Miten kauniisti voi kirkko kaikua laulusta, kun täydet penkit laulavat Hoosiannaa yhdessä urkujen ja upean kirkkokuoron kanssa. Olen tyttäremme kanssa käynyt tuomiokirkossa ensimmäisenä adventtina jo monta vuotta, ja tänään saimme mukaansa myös tytön mummin. Saavuimme hieman viime tingassa, mutta kuten Suomessa on yleensäkin: eturivissä on aina tilaa. :-) Saimme laulaa Hoosiannan, käydä ehtoollisella ja siirtyä sen jälkeen paikalliseen kahvilaan joulutortuille ja mansikkakakulle. Mukava hetki.
Kotiin tultuamme sytytimme ensimmäisen adventtikynttilän. Tästä se taas virallisesti alkaa, ihana joulunodotus.
Illalla menemme vähän riehakkaampaan tilaisuuteen, nimittäin lähden tytön ja hänen ystävänsä kanssa Antti Tuiskun konserttiin. :-) Sen kunniaksi lisään tähän mielestäni kauniin Antin joululaulun. Hyvää adventtia juuri sinulle. <3
Vuosia sitten olimme kävelyllä mieheni kanssa, kun meillä ei ollut vielä perhettä, ja näin eräässä talossa jouluvalot kuistin katonrajassa. Silloin päätin, että joskus on sellaiset minullakin. Niinpä ostin jälleen yhden Tähtitaivas-sarjan ja laitoin sen kuistille.
Vieläkin yhdet mahtuisi...ehkäpä vielä kyttään jotakin tarjousta, josta niitä saisin edullisesti. Voisi olohuoneen puolellekin viritellä! No, nyt sama sarja kulkee portaikossa ja kuistilla. Lisäksi toin varastosta eteiseen vanhan, mieheni entisöimän puutuolin, jonka päälle laitoin Ikean pitsikynttilän. Vaikka kynttilä on hieman etäämmällä eteisessä, se on silti paloturvallinen, koska näemme sen suoraan olohuoneesta ja sytytämme vain silloin, kun olemme alakerrassa. Laitoin tuonne portaikon alle korin päälle myös viime vuonna valkoiseksi maalaamani ison talon, joka on hakenut paikkaansa jo monena vuonna. Tuolla se ei ole tiellä ja antaa säihkettä portaikon alle.
Kuistin valojen takana häämöttää pihamme joulukuusi tuoden lisää joulutunnelmaa.
Pekka-poro sai tämänvuotisen, ruskean koristelun ylleen. Tähden kaulaan löysin Lidlistä.
Tykkään eteisen ja kuistin tunnelmasta, koska pidän erityisen paljon valosarjoista. Oikeastaan voisin vuorata koko kodin niillä ja unohtaa kaikki muut koristeet! :-)
Ensimmäiset piparit on nyt leivottu ja jouluista piparintuoksua saatu kotiin. Meillä yläkoululainen poikakin haluaa joka vuosi tehdä yhdessä pipareita, miten suloista. <3 Ensimmäiset piparit tehtiin valmistaikinasta, mikä on kyllä aina niin mukavaa ja helppoa. Lapset ovat niin isoja, että tekivät kaikki piparit itsenäisesti. Miten helppoa äidille!Seuraavalla kerralla sitten ruvetaan koristelemaankin.
Lisäksi teimme makoisia pikkuleipiä ohjeella, jonka sain Kodin kuvalehden joulunumerosta. Appelsiini-pistaasi-pikkuleivät kuulostivat heti ihanilta! Ohje on tässä kuvassa, toivottavasti siitä saa hyvin selvää. Lumoava appelsiinin tuoksu kotona. (Mikähän appelsiinivimma minulla tänä vuonna on, kun ei tämä lopu millään?) Tuossa ohjeessa pikkuleivistä on tehty renkaita, mutta minä tein suoraan vain helpompia sydämiä.
Olipa se tiukilla, etten olisi saanut kerättyä suunnittelemiani käpyjä metsästä lainkaan, kun lumi käväisi metsässä. Sitten kun seuraava tilaisuus tuli lumen sulettua hetkeksi,lähdin pusseineni metsään. Jostain syystä käpyjä oli hurjan vaikea löytää, mutta lopulta löysin aukean paikan, jossa niitä oli kerättäväksi. Lisäksi samaan paikkaan oli kaadettu kuusia, joiden latvoista pääsin ihan poimimaan kuusenkäpyjä. Olisin kernaasti keräillyt kauniimpia käpyjä, mutta näillä mennään nyt.
Ensimmäisenä tein kävyistä tällaisen roikkuvan koristeen, johon laitoin myös appelsiininkuoria, jotka tein aiemmin. Ripustin sen eteisen lipastoon, johon se sopiikin mainiosti - mummin ja papan liinavaatekaappiin roikkumaan.
Huuhtelin kävyt lämpimällä vedellä kotiin tultuani ja annoin niiden kuivua
kodinhoitohuoneen lämpimällä lattialla. Nyt ovat valmiina moniin askareluihin!
Ulkona on satanut lisää valkeaa lunta, kylläpä siitä tuleekin ihanan jouluinen mieli. <3
Sain kutsun naisten pikkujoulukinkereille, jotka järjestettiin viikonloppuna kälyni luona. Naisia oli mukana reilu kymmenen, ja olimme kaikki eri-ikäisiä. Kuusikymppisestä kolmikymppiseen. Ohjelmasssa oli herkuttelua runsaan ruokapöydän äärellä, meikkiesittely, esityksiä,juttelemista ja yhdessäoloa. Mukava ilta oli, aina näissä sitä muistaa, miten tärkeää olisi kokoontua kaiken arkikiireen keskellä yhteen. Kiitos vielä emännälle. <3
Tässä hieman tunnelmapaloja illasta ja emännän kauniista kodista. Itse vein mukanani Fazerin ohjeella tehdyn suklaa-chilikakun, josta tuli vähän hassunnäköinen, mutta hyvänmakuinen.
Kuulin aamulla lumiauran äänen ulkoa, ja koska unta ei enää riittänyt pitempään, päätin nousta ylös ja lähteä koiran kanssa ulos. Lunta tosiaan oli satanut, ja lisää sateli koko ajan! Äkkiä talvivaatteet päälle ja metsään. Pururadalla ei vielä ole latuja, joten uskaltauduimme sinne kävelemään, koska siellä oli vähän valoa. Aamun hämärässä näkyi vain joitakin toisten koirien ja omistajien jälkiä. Ja yksi lepäämässä oleva pyörä.
Syvemmällä metsässä ei ollut enää valoja ja aamun hämäryys tuntui mukavalta ympärillä. Läheisellä järvellä puhalteli tuuli ja sai aikaan kauniin heleän aaltojen äänen. Tunnelma oli aivan ihana. Sininen, hiljainen metsä ja vain minä ja koira metsän vieraana.
Kotiin tultuamme myös oma pihamme oli täyttynyt valkeasta lumesta.
Tiedättekö mitä minä löysin tuolta lumisesta metsästä?
Olohuoneeseen halusin jo vähitellen ruveta lisäilemään joulun tuntua, ja tilasinkin pari edullista jouluista tyynynpäällistä.Silti tuntuu, että tämä ei vielä riitä mihinkään, joten todennäköisesti ompelen jotakin vielä ennen joulua tyynyjen päälle. Tykkäisin vieläkin runsaammasta tyynymäärästä. :-) Tuolin päälle vaihdoin harmaan villaviltin ja otin pois tummanruskean.
Toinen tyyny on HM:ltä ja toinen Ellokselta. Elloksen käpytyyny sopii kyllä hienosti tämän joulun käpyfiilikseeni, ja sitä voidaan kyllä pitää sohvalla joulun jälkeenkin. Kävyt ovat kivoja noin muutoinkin!
Tähtikin pääsi olohuoneeseen joulua odottamaan. Pöydällä olen pitänyt nyt tähtivaloja ja appelsiineja purkissa. Kuivasin ne muutama viikko sitten. Myöhemmin ajattelin lisäillä niitä askartelutöihin ja ehkä muutaman myös joulukuuseen. Kylläpä jäi hassusti tuo tähtivalosarjan paristolaatikko näkyville kuvaan, hehe.
Nyt rupeaa äiti riittämään, totesi meidän 11-vuotiaamme ja katsoi minua tuimasti. Hän oli juuri katsastanut pihaamme ostetut uudet jouluvalot. Hei meillähän on vain kolme sarjaa! Enemmänkin mahtuisi...ja mieli tekisi. Mutta ehkä sitten taasen ensi vuonna lisää. :-) Rakastan näitä kirkkaita valosarjoja ja unelmani olisi laittaa niitä joka ikiseen pensaaseen ja puuhun, mutta kaikkea ei millään voi kerralla hankkia.
Tällä kertaa tosiaan ostin Anttilan ja Kodin1:n myymää Anno-valosarjaa, joka osoittautui edulliseksi ja hyvänväriseksi. En halua liian valkoisia ledejä, ja nämä olivat mielestäni mukavan lämpimänsävyiset. Ostin aiemmin potkukelkkaan 40 valon valkojohtoisen setin, ja nyt ostin kaksi 120 ledin nauhaa tummalla johdolla. Ne sopivat paremmin pernsaisiin ja puihin.
Yhden laitoin meidän oven edessä olevaan norjanangervoon, ja toisen valosarjan viritin meidän pihakuuseemme, joka onkin saanut komeasti pituutta ja leveyttä vuosien aikana. Sehän näyttää oikein hienolta kuuselta jo!
Toivotaan, että nämä valosarjat ovat kestäviä, ettei tarvitsisi ensi vuonna taasen uusia ostaa. Parissa kuvassa näkyy naapurin puolella oleva kaunis joulupuu, joka näkyy ihanasti myös meidän pihallemme. :-) Tässä vielä kuvat pimeällä. Tulisipa lumi pian takaisin.