Lounastin tällä viikolla intialaisessa ravintolassa ja sain jälkiruuan kera maistaa chai-teetä. Se on makeahko, mausteinen maitoon sekoitettu intialainen tee, joka koukutti minut ihan heti. Siinä oli erikoinen maku! Enkä ollut vuosiin juonut teetä maidon kera, mutta tämä maistui kyllä hyvälle. Niinpä sitä piti tietysti hankkia kotiinkin - vielä en chaita keitellyt, mutta testaan sen huomenna.
Chai-tee perinteisesti tehdään itse vain keittämällä erilaisia mausteita ja lisäämällä siihen mustaa teetä ja lämmintä maitoa. Itse asiassa netistä löytämissäni ohjeissa myös maitoa keitetään yhtä aikaa teen ja mausteiden kera. Vielä en ihan ruvennut näin pitkälle menemään, tosin kummakos olisi keitellä vettä ja mausteita, että voi olla, että testaan sitä tehdä ihan itsekin. Toistaiseksi kuitenkin halusin hankkia chai-teetä valmiina, joten suuntasin oululaiseen Kofeiinikomppaniaan, joka myy teetä ja kahvia tunnelmallisessa vanhassa punaisessa aitassa torin reunalla.
Sisällä on ihana tunnelma ja katto matalalla, joka puolella tuoksuvat teet, mausteet ja yrtit. Enimmäkseen myydään irtoteetä, mutta kahville oli oma seinustansa. Lisäksi tarjolla on erilaisia purkkeja ja teepannuja. Ovensuussa asiakkaita tervehti lelukoiran näköinen Pekko, joka tyynesti pötkötteli räsymattojen päällä ja seuraili kaupan menoa.
Ostin chai-teetä pussillisen, mikä on normaali ostoskoko irtoteelle. Sen hinnaksi tuli hieman yli viisi euroa. Ja hyvinhän pussukasta riittää. Nyt vaan käy sitten helposti niin, että kaupan teet eivät enää käy ollenkaan, vaan rupean ostamaan teeni aina täältä. Vai voisitko sinä vastustaa vaikkapa mustikkateetä? Kaupassa myydään niin keltaista, valkoista kuin vihreää teetä, rooibosta sekä itämaista oolong-teetä.
Jouluihminen osasi arvostaa myös sekä ulko- että sisäpuolella olevia jouluvalosarjoja. :-) Kiva kauppa, tulen vierailemaan vastakin!
Ihan puskista yllätti mies viime viikolla kun pisti päivällä meiliä, että ostetaanko Kenwoodin yleiskone tarjouksesta. Minä että no jo vain ostetaan! Ja niin ostettiin. Siitä eteenpäin on tämä Kenwoodin Major Classic asunut meillä ja päässyt monta kertaa tositoimiin. (Näköjään tarjous on voimassa lokakuun loppuun Verkkokaupassa, jos teitä muitakin kiinnostaa.)
Ensimmäisenä iltana piti saada kokeilla tehdä muffinseja, mutta valitsin väärän vispilän ja sotkuahan siitä vain tuli. Olisi pitänyt ottaa K-vispilä kun otin tavallisen vatkausvispilän. Rasva kökkööntyi sitten ihan täysin siihen vispilään ja taikinasta tuli tosi huono. Mutta ei se mitään, seuraavana päivänä uusi innostus ja tein lauantaiaamuna sämpylöitä aamupalaksi. Sitten pääsi Ken näyttämään kyntensä! Mikä parasta, Kenin avulla käteni jäivät vapaiksi laittamaan kananmunia kuppiin, uunia päälle ja tiskaamaan kippoja ja kuppoja. Myös sitkosta tuli ihan toisenlaista tämän avulla.
Eilen yritin tehdä sillä kermavaahtoa, mutta ilmeisesti vatkainosa olisi pitänyt asentaa hiema alemmaksi, jotta se ei olisi pyöritellyt yksinään pelkästään kerman pintaa. Jouduin vatkaamaan kerman sitten käsin. Mutta näin me puolin ja toisin opetellaan touhuamaan, Ken ja minä. :-) Onpa hyvä, että se saapui taloon juuri ennen syksyä ja joulua, jolloin leipomisvimmani vain kiihtyy!
Meille ostettiin myös näitä suosittuja jaffakeksejä, joissa on vihreää kuulaa sisällä. Maistui juuri siltä kuin arvelinkin, eli ei mitään erityistä minusta niissä. Hyviä, jos tykkää jaffakekseistä ja vihreistä kuulista. Minä kun olen enemmän tällainen Fazerin sininen levy -jämähtäjä, niin siirryin viikonloppuna suosiolla lohkomaan suklaata tavallisesta levystä. Mutta maistettu on!
Samaan syssyyn vielä muutama kuva alakertaan kesällä hankitusta vuodesohvasta/sohvasängystä, joka teki huoneesta vallankin kodikkaan. Sitä ennen tuo huone oli vähän niin ja näin, romuvarasto. Nyt kun on nojatuoli ja sohva, niin täällä viihdytään monena iltana lukemassa, tirsoja ottamassa ja Netflixiä katsomassa. Löysin sen muuten tori.fi:stä viidellä eurolla! Se jos mikä oli diili. Ja minä niin nautin näistä valkoisista katoista, jotka kesällä maalasimme. Tosin emme juuri tähän työhuoneeseen, mutta sinne tehdään pintaremppaa sitten kevätauringon paistaessa. :-)
Enpä arvannut, että ensinnäkin K-raudassa on jo jouluosasto auki (tsekkaa Tähtien tuikkeen Facebook-päivitys *klik*), mutta että samalla reissulla löytyisi vielä tapettikin, huuh, siinä sitä oli perjantaille jännitystä kerrakseen. Piti ihan autoon ostaa Geisha ja kruunata tämä ostosreissu mussuttamalla sitä koko kotimatka.
No joka tapauksessa, tapetti on ollut hakusalla olohuoneeseen jo jonkin aikaa, ja siellähän se edullinen Eco Decorama -tapetti odotteli täysin viileänä hyllyssä pahaa-aavistamatonta haahuilijaa. Minä tilasin myös Borås-tapetteja kotiin näytteinä (mikä oli muuten hyvä palvelu ja tulivat nopeasti), mutta niistä mikään ei lopulta tuntunut vastaavan näihin tarpeisiin:
-vaalea mutta ei liian viileä, joten liian hopeiset eivät käy
-moderni kuvio, mutta ei mikään liian moderni
-sopivankokoinen kuvio eli ei silmissä vilisevä mutta ei liian isokaan
-puutaloon sopivan tyylinen eli ei aivan funkkis, silti jotain uutta
-ei kukkaa eikä kuviota luonnosta, vaan jotain uudenaikaisempaa
Pohjoisen puoleinen huone kun on meidän olkkari, niin siellä liian harmaat näyttävät todella viileiltä. Joten. Tämä biologian kokeeseen pänttäävän lukiolaisemme välittömästi solukoksi ristimä tapetti nousi ihan ykköseksi! Siinä on lämmin sävy olematta kuitenkaan ruskea tai tunkkainen, siinä on aavistus kiiltoa mutta ei liikaa, sen kuvio on moderni mutta ei liian moderni ja kaikin puolin se tuntui sopivan ympäröivään sisustukseen, eteiseen, ruokailuerkkeriin, huonekaluihin, lattiaan ja mattoon. Ai että, nyt se on sitten siinä!
Jostain syystä tapettien katselu on minulle ihan hirveän mieleistä. Voisin oikeasti päivät pitkät vain miettiä, millainen tapetti jollekin ihmiselle sopisi mihinkin huoneeseen. Myönnän kerran menneeni suoraan K-rautaan töiden jälkeen selailemaan tapettikirjoja kun mieheni ja lapseni olivat mökillä. Outous tämäkin!
Nyt pitää vain malttaa hetkonen odottaa, sillä ensin pitää saattaa valmiiksi vessan pikkuremppa (siitä postaus lähiaikoina) ja viettää pojan synttärit. Eli lokakuulle tämä menee, vaikka miten paljon tapettimallia nyt hipelöisin. Pitää vain etukäteen varmistaa, että tapettia taatusti on sinä päivänä kun hommaan ryhdytään!
Tässä vielä viiltävä analyysi tapeteista, joita en huolinut:
Liian hopeinen ja mehiläläispesämäinen:
Liian pisaramainen ja kylmän sävyinen:
Liian vilisevä silmissä ja harmaassa pieni vivahde lilaa:
Yllärivihreä eikä sittenkään harmaa plus kuvio liian pieni:
Ihan outo villapaitameininki:
Jänskä kuvio, mutta kuviota riittää ehkä liiankin kanssa:
Näyttää siltä kuin likaiseen seinään olisi räiskitty ala-asteella pillillä puhaltamalla valkoista maalia:
Yksi sana: viivakoodi:
Toisen kerran yksi sana: pommi/sieni:
No, se pohdinta on nyt takanapäin. Saan rauhoittua perjantai-illan viettoon. Elokuvaa ja suklaata, kiitos!
Keittiössä tuoksui tänään rehellinen joulu. Ei ole edes sanottavammin jouluolo ollut edes tällä jouluhullulla eikä toki vielä ole tarviskaan. Se ensimmäinen joulunodotuksen läikähdys sydämeen tulee sitten vasta pakkasten ja pimeän myötä. Toistaiseksi mennään ihan pelkällä syksyfiiliksellä. Ja sekin on ihan kodikasta!
Mutta joulu tuoksui, sillä tein tänään päivälliseksi uuniriisipuuroa. Se on edullista, täyttävää ja hyvää ja maistuu koko perheelle, joten meillä on aina välillä puuropäivä. Tällä kertaa olimme ostaneet sen kaveriksi Valion sosekeittoa, kuningattaren makuista. Olipa se raikasta ja hyvää! Tätä on näköjään myös omena-päärynän maussa, ja se olisi voinut maistua jopa vielä paremmin riisipuuron kera. Pitääpä ostaa sitäkin! Olisipa kiva, jos tätä tulisi myös luumun makuisena talvella. Näistä voisi näpsäkästi tehdä myös smoothieta tai pistää iltapalalle rahkan sekaan. Lisäksi tarjolle pistettiin perinteisesti kaneli-sokerisekoitusta ja ruisleipää.
Olen iltaisin poltellut kruunukynttilöitä näissä Ikean uusissa mustissa rautaisissa kynttilänjaloissa, jotka siskoni toi Ikean-matkaltaan. Kyllä ovat mieleiset! Ne ovat modernit mutta silti jotenkin perinteiset. Varmasti tulevat olemaan myös joulukattauksessa havuviritysten kera. :-)
Jospa tänä vuonna saisin tehtyä sellaisen pitkän havuköynnöksen keskelle pöytää? Eilen puolestaan innostuin mehupilli-himmelistä, joten sellaisen kyllä teen. Joko mustan tai musta-valkoraidallisen, mikä voisi olla myös kivannäköinen. Semmoisia askarteluja tulossa.
Muutoin meillä tehdään pikkuremppoja tässä syksyllä sinne, tänne. Seuraavaksi valmistuu alakerran vessan pikkufiksaus, josta pistän tännekin kuvia, vaikkei niin jouluun liitykään, mutta siitä tulee mukavan raikas. Sen jälkeen ehdimme ennen joulua vielä vaihtamaan olohuoneen tapetit. Niistäkin pohdinnoista teen oman postauksen, kunhan Boråsin tapettimallit saapuvat postilaatikkoon.
Näine keskiviikkomietteineni toivottelen mukavaa viikonjatkoa myös sinulle.
Kesälomani alun suurin projekti oli äitini vanhan ja huonokuntoisen mäntykaapin kunnostus. Halusin siitä tumman ja aavistuksen itämaisen, joten maalasin sen moneen kertaan tummalla kalustemaalilla ja sen jälkeen printtasin ja lakkasin oviin itämaiset kuviot. Maalasin vanhat mäntynupit valkoisiksi ja piirsin niihin mustalla tussilla itämaisia kuvioita. Eipä tarvinnut ostaa uusia nuppeja! Kaksi hyllyä maalasin sisältä valkoisiksi, jotta isosta kalusteesta ei tulisi liian synkkä. Alakaapit vetävät sisäänsä koko meidän perheen kengät, mikä on helpottanut kovasti eteisen kaaosta - mikä taitaa olla tuttua kaikille. Minä kun vielä haluan aina tavarat mieluiten piiloon eli en välittäisi kenkätelineestä, jossa ne näkyvät koko ajan esillä. Noihin kaappeihin mahtuvat kaikki kengät oikein sujuvasti, joten lattiapintaa jää vapaaksi.
Lasten pipot ja hanskat ovat nyt isossa lattiakorissa, mutta pitää katsoa talven mittaan, onko tuo ratkaisu toimiva. Lipastoonkin voisi laittaa isot korit, johon lapaset ja pipot mahtuisivat, mutta toistaiseksi tämä menee näppärästi näin. Penkki oli aikanaan kuistilla vain tavaroiden säilytystaso, joten nyt vanha pianojakkara riittää istuintilaksi. Pieni jalkalamppu tuo lisävaloa pieneen tilaan, ja kesällä löysin tänne myös tukevan vanhanaikaisen pystynaulakon tori.fi:stä.
Maalasin samalla seinätkin uudestaan valkoisiksi, koska maali oli osin varsin kulunut. Pienillä muutoksilla saimme tänne uutta ilmettä ja käytännöllisyyttä! Eilen ostin lattialle vielä Bauhausista itämaiskuvioisen pikkumaton, joka on osoittautunut heti matoksi, joka kerää kaiken hiekan ja koirankarvat, mutta ehkä se onkin kynnysmaton tarkoitus?
Joka tapauksessa tämä iso kaappi avaa uusia mahdollisuuksia joulukoristeille ja joulutunnelmoinnille. Monta hyllyä oikein odottaa sisäänsä joulujuttuja, ja kaapin päälle voisi tietysti laittaa jouluvalot. Led-tuikkuja voisi hyvin piilotella myös hyllyjen sisälle, koska ne ovat paloturvallisia. Jokin lyhtykin tänne sopisi! Oveen jätän tuon mieleisen valkoisen höyhenkranssin, joka on ollutkin siinä monta vuotta. Se ei lakkaa ihastuttamasta ja on siinä kesät, talvet, vaikka oikeasti onkin joulukoristeosastolta ostettu. Mutta sehän jouluihmisen kotiin passaa.
Ulko-oven edusta näyttää tällä hetkellä karulta, sillä sinne tilaamieni puksipallojen toimitusaika onkin 4-6 viikkoa! Toivottavasti ehtivät edes ennen pojan synttäreitä!
Mukavaa sunnuntaita kaikille. :-)
Vietin tänään arkilomapäivän leväten ja voimia keräten. Aamulla katselin ensin Netflixiä ja sen jälkeen päätin käydä joulukoristeiden kimppuun. Kävin läpi kaikki vaatehuoneen joulukoristeet ja laitoin niitä laatikkoon. Niitä koristeita, joista en juuri nyt tykkää, kertyi kokonainen laatikollinen. Ensin ajattelin myydä tai antaa ne pois, mutta ystäväni sai minun pääni kääntymään, joten vein laatikon varastoon. Onhan se toki mahdollista, että joskus nämä vielä pääsevät sisälle, jos mieli taas muuttuu! Toistaiseksi ainakaan tänä vuonna näitä en halua esille. Tärkeimmiksi koristeiksi jäivät lasten tekemät, mutta pakko myöntää, että pojan 4-luokalla tehdyt pahviset tontut päätyivät varastoon. Kaikki muut lasten tekemät saavat olla esillä joka vuosi. <3
Sitten lähdin pyörällä kahvakuulatunnille, jossa oli yllättävän paljon väkeä keskellä arkipäivää. Sen jälkeen tein litran pullataikinan ja painelin Eppu-koiran kanssa metsään tuoksuttelemaan syksyä. Ihanan rentouttavaa vain olla metsässä rauhassa.
Pullahommissa meni sitten iltapäivä, ja paljonhan niitä taas tuli. Niin korvapuusteja, manteipullia kuin yksi bostonkakkukin.
