Kukkia puutarhalta - sataa timanttilunta

Hujahdus vain, ja ollaan taasen aatonaatossa. Tämä on melkein se paras päivä koko joulussa. Kaikki on vielä edessä, tunnelma on huipussaan. Tänään oltiin heti aikaisin aamulla liikkeellä, ja hain tunnelmalliselta Aleniuksen puutarhalta joulukimpun ja punaisia amarylliksiä. Olipa siellä ihana joulutunnelma - ja niin paljon, mitä olisi vielä tehnyt mieli ostaa. :-) 

Lähellä olevasta K-supermarketista haettiin lohi, jonka laitan kohta suolaan. Kinkku pannaan iltapäivällä uuniin, jotta saamme makupaloja illalla tuoreen sinapin kera. Pienet tonttuilureissut kuuluvat myös tähän päivään, käymme lasten mummolassa ja serkkujen luona viemässä paketteja. Se on kyllä tosi mukavaa. Tyttömme on luvannut tehdä meille huomiseksi luumukiisseliä.

Sitten, kunhan ilta tulee, tuomme taas patjat olohuoneen lattialle ja katsomme elokuvaa. Vaikka meillä on jo 180-senttinen lukiolainen ja yläkoululainen, on patjojen kantaminen yksinkertaisesti niin must meidän joulussa, että se tehdään! Aamulahjat sujautetaan vieläkin harmaisiin joulusukkiin. Lahjat vain ovat muuttuneet - aiemmin aamulahjat olivat askartelukirjoja, nyt sukkiin sujautetaan lupaus Spotify premiumista. Mutta se on mieleinen lahja! :-) 

Miten ihanasti rupesi satamaan lunta - kutsun tätä lunta timanttilumeksi, koska se kimmeltää niin ihanasti. Meillä on toden totta valkea joulu! <3

Oikein hyvää ja antoisaa joulua sinulle, lukijani! On ollut mukava tehdä taas tätä joulumatkaa. Laitan vielä tunnelmia aatosta joulun jälkeen.

...siks Luojan kiitosta laulamme vaan
Toi rauhan meille Herra taivahasta
ja puolestamme astui kuolemaan
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten 

Bambi ja punaista olohuoneeseen

Kolme yötä jouluun on.....uskottava se on, että joulu on tämän viikon sunnuntaina! Työviikko on katkaissut joulufiilistä aika tehokkaasti, mutta eiköhän se joulumieli tästä nouse tasaista tahtia.

Tigerissä oli vaikka minkälaista kivaa pientä joulukoristetta, mutta sieltä sattui silmääni tämä sievä pieni Bambi, jonka ostin olohuoneen pöydälle. Voi kuinka söötti se on!

Lisäksi olohuoneeseen ostin punavalkoisen tyynynpäällisen, joka sopii hienosti meille, vaikka sohva onkin musta. Välttelen punaista siksi, että en pidä mustan ja punaisen yhdistelmästä, mutta valkopohjaisena tämä sopii oikein hienosti. Ja se on samalla moderni! Lisää punaista saapuu kyllä ennen joulua vielä, keittiön pöydälle punaiset tuikkukupit ja kukkakaupasta punaiset kukat. Tilasin pitkiä leikkoamarylliksiä sekä punaisen kimpun olohuoneeseen.

Olohuoneeseen lisäsin vielä yhden jouluvalosarjan - niitä ei vain yksinkertaisesti VOI olla liikaa. :-D Ihan kohta on aatto! <3

Olohuoneen ihana joulukuusi

Hän on täällä! Alakerran joulukuusi. Voi että silmä lepää. Kynttilät ja kaikki kauneimmat lasipallot. Lisänä tänä vuonna Tukholmasta ja Lontoosta ostetut pallot, joiden avulla matkustan noille matkoille mielessäni uudestaan. <3 

Hieman oli hakusalla, että mistä paikka tälle kuuselle löytyy, kun vuoden aikana on sohva vaihtanut paikkaa, mutta tähän se piti sitten laittaa. Saapa olla sen takana rauhassa piilossa elokuvaa katsomassa! 

Tähän fiilistelyksi vielä Carola Häggkvistin ihana Himlen i min famn.Valtavan kaunis laulu, laulaja ja ääni! Jostain syystä tämä on melkein kaunein ruotsiksi.

Eppu-koiran joulukirje

Heippa kaikki emäntäni blogin lukijat! Minä sain taas tänä vuonna luvan kirjoittaa yhden sepustuksen tänne. Ajattelin vähän raottaa kuulumisiani, nyt kun aletaan olla taasen lähellä joulua.

Minulle kuuluu hyvää. Olen tarkka elämäni rytmistä ja haluan, että jokainen päivä on samanlainen. Otetaanpa esimerkiksi aamut, joissa on tietty järjestys. Ensin herään. Sitten lähden ulos, joskus vähän kuuden jälkeen. Käväisen ulkolenkillä ja kotimatkalla usein pysähdytään kolaamaan pihaa. Siinä olen apuna. Mutta tärkein kotiintulon homma on aamun sanomalehden kantaminen postilaatikosta kotiin, ja siitä en tingi! Vien sen keittiöön asti, ja sitten saan kinkunviipaleen. Alkupalojen jälkeen seuraa nappula-aika eli kuppiin laitetaan setterinappuloita ja vesikuppiin kylmää vettä. Mieluusti syön silloin, kun isäntäväki on suihkussa viereisessä huoneessa, koska minulla on silloin ruokaseuraa. Tämän jälkeen on seuraavana hommana rahkapurkkien puhdistus, koska isäntä ja emäntä tekevät aamulla jonkinlaiset smoothiet, joista minä en ymmärrä muuta kuin että saan ne purkit pestäväksi. Tämän jälkeen seuraa leikkihetki. Haen omasta kopastani jonkun lelun - useimmiten pehmovyötiäisen - ja sitä heitellään minulle jonkin aikaa. Kunnes koittaa se hetki, että perheen lapset heräävät. Silloin pitää tervehtiä heitä, ja usein he leikkivät vielä lisää kanssani. Sittenpä alkaakin olla aika mennä päikkäreille, kun talon väki lähtee kouluun ja töihin. Semmoinen on tavallinen arkiaamu.

Mutta jouluaamu on jotain muuta! Silloin on koko porukka olohuoneen lattialla. Pystyn hyvin tarkasti seuraamaan, milloin alkaa näkyä heräämisen merkkejä ja kun niitä näkyy, pomppaan lakanohin ja saan runsaat rapsutukset. Jouluaamu on paras aamu vuodessa! 

Jouluherkuista sananen. Olen tähän saakka ollut piparkakkukoira, sillä tykkään niistä erityisen paljon. Mutta nyt emännän jauhelihapasteijat vetivät pitemmän korren. Istuin tuijottaen niiden tekoa reilun tunnin, ja sain yhden palkaksi. Emäntä antoi kuulemma kauneimman, kun yleensä minä saan rumimman. Arvostin sitä, vaikka samalta se maistui kuin rumakin (sain kyllä sellaisenkin). 

Viimeisin villitys tässä perheessä on hiihto, josta minäkin olen päässyt osalliseksi. Sain eilen hienot valjaat, joita kävin sovittamassa Mustissa ja Mirrissä ihan itse. Tänään hiihdin viisi kilometriä ja tykkäsin siitä niin, että sain hepulikohtauksen kun pääsin kotiin. Jouluna saan kuulemma tulla joka kerta matkaan. Oulussa on hieno koiralatu, jossa on mainio sivakoida! Tässä on teille taidonnäyte vielä videollakin.

Jouluhössötyksestä en niin piittaa, tykkään vain leivonnaisista ja yhdessäolosta. Kuulin, että pääsen mökille joululomalla ja se lämmittää mieltä. Onpa hienoa päästä keskelle metsää moneksi päiväksi. 

Toivon, että sinullakin on hieno joulu ja paljon ystäviä ja läheisiä ympärilläsi. Se on ainakin minulle joulussa tärkeintä. No, kinkun paistamisen ohella. Kaikkea hyvää,

toivottelee
Eppu-koira 

Kauppahallin joulutunnelmaa

Kauppahalleissa on joka kaupungissa mukavan kodikasta, ja Oulussa hallissa käyntiin liittyy monta muistoa. Perheessäni haettiin usein kalaa hallista, ja sittemmin olen käynyt siellä usein lasten kanssa lohisopalla. Myös kauppahallin riisipuuro on herkullista!

Olin aikeissa ostaa samalla joulutorttuja, mutta hämmästyksekseni hallissa oli enää yksi leipomoyrittäjä - pienet leipomot olivat kaikonneet kokonaan. Joulutorttuja oli enää jäljellä yksi, joten pitänee hakea tortut sitten muualta. 

Kalakaupat eivät sen sijaan pettymystä tuottaneet, niin monen monta herkkua löytyi kaikilta kalatiskeiltä. Kauppahallissa on jollain tavalla jouluinen vuoden ympäriinsä.

Torilla myytiin kauniita aitoja joulukuusia, joita kävin tuoksuttelemassa. Valitettavasti allergisten vuoksi meille ei voi ostaa aitoa kuusta. Sitä tuoksua kun ei mikään voi voittaa.

Joulun to do -lista

Eipä fiksummin olisi voinut ystäväni viime vuonna sanoa, kuin että jouluhan on jo valmis. Kyllä vaan. Ylen määräinen itsensä uuvuttaminen ja stressaaminen joulusta on oikeastaan ihan päinvastaista, mitä joulu oikeasti on - rauhaa ja yhdessäoloa. Siihen ei oikein istu stressi! Minä oikaisen sieltä sun täältä, jotta joulusta saa irti sen parhaan puolen. Ketään ei palvele perheenäiti, joka istuu itku kurkussa väsymyksestään jouluaaton pöytään. Raataminen ei tuo kenellekään joulumieltä. Eilenkin illalla istuin hetken kuulokkeet päässäni ja kuuntelin joululauluja. Ei ollut kiire mihinkään eikä mikään homma odottanut tekijäänsä. 

Anoppini pohti myös viisaasti, että joulut muuttuvat koko ajan. Sellaista joulua kuin on tänä vuonna tai oli viime vuonna, ei tule enää koskaan. Lapsiperheissä sen huomaa - pienten lasten riemu ja joulun lumo ovat meilläkin jo takanapäin, ja teini-ikäiset lapset viettävät ja arvostavat toisenlaista joulua. Joulua pitää itsekin aktiivisesti muuttaa. Samat jutut, jotka olivat ihania pienille, eivät ole enää mikään juttu isoille. 

Meillä uutena jouluun on tullut kirkkokäynti, joka tuo ihanaa tunnelmaa ja jota ei saatu millään ahdettua pikkulapsiperheen jouluun. Joulusaunassa ei käydä enää porukalla, mutta mitäs tuosta! Joulusaunan tunnelmasta saa nauttia jokainen siinä kokoonpanossa kuin itse haluaa. Myös jouluruuan ja erilaisten herkkujen osuus kasvaa koko ajan isojen lasten joulussa, ja he malttavat myös istuskella ruuan äärellä pitempään. Niinpä ajattelimme, että tänä vuonna voisimme valmistaa jouluaterialle alkupalakeiton.   

Teini-ikäisten kanssa joulua laittaessa on yhtäkkiä enemmän aikaa kaikelle. Kun ei ole koulujen joulujuhlia, jumppaesityksiä eikä vanhemmat vastaan lapset -turnauksia, jää aikaa laittaa joulua aivan rauhassa, hissuksiin. Tälläkään viikolla minulla ei ole iltaisin yhtään menoa! Se tuntuu mukavalta. 

Seuraavassa oma to do -listani ennen joulua tehtäväksi sekä hommien delegointi perässä.

• Kinkun osto ja paisto (mies)
• Joulukalan suolaus aatonaatona (minä)
• Muut jouluruuat (yhdessä)
• Viimeisten lahjojen osto (vain pari elokuvalippua puuttuu/minä)
• Kinkunkastike pakkaseen (minä)
• Siivous (koko perhe)
• Puhtaan maton haku pesulasta (minä)
• Aatonaaton elokuvan valinta (koko perhe)
• Kukkien haku puutarhalta aatonaattona (minä, koska se on niin ihanaa)

Mitä muuta edes tarvitaan? Ei ainakaan kaikkea sitä, mitä Marttojen sivuilla kerrotaan. Niin kuin esimerkiksi aterinten kiillotusta. Meillä ei käytetä hopeisia ottimia! 

Olohuoneeseen ostin muutaman valkoisen ruusun odottamaan joulukukkien saapumista. Puutarhalta tilasinkin vaihteeksi punaisia kukkia aatoksi. <3

Pitkoja ja pasteijoita

Eilen leppoisana lauantaina oli mitä mainiointa uppoutua jälleen leipomiseen, ja tällä kertaa leivoin rahka-voitaikinasta tehtyjä jauhelihapasteijoita, jotka tein Yhteishyvän ohjeella.  Olen aina tykännyt rahka-voitaikinasta, se ei tunnu niin rasvaiselta kuin voitaikina, vaikka on siis voitaikina. Hehe. No mutta, nämä maistuivat niin aikuisille kuin teineillekin, joten olipa jälleen hyvä, että tein tuplataikinan. Se on paheeni - aina kun leivon, tuntuu että on pakko tehdä tuplataikina ja sitten taas seistään paistamassa tuntikaupalla. Kun kerran on se uuni lämmin...

Toisen taikinan tein tavallista pullataikinaa, josta tein luumu- ja vadelmapitkoja, joihin tuli myös vaniljakreemijauheesta tehtyä vaniljakreemiä sekä päälle tietysti sokerikuorrutusta. Hiivan sekoitin vähän turhan kuumaan maitoon, joten pullasta ei tullut kovin kuohkeaa, mutta eipä se mitään haittaa. Lopuksi kääräisin pullasta ja jämäkreemistä kranssin.

Nyt on meidän talon joululeivonnaiset leivottu, ensi viikonloppu saa kulua enemmänkin siivouksen merkeissä. Takkatuli ja kynttilälyhty tuovat tunnelmaa villasukkailtaan. Hei, huomenna saa sanoa, että ensi viikolla on joulu! <3 

Työhuoneesta joulukammari

Kun se inspiraatio iskee, niin se vaan iskee, oli aamu tai ilta. Eräänä iltana keksin alkaa vaihtaa järjestystä työhuoneeseen klo 23, ja sittenhän sitä vaihdettiin. Samalla vaihdoin tyynyihin tyynyliinoja, ja sohvan päälle kävin kaivamassa vanhan raitaverhon varastosta. Sitä on harmillisen vaikea pitää rypyttömänä kun tuossa usein pötkötellään. Tuli vain yhtäkkiä sellainen olo, että työhuoneeseen tehdään oikea joulukammari! Siksi vaihtelin graafisia mustavalkoisia tyynyjä ruskeisiin ja beigeihin. 

 

Ja annas olla, tännehän passasi myös meidän lähes ainoa tonttumme, joka yleensä majailee yläkerran sohvalla. Nyt se pääsi ihastelemaan alakerran uutta ilmettä aitiopaikalta. No samalla kun tein nämä poikkeamat graafisesta, modernista joulusta, hain jo aiemmin varastoon viedystä joulukoristelaatikosta huoneeseen tähden. Se sopi siihen niin loistavasti! Keikkuuhan se vähän, mutta sopii juuri tänne. Tänne tuli mukava jouluinen tunnelma ja joulurauha. :-) Muualla saa olla sitten yksinkertaisempaa ja modernimpaa.