkoholismi, jonka takia jouluun liittyi aina jännitteitä ja odotuksia, jotka eivät olleet normaalia joulujännitystä, vaan joka vuonna toistuvaa pelkoa siitä, miten joulu sinä vuonna menee. Onko vanhempi humalassa? Kykeneekö seurustelemaan, valmistuvatko jouluruuat, kaatuuko joku? Tarvitaanko pakenemista oman huoneen hiljaisuuteen sammumisen katsomiselta, sammaltavan puheen ärsytytykseltä tai sänkyyn pissaamisen hajulta? Useimmiten joulut menivät joten kuten, joskus jopa oikein ihanasti. 


Kaiken keskellä valoa toi kuitenkin kotiin tuotu kaunis koristelu, ruuat ja lahjat sekä vilpitön yritys tehdä joulusta mukava. Paljon hyvääkin onneksi oli ja piirtyi muistoihini! Loin mieleeni joulun lämmön, jota kilisevät pullot ja väkevän viinan kyllästämä glögi - jota oli lupa juoda jouluna kun oli glögiaika - eivät voineet himmentää. Kerran kävelin parikymppisenä kaupungilla ja näin, että paikallinen kultasepänliike tarjosi kävelykadulla asiakkailleen glögiä. Säpsähdin. Alkoholia nyt tarjolla tuolla tavalla! Ohi käveleville lapsille. Kunnes rohkeana kävin maistamassa ja ymmärsin, että oikeasti glögi ei ole punaviiniglögiä, joka on terästetty vodkalla vaan herkullista, lämmintä, mausteista mehua. Ihmeellinen uudenlainen maailma alkoi aueta. Glögiäkään ei tarvitsisi pelätä, sillä ei siitä tule humalaan, jos se ostetaan ruokakaupasta.

Myöhemmin aikuisena saatoin lähettää hentoja pyyntöjä etukäteen, että jos tänä jouluna korkki pysyisi kiinni. Joskus pyyntöä noudatettiin, joskus ei. Olen todistanut jouluaattoiltana muutaman täydellisen sammumisen. Olen joutunut liian nuorena itse järjestämään joulua, kun vanhemmasta ei siihen ollut. Muistan vieläkin, miltä aukeavan viini- tai viinapullon korkin ääni kuulostaa. Se kuulostaa salaisuudelta, alakaapilta ja teeskennellyn reippaalta puheelta, jota jo pienestä asti harjaantunut korvani oli oppinut tulkitsemaan. Tiesin kyllä, milloin on juotu kolmasosa pullosta ja milloin kokonainen pullo. Vaivatta tunnistin myös yhden lasin aiheuttamat reaktiot. Tiesin kaikki pullojen piilopaikat ja osasin kaataa pulloista tasaisesti lavuaariin alkoholia juuri sen verran, että vanhempi ei huomaa. Kun humala oli kovempi, määrää pystyi lisäämään, koska sitä ei enää huomattaisi.

Näistä lähtökohdista on varmasti selvää, että viinipullon aukaisu tai kuohuviinikorkin poksahdus eivät ole koskaan merkinneet minulle juhlaa tai iloa, päinvastoin varautumista pettymykseen, väärää vastausta pyyntöön, voisitko olla tämän viikonlopun selvin päin. Kuohuviinilasi ei edusta minulle juhlan alkua muulloinkaan kuin jouluna. Se edustaa ikävyyksiä, pettymystä, lannistusta, yksinäisyyttä, huolta ja kummallista, etukäteen ennustettua katumusta, jota vastaanotin humalapäivää seuraavana päivänä. Yksi lasillinen ei meillä tarkoittanut juhlaa, vaan se saattoi yhtä hyvin merkitä poliisiautoa tai ambulanssia kerrostalon alaoven takana joskus myöhemmin yöllä.


Lapsi ei vaadi joululta paljon. Minulle olisi lapsena riittänyt, että vanhemmat olisivat olleet ajokunnossa, selvänä ilta-aterialla ja käyttäytyneet ennalta-arvattavasti - olleet iloisella juhlatuulella. Kaikki muu siinä ympärillähän oli vain tavaraa. Lapsi tunnistaa kyllä pienenkin humalan, ne rentoutumisen vuoksi otetut lasilliset. Jos alkoholi muuttaa omaa vanhempaa puheliaammaksi, hilpeämmäksi tai kovaääniseksi, lapsi kyllä tietää. Alkoholin tuoksu hengityksessä voi olla pienelle pelottava asia, vaikka kuinka haluaisimme itse juhlistaa joulua pullollisella viiniä. Minä päätin jo pienenä, että aikuisena jouluuni ei kuulu alkoholi, ja ehkä sekin toive kantoi noiden vuosien yli. Halusin, että lapseni näkevät minut samanlaisena, turvallisena äitinä koko joulun ajan, oli sitten aamu, päivä tai yö. Olen valinnut täyspäihteettömyyden tosin muulloinkin kuin jouluna. En myöskään enää aio kantaa häpeää omilla harteillani. Tämä ei ole minun häpeäni.

Vanhempana sinä luot lastesi lapsuuden joulut juuri nyt, tänä vuonna. Sinä olet itse vastuussa joulun tunnelmasta ja joulun tunteesta sydämessä ja odotuksissa - siitä lumouksesta, joka jouluun voi parhaimmillaan liittyä. Voit täysin ilmaiseksi keksiä ihania joulutapoja, joita lapsi kantaa loppuelämänsä ajan ja jatkaa ehkä itsekin. Ja samalla sinulla on valta luoda jouluun synkkiä varjoja, joiden takaa lapsi aikuisena omat joulunsa opettelee viettämään. Talven suurta juhlaa on voi juhlistaa ilman alkoholia ja samalla näyttää lapsille raittiin juhlimisen mallia.Juhlan ei tarvitse tarkoittaa automaattisesti alkoholia. Raitis joulu on taatusti paras lahja, jonka lapsellesi voit antaa. Tämän viestin tuon sinulle kouluikäiseltä itseltäni 80-luvun alusta

Anna lapselle raitis joulu -kampanja on järjestetty vuosien ajan, ja sen tarkoituksena on levittää ajatusta joulusta lasten juhlana, jota lapset saisivat viettää vailla pelkoja vanhempiensa juomisesta.

Jos sinulla tätä lukeva lapsi tai nuori on juuri tänä vuonna ongelmia vanhempiesi juomisen kanssa, MLL:n Nuorten netistä löydät lisää tietoa. Hae apua, ole vahva.

44 kommenttia:

  1. Rohkea kirjoitus ja tärkeä aihe ♥ Mahtavaa, että rohkenit kaiken tuon kirjoittaa ja hienoa, että sinusta on kaikesta huolimatta tullut jouluihminen. Ja että toteutat omille lapsillesi erilaiset joulut, mitä itse olet joutunut kokemaan ♥ Arvostan suuresti.

    VastaaPoista
  2. Miru tuossa oikeastaan jo sanoikin kaiken, mitä itsekin ajattelin. Toivottavasti joku herää kirjoituksesi luettua näkemään lapsen silmin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä kirjoituksesta <3 Tärkeä aihe, joka unohdetaan aivan liian usein. Viittaan Miruun, joka sanoi että ihanaa että sinusta on kaikesta huolimatta tullut jouluihminen. Tai ehkä juuri siksi, että haluat järjestää omille lapsillesi sen oikean joulun.

    Ihanaa joulun odotuksen aloitusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. Kyllä se varmasti meneekin noin päin, että ikävyyksistä halusin ponnistaa kohti valoa. Olenkin aikuisena nauttinut täysin siemauksin joulusta! <3

      Poista
  4. Isot kiitokset koskettavasta ja rohkeasta kirjoituksesta! Sanasi hiljentävät raittiusihmisenkin pohtimaan asiaa. Juuri omakohtaisia kokemuksia pitää saada kertoa ja meidän kaikkien kuulla! Oikein hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marko! Nyt tuntui olevan oikea aika tälle, vaikka aihe onkin ahdistava. Mutta jos suinkin joku saisi kirjoituksesta lohtua tai vertaistukea, niin se tekisi minut kovin kiitolliseksi.

      Poista
  5. Ehkä meistä kärsineistä tulee jouluihmisiä kaiken menetetynkin edestä. Tärkeä aihe, jota ei voi toistaa liikaa. Ehkä joku sitä tarvitseva lukee juuri sinun tekstisi. Ihanaa joulunodotusta. Mä aloitin täydellä teholla heti lokakuun alusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Scars make us who we are, laulaa Adam Lambert. Minä luulen, että riemuitsen joulusta juuri tämän takia niin suurella sydämellä! Ja kyllä vaan meilläkin on joulua alettu miettiä jo ihan innoissaan. :-)

      Poista
  6. Erinomaisen hyvä ja realistinen tuhansien lasten kokemaa todellisuutta kuvaava kirjoitus, jonka kuvaamat asiat toteutuvat varsinkin jouluna liian usein. Tällaisen tekstin näkyvyyttä pitäisi lisätä. Voisitko ottaa halutessasi yhteyttä julkaisemista varten martti.vastamaki@invalidisaatio.fi

    VastaaPoista
  7. Nyt on pakko sanoa, että kirjoituksesi kosketti itseäni todella syvältä. Tuntui, että olisin lukenut tekstiä omasta elämästäni ja ajatuksistani. Myös minulla on valitettavasti kokemusta alkoholistivanhemman kanssa eletystä lapsuudesta ja voin sanoa, että nuo muistot vaikuttavat elämääni yhä tänäkin päivänä, vaikka aikuinen jo olenkin. Itse uskon, että oma jouluinnostukseni juontaakin juurensa juuri siitä, että joulussa on aina korostunut itselläni rauha ja hiljentyminen, eli kaksi asiaa, jotka lapsena arkielämästäni puuttuivat. Joulusta tuli kuitenkin nauttia jo hyvissä ajoin etukäteen, sillä useamman päivän joulupyhävapaat tarkoittivat alkoholistiperheessä yleensä vapautta nauttia alkoholia aamusta iltaan, ilman pelkoa seuraavan päivän työpäivästä. Joulupyhiä ei ikinä pystynyt suunnittelemaan etukäteen ja nauttimaan niiden tulosta, vaan jokainen hyvä joulu tuli aina yllätyksenä. Sen vuoksi aloinkin jo lapsena nauttimaan joulusta ja joulun tunnelmasta hyvissä ajoin syksyllä, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nykyisin joulun odotus tuntuu kuitenkin erityisen nautinnolliselta, kun sen tunnelmaa saa rakentaa omaan kotiin ja muodostaa omia traditioita, joihin ei kuulu alkoholi missään muodossa. Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi ja ihanaa ja rauhallista joulunodotusta sinulle ja perheellesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yhtä aikaa surullinen ja iloinen puolestasi! ❤ On väärin, että meidän jouluissamme lapsuudessa emme saaneet mitä ansaitsimme. Mikä ihana tunne on nyt siitä, että saa oikein pulahtaa joulupuuhiin ja tunnelman luomiseen! Sitä iloa on vaikea kuvata. Kaikkea hyvää ja rakkautta sinulle.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos Mimura! Olen saanut tästä valtavasti hyvää palautetta, joten olen iloinen, että uskalsin sen lopulta julkaista. :-)

      Poista
  9. Vähän tälläin myöhässä olen, kun tuppaan blogeja seuraamaan harvakseltaan ja lukemaan kerralla sitten pidemmät pätkät. En yleensä kommentoi juuri tämän myöhäisyyteni takia, mutta nyt on pakko jotain sanoa.

    Kirjoituksesi oli rohkea veto nykyisessä blogimaailmassa jossa kaikki tuntuu olevan kovin pinnallista, ja kuten sanoit oma blogisikin käsittelee lähinnä askartelua ja sisustusta. Hienoa kun kuitenkin uskaltauduit kirjoituksen julkaisemaan! <3 Tämä varmasti kolahtaa monella ns kotiin omasta lapsuudesta. Oma äitini oli myös alkoholisti, joskin vietin onnekseni joulut usein isäni luona maalla ja siellä alkoholia ei käytetty. Ehkä minulle joulu on tärkeä, koska silloin koin oloni turvalliseksi ja "maassa oli rauha". Tiedä häntä, mutta sen tiedän, että liian moni lapsi tänäkin jouluna tarkastelee vanhempien juomista pelon sekaisin tuntein. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sea ystävä! <3 Piti tätä kauan miettiä, kirjoitanko. Kuitenkin luulen, että monia luonteeni positiivisia piirteitä olen saanut selvittyäni noista vaikeuksista, joten koska olen nyt asian kanssa sinut, olin valmis tämän kertomaan.

      Ihanaa, että sinä pääsit jouluiksi aina maalle, se on ollut varmasti ihana juttu. Liian moni, ehdottomasti, tänäkin jouluna saa pelätä. Se on väärin, itsekästä ja täysin epäreilua lapsia kohtaan. Kunpa kaikilla olisi mahdollisuus joulurauhaan ja -iloon. Jos yksikin vanhempi päätti tämän kirjoituksen luettuaan olla jouluna raittiina, olen todella onnellinen.

      Poista
  10. Onnea Lea, kyllä kannatti kirjoittaa aiheesta, joka on ikävä kyllä joka jouluinen ahdistuksen paikka liian monelle lapselle- ehkä sille toiselle aikuisellekin . Päivi*

    VastaaPoista
  11. Ihana vaikkakin niin surullinen kirjoitus. Joulu on meilestäni ennenkaikkea lasten juhla ja jokaisen aikuisen tulisi käyttäytyä sen mukaisesti. Lasten jouluilo on aitoa ja ainutlaatuista. Olet palkintosi ansainnut! Onnellista joulun odotusta!

    VastaaPoista
  12. Päädyin lukemaan tekstisi Kalevan linkin kautta.
    Istun bussissa matkalla kotiin ja itken. Kuvasit niin kipeän tarkasti sen tunnemaailman, minkä alkoholi/alkoholistit tekevät lapsille.
    Onneksi voimme omalta osaltamme katkaista tuon "perinteen" ja lapsemme saavat nauttia oikeasta joulun tunnelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnostasi. 💟 Kyllä lapset ansaitsevat parasta.

      Poista
  13. Minäkin päädyin tänne Kalevan linkin kautta.
    Kiitos kirjoituksesta. Osui ja upposi täysin...

    VastaaPoista
  14. Olen todella pahoillani sinun puolestasi ja tunsin surua lukiessani kirjoittaamasi tekstiä. On niin valitettavaa, että on paljon lapsia ja nuoria joille joulu (tai joku muu juhla/tilanne) ei edusta sitä joulunrauhaa, lapsia ja nuoria jotka kokevat niin ikäviä asioita. Hienoa, että julkaisit omat kokemuksesi, vaikka varmasti toi tunteita pintaan. Kaunista marraskuunpäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Minäkin olen pahoillani, että jouduin tuon kokemaan ja se tuntuu usen hurjan epäreilulta. Toivon hartaasti, että joku jättäisi jouluna juomatta tämän kirjoituksen vuoksi. Hyvää joulunodotusta! 💙

      Poista
  15. Kiitos paljon tästä kirjoituksesta! Oma isäni tajusi olla olematta "täyskännissä" jouluna, mutta monta vuotta oli muutoin lähes jokapäiväistä juopottelua - kunnes elimistö petti lopullisesti. Isän juomiseen liittyi niin paljon häpeää ja lapselle rumia asioita, että niistä irti pääsemiseen on tavittu vuosikymmeniä. Huomiona sekin, että raittiit (kuten minä tässä nimettömänä) joutuvat salaamaan juomattomuutensa, sillä sitä pidetään tiukkapipoisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ymmärrän sinua tosi hyvin. Täysraittiina oleminen ei ole ihan helppo valinta tässä humalahakuisessa maassa - ollaan rohkeasti silti raittiita, jos itse haluamme. Ei ole tietenkään kiva joutua tilanteeseen, jossa juomattomuuttaan joutuu selittämään eikä ikävistä asioista ole yleensä mukava muistuttaa juhlissa. Ollaan suoraselkäisinä sellaisia kuin haluamme. <3

      Olen pahoillani, että olet joutunut katselemaan jokapäiväistä juopottelua. Minunkin isäni keho petti lopulta, ja hänen poismenoonsakin liittyy kauheita asioita, joita en kuitenkaan halua täällä kertoa. Näiden kanssa joudumme elämään. Varmasti olemme saaneet ikävistä menneisyyden asioista myös voimaa ja selviytymistahtoa - ja näkökulmaa pieniin elämän iloihin. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

      Poista
  16. Eihän haittaa, että jaan kirjoituksesi? Itse olen 22vuotias, onnellisesti parisuhteessa sekä yhteinen lapsikin on vuosien saatossa siunaantunut. Näin itse vanhempana, on alkanut tutkailemaan omia lapsuuden haavoja - jotka lähes kaikki, valitettavasti pohjautuvat oman isäni alkoholinkäyttöön. Tämä teksti oli kuin sen olisin itse kirjoittanut. Olet hurjan rohkea sekä vahva, kun kirjoitat tästä asiasta ❤ Mitä parhainta joulun odotusta sinulle, sekä perheellesi ❤��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ystävä, tottahan toki voit jakaa tämän - tästä tekstistä onkin tullut blogini luetuin kirjoitus. Hieno juttu! Onpa ikävää, että sinullakin on samanlaisia kokemuksia lapsuudestasi. Nyt voimme onneksi kuitenkin nauttia joulusta omien perheidemme kanssa ilman pelkoja ja huolia - miten ihana tunne se onkaan. Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa joulua!

      Poista
  17. Aivan huippukirjoitus! Erittäin hyvin kirjoitettu kaikki pienet asiat ja huomiot, joita lapset tarkkailevat. Itsellekin (ja miehelle) on itsestään selvää, että lastemme lapsuuden jouluihin ei kuulu alkoholi.
    Hyvää joulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti sinulle! Ihana, että joulunne on raitis ja varmasti onnellinen. <3 Hyvää joulua!

      Poista
  18. Tämän päivän Helsingin Sanomien jutun opastamana löysin blogisi. Suuret kiitokset ja oikein ihanaa joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Hyvä, että kirjoitukseni tavoitti sinutkin. Ihanaa joulua. <3

      Poista
  19. ♥ itsekin alkoholisti perheessä kasvaneena tämä oli niin tuttua ♥ ja meilläkään omassa perheessäni nyt alkoholi ei kuulu jouluun edes ruokajuomana ....turvallista joulua kaikille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla kokemuksistasi. Hienoa, että sinäkin olet päättänyt elää toisin! Hyvää uutta vuotta.

      Poista
  20. Lämmin kiitos kirjoituksestasi! Linkitin sen omaan blogiini koska aihe on minusta erittäin tärkeä ja kirjoitat siinä koskettavasti. mammapolkee.fi

    VastaaPoista
  21. Hei! Äitinä tiedän ja tunnen tuskaa kaikkien niiden lasten takia, jotka ovat joutuneet kokemaan ja katsomaan vanhempiaan/tai vanhempaa joka aiheuttaa omalle lapselleen tuollaista kipua...henkistä pahoinvointia. Omat lapseni ovat joutuneet tuon kokemaan... :( Yritin "pelastaa" heidän juhlat, mutta se häpeä oli aina läsnä... ja nyt vieläkin (aikuiset lapset) muistelevat millaista oli kun isä humalapäissään pilasi perheen juhlat. Voimia kaikille, aihe on vaikea, tuskallinen... Parempaa uutta vuotta meille kaikille :) -kolmen lapsen leijonaemo-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävää, että olet ollut tuossa äidin ominaisuudessa itse. Ehkäpä lapsesi muistavat nuo pelastamisyrityksesi, ehkä ne auttoivat heitä? Uskon niin! Häpeä ei ole sinun, kuten ei ole minunkaan. Ei kanneta sitä turhaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää. <3

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!