Helppo vinkki vaikkapa pikkulahjaksi - itse tehty vaniljasokeri

Tein eilen creme bruleeta, johon piti ostaa aito vaniljatanko. Vaniljatanko itsessään jäi tietysti sitten käyttämättä, kun siemenet oli talteen otettu, joten sujautin sen purkkiin, jossa meillä oli sokerinjämiä. Annoin muhia reilun vuorokauden ja tänään poistin tangon sokerin seasta. Sokeri oli pikkuisen kokkaroitunut kun tanko oli ilmeisesti vähän tuonut sen sekaan kosteutta, mutta tuoksu oli herkullinen! Vaniljatangon voi joissakin ohjeissa murskata sokerin sisäänkin, jos omistaa monitoimikoneen. Se varmasti maistuu ja tuoksuu vielä voimakkaammin vaniljalle. 

Itse tehty vaniljasokeri voisi olla oivallinen lahja vaikkapa päiväkodin hoitajalle tai lapsen opettajalle. Tätä voi tehdä aika ison määrän kerrallaan, eikä sokeri paljoa maksa. 

Nyt alkaa pukata vähän ulkojouluvaloahdistusta. Naapurin taloon kauniisti istuva valoverho on jo sytytetty, ja minä pohdin vieläkin, mitä ihmettä minä tekisin. Meillä on pihalla niin monta elementtiä eikä varsinaista räystästä oikein missään, että nyt alkaa olla ideat vähissä. Luulen, että päädyn siihen, että ostan valosarjoja vain todella paljon, niin että jokaisessa pensaassa olisi valoja sitten tosi reilusti. Näyttävämpää kaipaisin!

Monenlaisia joululahjoja

Mietin joululahjoja eilen, kun kuljetin autoni takapenkillä suklaarasiaa eräälle sairaanhoitajalle, jota halusin ilahduttaa. Lahjojen hankkiminen tuntuu joskus perheenäidille pakkopullalta, ja kaupoissa kiertely joulun alla on ihan karmeaa puuhaa. Se jos mikä latistaa joulumielen, kun toppatakissa kuljet ympäri kaupunkia miettimässä, mitähän sitä kellekin. Mutta toisaalta joululahjojen antamisessa on jotakin todella syvällistä ja tärkeää. Tuon suklaarasian saajan ilme oli kaiken arvoista - miten hyvä mieli voi tullakaan siitä, kun saa toisen kasvot kirkastumaan. Ihan pienestäkin. Mieheni on nauranut, että antaisin lahjan vaikka pihan puille, jos se suinkin olisi mahdollista. Voi olla niin! :-)

Viime viikonloppuna koin aineettoman lahjan antamisen iloa, kun soitin eräälle vanhalle sukulaiselle, jota en ole nähnyt vuosiin. Heiltä tuli meille joulukortti, ja niinpä ajattelin pirauttaa satojen kilometrien taakse. Tuon puhelun jälkeen tuli itku - niin suuresti tuo ihana vanha sukulaisnainen puhelustani ilahtui. "Olen niin onnellinen, kun kuulin sinun äänesi". Se oli lahja, jonka antamista en kadu ja josta sain itsekin niin paljon. Opiskeluaikana kun mieheni mummi oli sairaalassa, kävimme koristelemassa papan haudan havuilla ja kynttilöillä, kun mummi ei haudalle itse päässyt - hänelle niin tärkeään jouluaaton tapahtumaan. Kiitollisuus haudan hoitamisesta oli meille silloin se paras joululahja.

Toki olemme hankkineet myös lapsille ihan paketoitavia joululahjoja, nykyisin yhä enemmän painottuen vaatepuoleen. Yksi hassu lahja tulee joka vuosi myös hankkia, se on meillä tapana. Yksi joulu tyttöni sai rullallisen kuplamuovia. Tänä vuonna lapset saavat yhteiseksi lahjaksi minkäpäs muun kuin aidon oikean pierutyynyn! Se on taattu hitti.  

Pitäisin paketoinnista, mutta kun yrittää keskiyön jälkeen tai aamulla aikaisin kaikki lahjat puolipaniikissa kääriä, ei siinä enää riitä energiat rauhaisaan koristeluun. Nämä lahjat ovat menossa muille läheisille, ja niihin oli mukava käyttää enemmän aikaa. Eikä tarvinnut miettiä, kurkkivatko muksut työhuoneen ovensuusta. 

Itselleni en hirveäsi osaa toivoa tai pyytää lahjoja, koska pelkkä jouluaatto ja viikon joululoma oman perheen kesken on jo parasta mitä toivoa saattaa. Töistä sain tänään lahjaksi kuvissa näkyvät pörröiset paksut sukat, jotka ilahduttivat kovasti. Tähän ei tarvita kaveriksi kuin hyvä kirja ja suklaata. No okei, iso monitoimikone olisi kyllä ihan mahtava. :-D

Neljä yötä jouluun on...

 

Iki-ihana taatelikakku

Minä teen joka vuosi taatelikakkua jouluksi, vaikka itse asiassa koko loppuperhe ei tykkää edes sen tuoksusta. Jotenkin se vain minusta kuuluu jouluun ja on niitä harvoja kahvikakkuja, joista pidän. Muutoin kahvikakut ovat minusta melko mauttomia. Tällä ohjeella tein viikonloppuna kaksi taatelikakkua, joista toisen jätin kotiin syötäväksi ja toisen annoin lahjaksi hyväntekeväisyyteen.

Teimme anopin kanssa reilun paketin Oulussa toimivalle Hope-yhdistykselle, joka kerää varoja ja lahjoituksia lapsiperheille. Heille lähti nyt suklaakakku, taatelikakku, joululeipä ja piparkakkuja. Lisäksi laitoimme matkaan erilaisia käyttämättömiä joulukoristeita ja valosarjoja.Toisten ilahduttamisesta tulee itselle kyllä aina ihan hurjan hyvä mieli, ja siitä kai joulussa onkin kyse. 

Nyt on ollut jostain syystä tosin joulumieli vähän kateissa muutamien arkisten murheiden takia, mutta eiköhän se tästä taas lähde nousemaan. Ensi viikonloppuna häämöttää joulusiivous, johon olen etukäteen rekrytoinut koko perheen mukaan. Samoin teemme viimeiset piparkakut, kuin myös kinkun kastikkeen pakasteeseen. Ajattelin tuon jokavuotisen kinkunkastikkeemme lisäksi tehdä Remoulade-kastiketta, jota sain maistaa viime lauantaina pikkujouluissa. Se oli herkullista! 

 

Lidlistä löysin ihanat pienet ja edulliset vaniljantuoksuiset kynttilät, joissa kimmeltää kimalletta pinnassa. Näitä voisi ostaakin reilusti jouluksi, koska ajattelin väsätä pöydän keskelle pitkän tuijanoksista tehdyn köynnöksen. Sen lomaan voisi laitella näitä vaikka viisikin.  

 

Viimeisiä viilauksia

Lähestyy, lähestyy...joulun suuri juhla. Juhla ja sen aihe on suuri, mutta siihen liittyy myös monta pientä juttua. Viimeisimpiä tekosia ja ostoksia tässä kirjoituksessa vielä läpi käyn.

Pallokynttilät pääsivät odottamaan aattoa hopeisiin kynttilänjalkoihin, enkä voinut vastustaa myöskään valkoisia palloja kuusenkoristeiden muodossa. Työkaverini oli kyseisen paketin jo ostanut, ja pakko oli hakea vielä viime tingassa samanlainen paketti itsellenikin. Poistin kuusesta kaikki hopeiset muovipallot ja korvasin näillä valkoisilla. Osa niistä on himmeitä, osa kiiltäväpintaisia. 

Ostin eilen Jyskistä vielä ohimennen vessaan maton ja samalla tällaisen pienen lyhtytalon. Tyttö totesi, että niin äiti, tuommoisiahan meillä ei vielä olekaan...valkoiset kynttilälyhdyt nyt vain sattuvat olemaan paheeni!

Jääkaapin ovessa on taas kulkusia, kuten lapsena meillä oli. Joka vuosi vaihdan siihenkin teemanmukaisen värityksen. Nyt siinä on valkoista ja hopeaa, ja löysin ihanat vanhanajan isot kulkuset nappikaupasta.

Joulukortit keräsin tänä vuonna jouluiseen sydämeen - kiitos kaikista saamistamme korteista!

Vessaan ostin perinteeksi muodostuneen piparkakun tuoksuisen saippuan, mikä ilahdutti erityisesti lapsiamme.

Karamelleja on alkanut ilmestyä joka huoneeseen. Fazerin laatikoita on tyhjennelty kupposiin jo monta päivää, ja aina tuntuvat häviävän...Nyt on siivoukset tehty ja rauha maassa ja mielessä, enää tarvitaan huomenna kukkien haku ja kinkun paisto, ja joulun suuri juhla saa alkaa. Huomenna vielä teen kukkakirjoituksen tänne. Ihanaa joulunodotusta lukijoilleni!

Toivelista joulupukille

Viime vuonna tein aikamoisen kalliin listan joulupukille, kun ideana oli tehdä lista kaiken maailman unelmista. Nyt ajattelin pitäytyä hieman pienemmässä mittakaavassa. Jospa pukki kuulisi nämä toiveet ja toisi yhden näistä? Voi tosin olla, että me vanhemmat päätämme olla ostamatta lahjoja toisillemme, mutta siis joulupukkihan onkin eri asia...

Lapset eivät voi ymmärtää, että lahjat ovat oikeasti meille vanhemmille hyvin yhdentekevä asia joulussa. Paljon tärkeämpää on hiljentyä jouluun, sen sanomaan, tuoksuun ja tunnelmaan. Minä voisin olla ilman lahjoja, kunhan saisin kuusen, kynttilöitä ja suklaata. :-)

Silti oli hauska tehdä listaa lahjoista kerrankin ajatellen vain minua itseäni. Pitkä lista siitä sitten tulikin!

1. Kaksi kirjaa

Romaani rakkakudesta, äitiydestä ja uskonnosta. Oulun kaupunginkirjastossa tällä kirjalla on pisin jono koko kirjaston historiassa. Haluaisin lukea sen ja perehtyä aiheeseen, joten joulupukin säkistä se olisi mukava löytää. 

Olga on niin ihana! Olgan koti on niin ihana ja kaikki häneen liittyvä on niin ihanaa. Kuulemma myös hänen kasvisreseptinsä, joten tämän keittokirjan ottaisin mieluusti.

2. Urheilukerrasto

Olen kova palelija ja vasta nyt olen tajunnut, että minä oikeasti tarvitsisin kunnollisen urheilukerraston. Niin kävelylle kuin laskettelurinteeseenkin. Aina palelee kun ei ole tämmöistä alla. Ei mustaa  eikä poolokaulusta tälle mamille, kiitos!

3. Neulepusero

Tämä pusero olisi kyllä tosi sievä ja sen värinen, että tulisi käytettyä. Löytyy Espritin mallistosta.

4. Hemmottelua

Milloinkahan olen käynyt kasvohoidossa viimeksi? Varmaan viisitoista vuotta sitten. Olisipa ihana saada joku kuivan ja rypistyvän ihon tehokasvohoito. Vaikkapa tämä Virpi Väisäsen hoito: MD MOISTURE TREATMENT – kasvohoito kosteusköyhälle, kuivalle ja kiristävälle iholle  (1-1,5 h). Kyllä tulisi tarpeeseen kiristävälle iholleni.

5. Lämmin pyjama

Tahtoisin jonkun ihanan, suloisen pyjaman. Vaikka tämmöisen, jossa on rusetti ja pehmoiset housut ja puserossa perhonen. Nämä löytyvät Stockmannilta.

6. Jumppavarusteita

Iloisenväriset kengät, toppi ja housut pistäisivät puntit nousemaan taatusti reipaammin kuin ennen! 

7. Kunnon talvikengät

Kunnolliset jalassa ja söötinnäköiset. Vaikkapa tämmöiset. Nämä saa Zalandolta.

Tunnelmia joulusta

Tapaninpäivän ilta hämärtää ja lapsillakin on tehnyt mieli jo kavereiden luokse. Itse kävin tänään jumpassa, ja jumppasali oli ihan täynnä! :-) Muutkin halusivat kinkunsulatukseen...tapaninpäivänä usein tulee jo olo, että pitää käväistä ihmisten ilmoilla. Loppuilta menee sitten jälleen takkatulen ääressä konvehtien ja kirjan kanssa. Jouluaatto ja joulupäivä ovat onnellisesti takanapäin ja tänään syödyn kolmannen jouluaterian jälkeen voi taas todeta, että ei kiitos enempää. Joulunvietto sujui oikein mukavasti ja saimme olla terveinä - iso pelko oli, että massupöpö pojasta tarttuisi meihin muihin sopivasti aatoksi, mutta selvisimme onneksi kaikki muut taudilta. Gefilusta juotiin ja syötiin aamusta iltaan!

Tässä muutama tunnelmapala jouluaatosta.

Ja tässä sitten muutama otos joululahjoista: en voinut uskoa silmiäni kun avasin tämän paketin: minä todellakin sain jotakin Desigualilta eli kauniin vaaleanruskean laukun! Olihan se aika hassua kun kiljuin juuri kuten Zalandon mainoksessa.

Tämä jännä ruukku tai maljakko on kuin suoraan Titanicista - hempeät kukat tulevat näyttämään siinä mukavan kontrastisilta.

Sitten se käpertymiskirja...suureksi riemukseni pakettiin oli kääritty Hobitti, jota vielä en ole lukenut.

Lisäksi saimme kauniin korkean valkoisen enkelin, jota en kyllä aio paketoida pois joulun jälkeen. Se saa pienen linnun kera jäädä aina pöydällemme!

Tähän postaukseen päättyy Tähtien tuiketta -joulublogi tältä vuodelta. Todennäköisesti perustan kokkailu-leipomis-askartelu-ompelu-puutarhanhoito-liikunta-ratsastus-sisustus-blogin jossain vaiheessa, mutta ilmoittelen siitä täällä.

Tähtien tuiketta aloittaa taas ensi syksynä uuden joulun odotuksen ja laiton! Kiitos kaikille lukijoilleni, teitä on ollut yllättävän paljon ja on ollut hirveän mukava pistää jouluisia ajatuksia blogiin.

Voi joulupukki, kuulehan...

Hyppysellinen tomusokerilunta -blogissa kyseltiin, mitä itse kukin itse haluaisi itselleen lahjaksi. Ei sitä tässä kaikessa touhuamisessa koskaan ehdi itseään ajattelemaan...

Aikuisten oikeasti tietysti jouluna tärkeintä on se isoin lahja, joka meille annettiin pieneen talliin kauan sitten.

"Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt"
 

SIlti ajattelin, että laitan tähän kaikki toiveet, joita minulla on. Ei siis mitään oikeita toiveita, haaveita vain...mutta hauskahan näitä oli miettiä ja haaveilla saa!

 

Ensinnäkin haluaisin tällaisen uskomattoman Kenwood-yleiskoneen, jossa olisivat aivan kaikki herkut lihamyllystä alkaen. Ja niin iso kulho, että siinä tulisi käden käänteessä isokin pullataikina.

Sitten nämä Arctipsin huopakengät...näillä ei varpaat palelisi!

Sitten tällaisen valkoisen ison vitriinikaapin ottaisin mieluusti...pukki minä löytäisin sille kyllä paikan, ihan varmasti!

Hemmottelukaan ei olisi pahitteeksi...vaikkapa täällä Virpi Väisäsen hellässä huomassa.  

 

 Ja sitten haluaisin Desigualin mekon. Tai takin. Tai hameen. Tai edes huivin.

Ja sitten vielä pisteeksi iin päälle liput ensi kesän Bon Jovin konserttiin. Pukki kyllä nämä lahjat sitten riittäisivät! Olen kyllä ollut tosi kiltti!