Jouluinen ovikranssi ja muutakin jouluisaa ovenpieleen

Omenat ja muut syksyiset elementit tuntuivat näin -13 pakkasella hurjan syksyisiltä ovenpielessä, joten nämä koristeet vaihtuivat talvisimpiin. Tein entiseen kranssipohjaan uudet koristeet, mutta tällä kertaa en halunnut peittää kokonaan kranssia, koska sen valkoinen pinta on nätti. Laitoin pihalta katkomiani tuijanoksia pelkästään tuohon ylös rusetin kera. Toimme kaksi vuotta sitten Kreikasta pitkiä kanelitankoja, joita ei käytetty mihinkään. Katkoin niitä kranssiin ja pistin kiinni ensin rautalangalla, ja sen jälkeen kääräisin niihin nauhaa, jonka solmukohdan käänsin nurjalle puolelle. Jopa kanelin tuoksu leijaili kranssin yllä, kun katkominen toi aromit pintaan. :-) Nauhat löysin paikallisesta Nappi-Kikka-nimisestä ompelutarvikekaupasta. Ilokseni siellä oli muutamaa nauhaa myytävänä, joissa on tekstiä.

Vaihdoin ovenpielen lyhdyn valkoiseksi, otin omenat ja viltin pois sekä lisäsin kaikkea vartioimaan vanhan, äidiltäni saadun lumiukko-luudan.

Toiselle puolelle laitoin sisätä ruostuneeseen piparipurkkiin havuja ja toin sen eteen metallisen poron, jolle ei sisältä ole meinannut paikkaa löytyä. Pihavalojakin olen viritellyt, mutta ne ovat tietysti ansainneet ihan oman postauksen! :-) 

Muistathan osallistua jouluvalosarjan arvontaan, arvonta päättyy ensi tiistaina klo 18!

 

Syksy saapui ovenpieleen

Joka ikinen syksy ajattelen, että ostan ovenpielen ruukkuihin isot muoviset teko-puksipuupallot, jotka olisivat kätevät ja monivuotiset. Ja sitten budjetti ei koskaan tähän aikaan vuodesta anna myöten! Joten päädyin nytkin varsin edullisiin ratkaisuihin, ostin pelkästään Tokmannilta kuusi kappaletta callunoita. Olisi tehnyt mieli uutta lyhtyäkin, mutta vaatehuoneessa oli käyttämättömänä vanha lyhty, joten se oli mainio ja ekologinen valinta tänä syksynä pihalle. Luovuutta käyttämällä saa vaikka mitä aikaan! :-) Paljon oli apua vanhoista kesäkukista, joiden reunoille olin istuttanut erilaisia muratteja. Ne olivat niin hyväkuntoisia, että istutin ne uudelleen. Pakkanen ne lopulta rikkoo, mutta sitten on jo uusien kujeiden vuoro...

Piharuukkuihin tuli siis callunaa ja vanhoja muratteja, lisäksi tuolille hain vanhan viltin ja lyhdyn, johon laitoin valosarjan. Toiselle puolelle ovea tuli lähes samanlaiset istutukset. Kääräisin ruukun ympärille hieman juuttinauhaa. Pihapuun muutamat tänä vuonna kasvaneet omenat keräsin kuppiin. Ei niistä ole soseeksi muutenkaan, ovat aika kirpeitä. Kranssin ympärille käärin vähän vihreää juuttilankaa, kun vihreää tuli tuohon kovasti oven pieleenkin.

 

Eppu-koira oli touhuissa mukana ja nuuskutteli samalla syystuulia. 

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sinulle! Laitan illalla vielä kuvan pimeällä tuosta lyhtyasetelmasta Facebookin puolelle. :-)

 

Talolyhtyjen valossa

Eilisaamuna kun kävelytin koiraa aamulenkillä, oli ihan pimeää. Nytkö pimeys sitten alkaa? Onneksi joulutouhut vähitellen tuovat valoa pimeyteen...ensimmäiseksi laitoin pari lyhtyä kuntoon. Olen ylen ihastunut talomaisiin lyhtyihin ja ostin yhden ulos. 

Meillä lyhty on tuulten ja tuiskujen armoilla, joten kovin hienoa ja kallista ei kannata ostaa ovenpieleen. Tämä harmaa löytyi sopivasti ja on oikeankokoinenkin. Tässä on myös pelkkä savupiippu ylhäällä eli tuulessakin pysyy hienosti kynttilässä liekki lepattamassa ilman, että tuuli sitä sammuttaa.

Olen useita vuosia roudaillut harmaata, isoa talolyhtyä sinne ja tänne. Se on ollut mm. yläkerrassa pari vuotta sitten. Viime vuonna se oli ulkona, jossa se ruostui pohjasta ikävästi. Ovikin on rikki. 

En raskinut siitä kuitenkaan luopua, joten päätin maalata sen valkoiseksi ja katsoa, onko siitä vielä mihinkään. Hieman oli hankaluuksia maalata sitä, sillä maali tursusi jokaisesta pienestä ikkunaruudusta ulos ja sisään ja ulos ja sisään. Mutta kärsivällisesti maalasin sen neljästi, ja niin siitä saatiin kivasti valkoinen.

Siitähän tuli ihan mainio! Laitoin sisälle pienet jouluvalot ja nostin sen uudestaan paraatipaikalle sisälle. 

Tulkoon syksy ja pimeys, valoa on sisällä kodissa ja sisällä sydämessä! 

Karpalo-cookies ja pikkutalo

Isoja keksejä on helppo tehdä, ja makuja on helppo vaihdella. Tähänkin karpalo-valkosuklaakeksiin olisi voinut käyttää jotakin muuta marjaa, muuta suklaata tai vaikkapa kuivattuja hedelmiä. Tällä kertaa käytin jouluisesti karpaloita ja valkosuklaata. Nämä oli helppo tehdä ja niistä tuli hyvänmakuisia. Ei hirveän kauniita kyllä! Mutta tomusokeripöläytyksellä ovat ihan vientikelpoisia vaikka lahjaksi joulunaikaan. Tässäpä niiden ohje.

Karpalo-valkosuklaacookies

125 g voita
1 dl         sokeria
0,75 dl    ruokokidesokeria tai intiaanisokeria
1             muna
3 dl         vehnäjauhoja
0,5 tl       leivinjauhetta
0,25 tl     suolaa
1 tl         vaniljasokeria
1 dl         muromysliä tai kaurahiutaleita
100 g valkoista suklaata
100 g kuivattuja karpaloita tai puolukoita
0,75 dl    mantelirouhetta

Sekoita sokerit pehmeän voin joukkoon ja lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muutamassa erässä taikinan joukkoon. Rouhi suklaa ja lisää suklaarouhe, karpalot ja mantelirouhe taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta palloja. Laita taikinapallot pellille leivinpaperin päälle ja paina hieman litteämmäksi. Paista uunin yläosassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Syyslomallamme piipahdimme paikallisen pikkukaupungin halpakaupassa, jossa oli juuri sopiva pieni minikerrostalolyhty meille. Aiemmin olen ostanut ison harmaan, jonka nyt olen laittanut ulos. En yksinkertaisesti löytänyt sille tarpeeksi hyvää paikkaa - aina se tuntui olevan edessä niin lattialla kuin pöydälläkin. Tämä sopii pienenä ihan mihin tilaan tahansa!

Tunnelmointia lyhdyin ja kynttilöin

Kynttilät ja lyhdyt palavat meillä nyt joka päivä - juuri nyt on niiden aika kun on pimeintä. Kynttilöitä on myytävänä kaikissa sateenkaaren väreissä, metalliväreissä, raidallisena ja kuviollisena...ja aina palaan valkoiseen. Minusta valkoisen kynttilän valo on kaikkein kaunein, ja paras kynttilä kaikista on valkoinen perinteinen Havin kruunukynttilä. Se palaa tasaisesti valuttamatta ja antaa kauniin valon. Lyhdytkin talossamme ovat lähes kaikki valkoisia. Yhdet jouluvalot roikkuvat olohuoneessa, ovat olleet siellä jo kesästä asti...ehkäpä kohta on jo valkoisten ikkunatähtien vuoro?

Tämän kynttilähurrikaanin ostin eilen Tiimarin alennusmyynnistä. Kaikki lyhdyt olivat -20 % alennuksessa, joten tälle jäi hintaa vajaa kahdeksan euroa. Pohjalla pikkukiviä. Vieressä on joskus aiemmin Tiimarista ostamani harmaa metallinen kynttilänjalka, jossa tykkään polttaa niitä kruunukynttilöitä.

Tänään sain toisen huurrelasisen Kivi-tuikun, josta olen pitkään haaveillut. Maitolasi on ollut minusta aina se kaunein lasi! Tuo vihreä Kivi-tuikku sopii nyt hyvin tulevaan teemaväritykseen.

Tämä kynttilänjalka on parin vuoden takaa Ikeasta.

Tässä Halpa-Hallista ostetussa lyhdyssä on merellistä fiilistä. Ainoa paha puoli siinä on, että kynttilä kuumenee tosi paljon sen sisällä, joten se aika pian sulaa kokonaan pelkäksi steariiniläjäksi.

Ulos ostin Prismasta valkoisen korkeanmallisen lyhdyn. Oikealla on takan vieressä roikkuva lyhty, joka on vähän kuin kelopuusta tehty. Sain sen anopiltani muutama vuosi sitten.