Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. joulukuuta 2018

Joulu raatamalla vai rauhoittumalla?


Nyt on kiire, en ehdi. On niin kiire, että mitään ei ennätä tekemään, toisaalta mitään ei ole vielä edes tehty ja kaikki huutavat ympärillä, että milloin joulu meille oikein tulee. Kiire on leväyttänyt peittonsa suomalaisten vanhempien ylle, eikä se hellitä ennen jouluaattoiltaa. Eräs työkaveri kertoi lapsensa itkeneen auton takapenkillä, kun oli tajunnut, että joulu on jo reilun viikon päässä, eikä perheessä ollut tehty vielä mitään joulun eteen. Useimpien tuttavieni kaikki lahjat ovat hankkimatta, joululaatikot tekemättä ja koti koristelematta.

Työelämä vie valtavasti aikaa ja energiaa, eikä iltaisin ehdi tai enää jaksakaan touhuta mitään. On ymmärrettävää, että paineet joulunlaittoon tuntuvat niskassa, eikä yhtään asiaa auta se, että päivät kuluvat ja joulu vain lähestyy. Mitä enemmän tekemistä on jäljellä, sitä uuvuttavammalta siihen tarttuminen tuntuu.

Mutta mistä kiire ja kiireen tuntu syntyy? Miksi joulusta stressataan?

Paljon on meillä painolastia lapsuudestamme ja entisvanhoista jouluista. Vielä 70-luvulla äidit tekivät suurimmaksi osaksi kaiken itse - eikä toisaalta valmisvaihtoehtoja vielä edes ollut. Joulusiivoukset olivat hurjia lattianpesuineen ja jouluruokia valmistettiin valtavasti. Maatalousyhteiskunnan ajatus ahkerasta ihmisestä ja ahkeroimisen päättävästä juhlasta elää ja hengittää meissä - ikään kuin joulu ansaittaisiin tekemällä valtavasti työtä ja vasta sitten saa luvan kanssa rauhoittua. Elämme laiskuuden mittari päässämme tikittäen ja mietimme, mikä ja milloin on tarpeeksi. Milloin olen tehnyt niin paljon, että olen ansainnut joulun? Teinkö tänä vuonna tarpeeksi lapsemme mieliin elinikäisiä muistoja, kultaisia joulun hetkiä?

Valtavat määrät lehtien ja sosiaalisen median reseptejä, askarteluohjeita ja muiden tekemisiä kuormittavat mieltämme. Meidän pitäisi tehdä aivan kaikki - siis myös joululahjat itse. Sillit, sinapit, leivonnaiset, laatikot, piparkakkukylät ja itse ommeltu joulukalenteri eivät riitä, sillä pitäisi tehdä konvehteja, tryffeleitä, mausteöljyjä ja koristella kynttilöitä siirtokuvin. 

Meillä on sisäänrakennettuja malleja joulun laittamisesta, joita ilman pelkäämme, että sama joulumieli ei valtaa sydäntä ja jolloin ei niin sanotusti tule joulu. Jouluaaton lumous ei silti haihdu, vaikka kurakaukaloa ei ole pesty, sinappi on ostettu, laatikot on Saarioisten, kakku on lähikaupasta, matto on tamppaamatta, sohvan alta ei ole imuroitu, jäälyhtyjä ei ole pihalla ja yhtään tryffeliä ei ole itse tehty.

Jouluun liittyy niin valtaisa määrä odotuksia, että ei ihme, että varsinkin perheenäitien mieli tuntuu lysähtävän kaikesta työstä, mikä odottaa tekijäänsä ja mitä ilman ei tunnu joulua syntyvän ainakaan lasten mieliin. Tai siis oikeammin meidän mielikuvaamme siitä, millä joulu syntyy lasten mieliin. Mutta onko lapsille tärkeintä se, miten paljon joulumieltä saavutetaan touhuamalla vai se, että äiti ei olisi jouluaattoiltana niin kuolemanväsynyt, että itku on ihan pinnan alla? Vanhanaikainen raatamalla riemuun -juhlaperinne saisi mielestäni joutaa jo romukoppaan. Toki sallittakoon kaikille se touhu, mistä saa iloa ja energiaa, minulle esimerkiksi leipominen ja siskolleni se laatikoiden teko.

Mutta jouluruokia saa kaupasta, leivonnaisia leipomosta ja netistä voi tilata lahjat ihan ilman kävelyä kärsimättömässä kauppakeskuksessa. On niin monta paikkaa, jossa voi oikaista, joten oikaise, ystävä kallis. Kuuntele itseäsi ja mieti, mistä joulumieli sinulle aidosti syntyy. Mene joulukonserttiin, käy kirkon järjestämissä tilaisuuksissa, istahda alas ja ota leipomon iso ja mehevä joulutorttu. Ole armollinen sille, joka sitä eniten tarvitsee - itsellesi.


Ensimmäisessä kuvassa on anopiltani saamani emalivati, joka on ollut aikanaan hänen äitinsä. Sen päällä olevat tuikut tuovat minulle joulumielen. Siili puolestaan on mieheni toisen mummin Venäjältä tuoma tuliainen. Palanen historiaa, kaunis punainen väri ja tulen tunnelma.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Olohuoneen joulua koiratohveleissa


No nyt! Nyt on punaista. :-) Ystävältäni ostamani punaiset samettiverhot olivat ihan täydelliset, ja lisäksi hankin Jotexilta muutaman punaisen tyynynpäällisen. Kylläpä nyt kelpaa, kun on punaista ja valkoista olohuoneessa - ja näyttää tulevan valkoista myös ulos, nimittäin lunta leijailee lopultakin, ihanaa!





 

 
Tänään vierailin naisten joulumessuilla ja aika petollinen oli paikka, nimittäin sain tuhlattua kymmenessä minuutissa 60 euroa ja loputkin rahat menivät, kun löysin kaikkea ihanaa. Miehelleni ostin villasukat, koska edellisissä oli isoja reikiä, enkä minä osaa kutoa villasukkia. Sitten ostin muutaman pienen joululahjan, oululaista suklaata sekä pieniltä suloisilta tytöiltä huovutetun ketun.  Se pääsi jouluhiiren viereen keittiön hyllylle seurailemaan joulutouhuja. Näitä metsäneläimiä voisi kerätä enemmänkin!


Itselleni tein todellisen löydön, kun löysin tällaiset korvalliset koiratohvelit! Ihanan paksut ja lämpimät - ja meillähän on melkein tällainen koirakin. :-)


Tänään lähden illalla joulukonserttiin Raaheen entisten työkavereideni kanssa. Mukava ilta siis tiedossa, vaikka lumen tuprutus toki on harmillista ajamisen kannalta.

Hyvää ensimmäistä joulukuun päivää! 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Eppu-koiran joulukirje


Heippa kaikki emäntäni blogin lukijat! Minä sain taas tänä vuonna luvan kirjoittaa yhden sepustuksen tänne. Ajattelin vähän raottaa kuulumisiani, nyt kun aletaan olla taasen lähellä joulua.

Minulle kuuluu hyvää. Olen tarkka elämäni rytmistä ja haluan, että jokainen päivä on samanlainen. Otetaanpa esimerkiksi aamut, joissa on tietty järjestys. Ensin herään. Sitten lähden ulos, joskus vähän kuuden jälkeen. Käväisen ulkolenkillä ja kotimatkalla usein pysähdytään kolaamaan pihaa. Siinä olen apuna. Mutta tärkein kotiintulon homma on aamun sanomalehden kantaminen postilaatikosta kotiin, ja siitä en tingi! Vien sen keittiöön asti, ja sitten saan kinkunviipaleen. Alkupalojen jälkeen seuraa nappula-aika eli kuppiin laitetaan setterinappuloita ja vesikuppiin kylmää vettä. Mieluusti syön silloin, kun isäntäväki on suihkussa viereisessä huoneessa, koska minulla on silloin ruokaseuraa. Tämän jälkeen on seuraavana hommana rahkapurkkien puhdistus, koska isäntä ja emäntä tekevät aamulla jonkinlaiset smoothiet, joista minä en ymmärrä muuta kuin että saan ne purkit pestäväksi. Tämän jälkeen seuraa leikkihetki. Haen omasta kopastani jonkun lelun - useimmiten pehmovyötiäisen - ja sitä heitellään minulle jonkin aikaa. Kunnes koittaa se hetki, että perheen lapset heräävät. Silloin pitää tervehtiä heitä, ja usein he leikkivät vielä lisää kanssani. Sittenpä alkaakin olla aika mennä päikkäreille, kun talon väki lähtee kouluun ja töihin. Semmoinen on tavallinen arkiaamu.

Mutta jouluaamu on jotain muuta! Silloin on koko porukka olohuoneen lattialla. Pystyn hyvin tarkasti seuraamaan, milloin alkaa näkyä heräämisen merkkejä ja kun niitä näkyy, pomppaan lakanohin ja saan runsaat rapsutukset. Jouluaamu on paras aamu vuodessa! 

Jouluherkuista sananen. Olen tähän saakka ollut piparkakkukoira, sillä tykkään niistä erityisen paljon. Mutta nyt emännän jauhelihapasteijat vetivät pitemmän korren. Istuin tuijottaen niiden tekoa reilun tunnin, ja sain yhden palkaksi. Emäntä antoi kuulemma kauneimman, kun yleensä minä saan rumimman. Arvostin sitä, vaikka samalta se maistui kuin rumakin (sain kyllä sellaisenkin). 


Viimeisin villitys tässä perheessä on hiihto, josta minäkin olen päässyt osalliseksi. Sain eilen hienot valjaat, joita kävin sovittamassa Mustissa ja Mirrissä ihan itse. Tänään hiihdin viisi kilometriä ja tykkäsin siitä niin, että sain hepulikohtauksen kun pääsin kotiin. Jouluna saan kuulemma tulla joka kerta matkaan. Oulussa on hieno koiralatu, jossa on mainio sivakoida! Tässä on teille taidonnäyte vielä videollakin.




Jouluhössötyksestä en niin piittaa, tykkään vain leivonnaisista ja yhdessäolosta. Kuulin, että pääsen mökille joululomalla ja se lämmittää mieltä. Onpa hienoa päästä keskelle metsää moneksi päiväksi. 


Toivon, että sinullakin on hieno joulu ja paljon ystäviä ja läheisiä ympärilläsi. Se on ainakin minulle joulussa tärkeintä. No, kinkun paistamisen ohella. Kaikkea hyvää,

toivottelee
Eppu-koira 

torstai 14. joulukuuta 2017

Kauppahallin joulutunnelmaa


Kauppahalleissa on joka kaupungissa mukavan kodikasta, ja Oulussa hallissa käyntiin liittyy monta muistoa. Perheessäni haettiin usein kalaa hallista, ja sittemmin olen käynyt siellä usein lasten kanssa lohisopalla. Myös kauppahallin riisipuuro on herkullista!



Olin aikeissa ostaa samalla joulutorttuja, mutta hämmästyksekseni hallissa oli enää yksi leipomoyrittäjä - pienet leipomot olivat kaikonneet kokonaan. Joulutorttuja oli enää jäljellä yksi, joten pitänee hakea tortut sitten muualta. 

Kalakaupat eivät sen sijaan pettymystä tuottaneet, niin monen monta herkkua löytyi kaikilta kalatiskeiltä. Kauppahallissa on jollain tavalla jouluinen vuoden ympäriinsä.




Torilla myytiin kauniita aitoja joulukuusia, joita kävin tuoksuttelemassa. Valitettavasti allergisten vuoksi meille ei voi ostaa aitoa kuusta. Sitä tuoksua kun ei mikään voi voittaa.



tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulun to do -lista


Eipä fiksummin olisi voinut ystäväni viime vuonna sanoa, kuin että jouluhan on jo valmis. Kyllä vaan. Ylen määräinen itsensä uuvuttaminen ja stressaaminen joulusta on oikeastaan ihan päinvastaista, mitä joulu oikeasti on - rauhaa ja yhdessäoloa. Siihen ei oikein istu stressi! Minä oikaisen sieltä sun täältä, jotta joulusta saa irti sen parhaan puolen. Ketään ei palvele perheenäiti, joka istuu itku kurkussa väsymyksestään jouluaaton pöytään. Raataminen ei tuo kenellekään joulumieltä. Eilenkin illalla istuin hetken kuulokkeet päässäni ja kuuntelin joululauluja. Ei ollut kiire mihinkään eikä mikään homma odottanut tekijäänsä. 


Anoppini pohti myös viisaasti, että joulut muuttuvat koko ajan. Sellaista joulua kuin on tänä vuonna tai oli viime vuonna, ei tule enää koskaan. Lapsiperheissä sen huomaa - pienten lasten riemu ja joulun lumo ovat meilläkin jo takanapäin, ja teini-ikäiset lapset viettävät ja arvostavat toisenlaista joulua. Joulua pitää itsekin aktiivisesti muuttaa. Samat jutut, jotka olivat ihania pienille, eivät ole enää mikään juttu isoille. 

Meillä uutena jouluun on tullut kirkkokäynti, joka tuo ihanaa tunnelmaa ja jota ei saatu millään ahdettua pikkulapsiperheen jouluun. Joulusaunassa ei käydä enää porukalla, mutta mitäs tuosta! Joulusaunan tunnelmasta saa nauttia jokainen siinä kokoonpanossa kuin itse haluaa. Myös jouluruuan ja erilaisten herkkujen osuus kasvaa koko ajan isojen lasten joulussa, ja he malttavat myös istuskella ruuan äärellä pitempään. Niinpä ajattelimme, että tänä vuonna voisimme valmistaa jouluaterialle alkupalakeiton.   

Teini-ikäisten kanssa joulua laittaessa on yhtäkkiä enemmän aikaa kaikelle. Kun ei ole koulujen joulujuhlia, jumppaesityksiä eikä vanhemmat vastaan lapset -turnauksia, jää aikaa laittaa joulua aivan rauhassa, hissuksiin. Tälläkään viikolla minulla ei ole iltaisin yhtään menoa! Se tuntuu mukavalta. 

Seuraavassa oma to do -listani ennen joulua tehtäväksi sekä hommien delegointi perässä.
  • Kinkun osto ja paisto (mies)
  • Joulukalan suolaus aatonaatona (minä)
  • Muut jouluruuat (yhdessä)
  • Viimeisten lahjojen osto (vain pari elokuvalippua puuttuu/minä)
  • Kinkunkastike pakkaseen (minä)
  • Siivous (koko perhe)
  • Puhtaan maton haku pesulasta (minä)
  • Aatonaaton elokuvan valinta (koko perhe)
  • Kukkien haku puutarhalta aatonaattona (minä, koska se on niin ihanaa)
Mitä muuta edes tarvitaan? Ei ainakaan kaikkea sitä, mitä Marttojen sivuilla kerrotaan. Niin kuin esimerkiksi aterinten kiillotusta. Meillä ei käytetä hopeisia ottimia! 

Olohuoneeseen ostin muutaman valkoisen ruusun odottamaan joulukukkien saapumista. Puutarhalta tilasinkin vaihteeksi punaisia kukkia aatoksi. <3

perjantai 13. lokakuuta 2017

Uudet tuolit ja risutähti ruokapöytään


Monta vuotta olen haaveillut uusista ruokapöydän tuoleista, kun vanhat olivat tummat, isot ja kovin kolhuiset. Olen jouluksi niitä joka vuosi yrittänyt naamioida tuolihupuilla, jotka ovat olleet todella vaikeita silittää ja käyttää. Ne rullaantuivat istuessa ja rypistyivät hetkessä. Nyt olisi pöydän ympärillä valkoiset tuolit ilman huppuja!

Haaveissa oli löytää kevyet, modernit ja ilmavat tuolit vanhojen ja maalaisromanttisten tilalle, ja niin ne tulivat meitä vastaan huonekalukaupassa kun kävimme katsomassa ihan toista mallia. Oli tarkoitus ensin ostaa kokonaan tekonahkaiset valkoiset tuolit, mutta kun löysimme nämä puoliksi muoviset ja puoliksi tekonahkaiset tuolit, oli ihan helppo vaihtaa ihastus näihin. Selkänojan muovi on paljon helpompi pitää puhtaana kuin tekonahkainen selkäosa - niin ylellinen kuin sekin olisi ollut. Mutta, koiraperhe ja nimenomaan kuolaavan koiran perhe...





Onpa mukava kun sai tuohon ruokailutilaan vaaleutta ja keveyttä! Nyt kun elementit ovat aika modernit ja ns. kovat, täytyy pehmeytä tuoda sitten kattauksella ja luonnonmateriaaleilla. Siksipä joulukattaukseen ajattelin laittaa paljon luonnonmateriaaleja, esimerkiksi oksia, havuja ja pellavaa. Tänä vuonna taidan ostaa myös uudet kankaiset lautasliinat, vanhat ovat jo aika kulahtaneet kun ostin ne vuonna 2006! Eli ne ovat palvelleet nyt tarpeeksi kauan. Nyt viehättäisivät pellavaiset lautasliinat, ja ainakin nämä Ada&Inan pellavalautasliinat olisivat hinta-laatusuhteeltaan oivalliset ja toisivat kattaukseen juuri tähän nyt sopivaa pehmeyttä ja rouheutta nimenomaan natural-värisinä.


Tein nyt kovin vaaleaksi muuttuneeseen ruokailuryhmään sopivaksi kontrastiksi risuista tähden. Aika haasteellinen tehtävä Eppu-koiran kanssa! Se nimittäin meinasi varastaa askartelutarvikkeet eli kepit koko ajan. Löysin ison kasan keppejä maasta läheiseltä puunkaatoalueelta. Laitoin oksat toisiinsa kiinni rautalangalla. Ehkäpä teen vielä toisenkin ja laitan ikkunoihin valojen kera? Tai sitten teen ulos vastaavanlaisen ja laitan valot siihen. Tai molempiin.... :-D






keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Ikean joulu 2017


Meitä lähinnä sijaitsee Haaparannan Ikea Ruotsin puolella, jonne on reilun tunnin ajomatka. Joku tuttu totesikin, että meille Ikean-matka on aina vähän eksoottinen, ja jos sattuu Suomessa menemään Ikeaan niin oikein säikähtää, kun myyjät puhuvat suomea. No aina joku tuttu menee Ikeaan vähän väliä, joten tuotteita on kätevä tilata siskojen tai tuttujen kyytiin. Siispä tutustumaan Ikean tämänvuotiseen jouluun! Näyttää nimittäin hurjan samalta kuin minun ajatukseni tämänvuotisesta joulusta...ilmeisesti sisustuskaupat ja -lehdet muokkaavat ihmisten ajatuksia pikkuhiljaa ja jotkut asiat vain alkavat näyttää kivoilta ja näteiltä. Sitten hämmästyy kun lukee kuvastoa, että mistä ne tiesivät, että minä juuri nyt tykkään tällaisesta. Kana vai muna...

Joka tapauksessa Ikean joulu tänä vuonna näyttää tummalta, karulta ja vähän teolliselta - juuri sellaiselta, joka itseänikin viehättää. Vähemmän punaista, enemmän karvaa ja tummia sävyjä, oksankäppyröitä ja mustia kynttilänjalkoja. Taidankin kaivaa esiin vanhat poronsarvet, jotka tuunasin pari vuotta sitten.

(Kaikki kuvat ovat joulukuvastosta)

>> Ikean joulukuvasto 2017

Mikäli joku tuttu eksyy sitten Ruotsin puolelle ennen joulua, voisi ostoslistani näyttää vaikkapa tältä (hintojahan ei vielä tosin tiedä):

Tällainen kiva kudottu tyyny sopisi hyvin tähän vuoteen. Tässä hieman arveluttaa tosin teksti "duck feathers" - mitenkähän ne on hankittu?


Aika kiva matto olisi eteisessä.
 Varsin hellyttävä pikkukuusi - kuin oikean metsäkuusen pikkuveli!
Hieman pienempi moderni valokylä ei veisi niin paljon tilaa:

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulun punaiset ja siniset tunnelmat


Niin ollaan jo välipäivissä taasen, ja joulu alkaa olla tältä vuodelta taputeltuna. Vielä on kuusi komeana olohuoneessa ja lähes kaikki koristeet esillä. Kun ei tarvitse mennä töihin, jaksaa nautiskella pitempään joulun tunnelmasta. Ensi viikolla rupean kyllä jo joulua riisumaan ja miettimään enemmän uuden vuoden asioita. 

Jouluisessa kattauksessa oli tänä vuonna yllättäen - viime metreillä kirien - paljon punaista. Kesällä valkoiseksi maalattu pöytä tuntui nyt punaiselle sopivalta. Avasimme erään paketin jo ennen jouluiltaa, koska tiesimme siellä olevan lahjaksi toivomiamme  Hobstar-juomalaseja. Saimme siten nauttia niistä jokaisella jouluaterialla.

Lunta saimme tänne pohjoiseen niin paljon, että tänään metsät olivat ihanan paksun lumen peitossa! Tässä siis joulusta kuvia - punaisia ja sinisiä. 




Joulu meni meillä oikein hienosti ja suunnitellusti, vaikka monenlaista pöpöä tuntui jylläävän näillämain. Herkuttelimme, kävimme joulukirkossa ja jaoimme mieleisiä lahjoja. Sen jälkeen onkin oltu aika pitkälti nenät kiinni lahjakirjoissa! Tyttö luki uuden Harry Potterin kuudessa ja puolessa tunnissa, vain kerran poistui sohvalta kun kävi syömässä. :-D



Tänään lähdetään illalla elokuviin koko perhe, mutta onnekseni saamme jatkaa lomailua vielä koko tämän viikon. 

Kiitos joulumatkasta kanssani tänäkin vuonna, hyvää uutta vuotta ja nähdään täällä taasen ensi syksynä! Toivottavasti sinulla oli rauhaisa ja mukava joulu. 

Tähtien tuiketta -Facebook-sivua ajattelin silloin tällöin vuoden aikanakin päivitellä, joten se ei ihan hiljene tyystin!