Vihreä päivä

Pidin perjantaina ekstra-vapaapäivän, koska koin itseni aika väsyneeksi. Ihana päivä kieltämättä toi voimia takaisin, kun sain viettää sen lekotellen ja ulkoillen. Otin tunnin päiväunet, kävelin metsässä ja kävin kirpparikierroksella. Eppu-koira ihmetteli lähistöllä asuvia hevosia. Onpa isoja koiria, se varmaan tuumi.

Täällä Oulussa ruska odotuttaa itseään, ainakin siellä missä minä asun. Koivuissa ja männyissä on ainoastaan keltaisia, tarkkarajaisia länttejä, mutta muutoin kaikki on vielä ihan vihreää. Vihreä on ehdoton lempivärini, joten omakin takkini on sopivasti kirkkaanvihreä!

Vihreää on myös meillä keväällä uusitussa työhuoneessa, johon laitoimme Lidlin valokuvatapetin. Jonkin verran sen laitto aiheutti päänvaivaa, mutta muutoin olemme siihen hurjan tyytyväisiä. Huoneessa paistaa nyt aina aurinko. Huone ei tosin ole mikään työhuone, vaan vaatteiden säilytyspaikka, Netflixin katselupaikka ja kirjanlukemispaikka. Mutta työhuoneeksi sitä nyt vaan kutsutaan, vaikka kaukana ovat ne ajat, kun siellä oli oikein tietokonepöytä. :-) Huoneeseen olen joskus haaveillut majoittavani vaihto-oppilaan.

Sen sijaan jouluksi tätä huonetta voi olla vaikea saada koristeltua, mutta kyllä minä visioin, että ostan tänne kirkkaanvihreän valosarjan. Voisi olla vinha, jos sen ihan virittäisi pitkin seiniä roikkumaan! Ja uusi lipasto suorastaan odottaa jouluvaloja ja -koristeita. :-)

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Keltaisesta kohti punaista

Hyvää alkusyksyä tai oikeastaan loppukesää! Säät ovat niin kesäiset, ettei meinaa hoksata, että pian ollaan syyskuun puolivälissä.

Tervetuloa. Tästä matka taas alkaa. 

Jostain syystä tänä vuonna kesäisestä säästä huolimatta mieleni on vaellellut yhä useammin kohti joulua, ja niinhän se on, että pian on sata yötä jouluun! Oikeastaan kaikki jouluajatukset kääntyivät nurinniskoin siksi, että meille ostettiin uusi olohuoneen sohva. Aikaisempi musta ja hyvin massiivinen sohva määritteli minulle pitkälti koko joulukoristelun, koska minun makuuni musta ja punainen eivät sovi yhteen. Niinpä olen joutunut vähän pidättelemään punaista. Mutta nyt! Nyt meidän sohvamme on kirkkaanvalkoinen ja huomasin itseni ajattelemasta jouluajatuksia jo heinäkuussa huonekalukaupassa, kun kauppaa teimme. Ensin ajattelin, että voi kuinka ihanaa, saamme lopultakin valkoisen nahkasohvan, joka on ollut unelmamme ja sen jälkeen seuraava ajatus oli, että nyt minä voin laittaa punaisen joulun! :-D 
 

 

 

 
Saa nyt nähdä, miten tämä sohva käyttäytyy käytössä ja koiran kanssa eläessä, mutta paksu nahka on niin monen tuttavan mielestä paras koiraperheessä, että uskaltauduimme sen lopulta ostamaan. Hyvältä se toistaiseksi vaikuttaa. Koira pötköttää oikeastaan koko ajan viltin päällä ja ainoat tahrat, mitkä on tulleet, ovat lähteneet pois ihan rätillä pyyhkimällä. Ja meillähän ei enää pikkulapsia asu, joten sohvalla ei syödä tai piirrellä. Nahkasohvan pystyy myös pesemään ihan vaikka satulasaippualla, jos tarvitaan. Farkulla sohvalle ei saa istua lainkaan, ja vieraita varten levitämme viltit istuinosalle. Näin me sitten uskalsimme tällaisen unelmamme toteuttamaan. Pötköttelyssähän ei nahkasohva ole kangassohvan veroinen, mutta sen hinnan olin valmis maksamaan vaihdosta. Hieman viileäkin se on ihoa vasten kun siihen istahtaa, mutta kestävä se on! Ja niin ihanan vaalea.

 

 Joulun teema on siis selvä. Punaista tällä kertaa! Mieluiten myös modernia ja hillittyä - vähän vähemmän kaikkea kuin yleensä. Näin se maku sitten muuttuu! Mutta tällä yhdistelmällä saan lapsetkin tyytyväisiksi, kun laitamme jouluun punaista. Ei ehkä sillä tonttumaisella tavalla, mutta kumminkin! :-) 

Tarkoitukseni on kirjoitella vielä jonkin aikaa pelkistä syyspuuhista ennen kuin varsinaiset joulupuuhat aloitan. Mutta syksy on ihanaa tunnelmointiaikaa. Siksi meillä on sohvan kanssa nyt paljon sinapinkeltaista, ja oven pielessä on keltainen pallokrysanteemi. Ajattelin syksyllä värkätä varastosta löytyneestä vanerista jotain valosarjapohjaa, ehkäpä ympyrät tai tähdet ikkunaan. Nyt kun kerran tekisi mieli jotain hyvin yksinkertaista.

Ja tälle kynttilä- ja koristekaapille tulee pian taas käyttöä!

 

Mukava nähdä taas! 

Huuru-ukon vierailu

Ensilumiveikkaus meni lopulta koko perheeltä ihan mönkään, nimittäin lumi satoi jo eilen ja siten päätimme, että veikkauksen voitti Eppu-koira. Ensilumi se nyt kuitenkin oli, koska tyttö vakuutti kirkkain silmin, että siitä olisi saanut lumipallon, ja se on meidän perheessämme ensilumen kriteeri. 

Tänä aamuna puolestaan piha oli kauniin huurun peitossa, vaikka lunta ei enää ollutkaan. Puista kuului kaunis ropina, kun jäätyneet lehdet tippuivat maahan. Kesä on ihana, mutta kyllä syksyssäkin on puolensa. Takkatuli, kotiin käpertyminen ja kynttilät. Ja juuri alkanut syysloma!

 

Metsässä oli varsin hiljaista tänään, mutta Eppu halusi käydä silti kahdesti järvessä uimassa. Ei sillä päätä paljon palele! 

Luonto osaa myös tehdä itse sydämiä. <3

 
Ensi viikko vietetään siis ihanasti syyslomalla, vaikka mitään erityisen erikoista ei olekaan tiedossa. Mutta ainakin pitkät aamu-unet, erämaan kutsu ja kirjojen lukemista. Rantasaunan löylyt ja nuotion kipinät taivaalle. Mitä muuta sitä lopulta tarvitsee?

Lokakuista juhlahumua ja sumua

Poikamme 16-vuotisjuhlaa ei enää haluttu sankarin toiveesta juhlia perinteisin synttärikemuin ja -kakuin vaan teimme viimevuotiseen tapaan vieraille lämpimän ruuan. Tällä kertaa tarjolla oli pieniä lihapullia, uunilohta, perunamuusia, tsatsikia, kermaviilikastiketta, coleslawia ja salaattia. Kyytipojaksi anopin tekemiä ihania sämpylöitä juuston ja levitteen kera. 

Juttelin töissä pojan synttäreistä kun mietin, mitä jälkiruuaksi laitettaisiin. Työkaveri osasikin vinkata oululaisen Hiphurraa-yrityksen suklaaputouksesta, johon siis dipataan mitä halutaan ja suklaa kulkee siinä putouksenomaisesti liikkuen. No sellaisen löysin ja vuokrasin ja se oli aika kiva yllätysjälkkäri! Dippasimme siihen valmiiksi tehtyjä varrastikkuja, joissa oli hedelmiä ja vaahtokarkkeja. 

Jälkiruuaksi tein suklaaputouksen kaveriksi kermakakun, jossa on täytteenä kinuski-kermamoussea sekä mustikoita, mansikoita ja vadelmia - siis kuningatartäyte! Lisäksi anoppini teki useita syksyisiä piiraita vaniljakastikkeen kera. 

Niin se kasvaa kohisten nuorimies, on jo minua reilusti pitempi lukiolainen, jolla on omat haaveensa ja tulevaisuudensuunnitelmansa. Niissä haaveissa olemme apuna ja tukena kunnes jossain vaiheessa siivet kantavat ja hän lähtee maailmalle. Onneksi ainakin muutaman vuoden saamme hänet vielä pitää kotona! <3 Olen niin ylpeä lapsistani.

Kuvissa vielä mystistä sunnuntaiaamun tunnelmaa lähijärveltä. Aamulla järvi oli vitivalkoinen ja täynnä aamu-usvaa. Oli jännä tunnelma kävellä. Pikkuhiljaa illat pimenevät ja odottelen itsessäni sitä ensimmäistä joulufiilistä. Sitä ennen tarvitaan hieman pakkasta ja taikaa.

 

 

Voihan puksipallot!

Olen jo monena syksynä haaveillut isoista, muovisista puksipalloista ovenpieleen, mutta ne ovat olleet yllättävän kalliita. Lopulta löysin netin syövereistä yhdet edulliset pallot, joista tein tilauksen. Ja sitten alkoi kestää. Lopulta minulle ilmoitettiin, että pallot tulisivat vasta lokakuun lopussa! Niinpä jätin tilauksen sikseen. Ystäväni vinkkasi minulle AmandaBshop-kaupasta, jossa puksipallot olivat juuri nyt tarjouksessakin. No sinne tilaus ja ne tulivat tänään! Siis kaksi päivää tilauksesta. Kiitos hyvästä palvelusta - ja siitä, että ne olivat juuri nyt alennuksessakin. Olipa hyvä tuuri! 

 
Nämä ovat muuten ikivanhat muoviruukut, jotka olen maalannut valkoisiksi! Hurjan kevyetkin ovat ja kestävät. Puksipalloihin jouduinkin ripustamaan kivet roikkumaan alaspäin, jotta ne eivät keveinä lentele pois ruukuista. 

 
Eli ruukkuihin siis pelkät puksipallot eikä yhtään kanervaa tällä kertaa! Samalla vältyn kastelemasta niitä hiki hatussa pakkasiin saakka. Lisäksi ostin aiemmin uuden valkoisen lyhdyn ja ripustin sisälle valkojohtoiset jouluvalot. Laitoinpa omenapuuhunkin valosarjan - viime vuonna jo lumouduin tästä ideasta.

Ovessa annan olla vanhan kranssin syksyn ajan, jouluksi sitten taas havua ja runsautta! Laitoin kuitenkin tähän uuden nauhan. 

 
Lisäksi keräsin hieman omenoita omenapuusta ja laitoin ne isoon lasipurkkiin tuolille. En tänä vuonna jaksa näitä omenoita perkata ja keitellä, ne ovat niin happamia ettei niistä kummoista sosetta tule kuitenkaan. Tässä ne ovat ihan hyvässä käytössä.

Aiempina vuosina ovenpielet ovat olleet hyvin rusaita kuten viime syksynä sekä syksyisen punertavaa, kuten vuonna 2015. 

Joka vuosi se vaan on kiva jotain uutta keksiä, ei siitä mihinkään pääse. Nyt ainakin saa olla rauhassa kastelematta näitä muovipalloja. Onko tässä näkyvillä jonkinlainen uusi trendi - en viitsi kastella, en viitsi soseuttaa...uusi rennompi jouluminä!