Lisää viriteltyä vihreää

Työhuoneen vihreän tapetin kaveriksi suunnittelin ensin ostavani vihreät pallovalot. Sitten kuitenkin mietin, jos keksisin jotain, mitä ei tarvitsisi ostaa. Mieluiten aina virittelisin itse jotakin! Niinpä ideasta toteutukseen noin kolmetoista minuuttia, pitempäänhän en jaksa odottaa. Löysin vihreitä pieniä muffinivuokia ja 20-osaisen paristovalosarjan. Jokaisen muffinivuuan pohjaan tein pienen viillon veitsellä, laitoin valon läpi ja rytistin vuuan sitten valon päälle, jotta sain vihreän näkymään paremmin. Toimihan se! Sitten vain virittelemään valoja nurkkaan. Jostain syystä kuvat eivät toista vihreää niin kauniina kuin se on, vaan vähän turhan keltaisena.

Ainoa pulma tässä valosarjassa on se, että tuo paristomötikkä on patjojen välissä, joten sekä valon laittaminen päälle että pois on yhtä äherrystä...mutta hei, mitäpä ei jouluhullu valosarjojensa eteen tekisi! :-)

Pimeällä nämä on kyllä aika ihanat - ja niiiin vihreät! Joskus on sanottava, että värilliset valot ovat melkein nätimmät kuin kirkkaat, niin paljon ne tuovat tunnelmaa.

Vessanmatosta ryijy (ja yksi tähti haettu varastosta)

Meillä on ollut olkkarissa muutosta viime aikoina, ja nyt kun uusi sohva asettui tähän nurkkaan, jäi seinä ihan tyhjäksi. Kaksi taulua, jotka aiemmin olivat edellisellä seinällä, eivät istuneet enää tähän, vaan näyttivät liian ahtailta. Mieleni teki jotain kodikasta ja pyöreää, joten ryhdyin miettimään, löytyisikö pyöreitä ryijyjä mistään. Eipä osunut silmään, ja hetken harkitsin, voisiko hermoillani saada aikaiseksi makrameen, mutta ei taida hermot kestää. :-D Niinpä katsahdin, löytyisikö mistään pyöreitä mattoja, josta voisi saada viriteltyä jotain mukavaa. Ja kah, Elloksellahan oli täydellinen ryijynnäköinen vessan matto! Sain sen vieläpä puoleen hintaan, joten tilaus menemään ja odottelemaan.

Matto oli oikein sopiva, mutta letko seinälle ripustettavaksi. Hain paikallisesta Jyskistä ison pahvinpalasen, jonka sitten mies leikkasi mattopuukolla sopivaksi. Sitten hän ampui niittipyssyllä maton reunoistaan kiinni pahviin. Sitten ruuvilla seinään ja kah, meillähän on pyöreä ryijy!

Sen verran jouluttaa, että hain jo yhden tähden alakertaan lipaston päälle lampun tilalle. Nämä muutama vuosi sitten ostamani tähdet ovat vaan valtavan isoja, joten en ole niitä hetkeen virittänyt ikkunoihinkaan. Voi olla, että tänä vuonna ostan olohuoneeseen jotkut sirot, metalliset ikkunavalot, mutta tämä tähti olkoon nyt ainakin jonkin aikaa tässä. Sisälle laitoin paristovalosarjan. Keittiössä meillä roikkuu tämä kiva musta valosarja, jonka vaihdan sitten lähempänä joulua vaaleammaksi.

Ulkona syksy jatkaa kylmenemistään, viime yönä oli Oulussa pakkasta jo lähes kymmenen astetta, ja aamulla siis koko puutarha huurun peitossa.

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Syksyisiä askarteluja ja retrokakku

Kesäkukat ovat ollutta ja mennyttä, tosin aika monella tuttavalla ne vain kukkivat vieläkin. Minulla kiinnostus kesäkukkiin lakkaa jo alkusyksystä, jonka jälkeen en millään enää jaksa niitä hoitaa. Niinpä on mukava siirtyä askartelemaan jotain syksyistä. Tänäkin vuonna pidän nämä puksipallot ruukuissa, mutta lisäksi askartelin ovikranssin sekä lyhtykoristeita.

 

 

Poimin metsästä pihlajanmarjoja ja pietaryrttejä. Lisäksi napsin omenapuustamme kaikki siihen kasvaneet omenat sekä jemmasin yhden harmaan kesäkukan kukinnot. Niistä väsäsin oveen kranssin vanhan valkoisen kranssipohjan päälle. Lisäksi laitoin kukkia, omenoita ja pihlajanmarjoja valkoiseen lyhtyyn valojen kera. Siitähän tuli oikein nätti, erityisesti pimeällä on kivannäköinen. Muutoin ovenpieleen en taida sen kummempia syyskoristeita viritellä, sen sijaan jouluksi näihin puksipalloihin voisi olla kiva saada valot!

Viikonloppuna löysin myös jokin aika sitten jemmaan pistämäni vanhat reseptikortit. Äitini tilasi näitä aikanaan, ja niitä tuli aina kerran kuussa lisää. En halunnut ottaa ruokaohjeita, mutta sen sijaan otin itselleni kaikki leivontakortit. Voi mitä ihania retroreseptejä löysin! Oli kaneliässää, ambrosiankakkua, tiikerikakkua ja tietysti tuulihattuja. Tuulihattuja taidankin tehdä viikonlopuksi pojan synttäreille.

Ensimmäiseksi kuitenkin leivoin Ampiaisenpesä-nimisen kakun, johon tuli sekä kookosta että ananasta. Oikein mainionmakuinen kakku! Ajattelin, että leivon näitä retroherkkuja tästedes joka viikonloppu, nimittäin nämä kortit eivät ihan pian lopu. Mokka tuntui olevan aika monessa makuna, silloin ei tosiaan ollut käytössä esimerkiksi vaahtokarkinmakuista esanssia...

 

 

Pikkuhiljaa alkavat illat pimetä ja lehdet putoilla. Syksy etenee. Itselläni ajatukset ovat koko ajan enemmän ulkomaanmatkassa, jonka teemme tänä syksynä. Sen jälkeen pystyn keskittymään sekä blogiin että jouluun vielä tätäkin paremmin!

Valaistut risutähdet

Tein syksyllä aiemmin risuista tai pikemminkin ohuista oksista aika rustiikkiset tähdet, ja nyt päätin ripustaa niihin myös valot. Ostin kaksi uutta Airamin Mini-valosarjaa ja laitoin ne näihin siitä huolimatta, että tuo valosarja on aavistuksen verkkomainen eikä sitä siten saa ihan kiedottua parhaiten tähden malliin. Toisaalta se ei haittaa, valot ovat kauniit näinkin, sekamelskana.

Tänä vuonna en laita ollenkaan paperisia tähtiä, koska niiden kanssa venkslaamiseen meni täysin hermot. Milloin ne kuumenee, milloin repeää, milloin ne vinksottaa ihan kallellaan. Keittiössä varmaan laitan ikkunalle pelkästään kynttelikön, ja muutoin tietysti tyylini mukaisesti valosarjoja joka puolelle. Tänä vuonna saatan ostaa niitä vielä entistäkin enemmän....ja rakastamaani Tähtitaivasta tietysti!

Olen muuten tässä miettinyt meitä suomalaisia ja meidän ihmeellisiä joulusääntöjämme. Eikö ole kumma, että ihmiset häpeillen tunnustavat, että ovat laittaneet valosarjoja esille jo varhain syksyllä. Miksi ei saa laittaa jouluvaloja vaikka toukokuussa jos lystää? Miksi niistä pitää puhua kausivaloina tai kaamosvaloina vain sen takia, että voisi muille perustella, että voi ne jo ripustaa? Minkä takia me mietimme niin paljon sitä, mitä muut ajattelevat ja mikä on oikeasti tapana aina ollut ennemmin kuin sitä, että silmä tykkäisi katsella kauniita valosarjoja vaikka keskikesällä? Omassa kodissa saa sisustaa ja tunnelmoida juuri silloin kuin haluaa. Jos joku pitää joulukynttelikköä vaikka vuoden läpeensä naapurissa (kuten tekeekin), niin eipä ole yhtään minun asiani häntä tuomita. Jokainen puuhailee kotona mitä haluaa - varmasti on vahingollisempiakin hullutuksia. 

Tänään rauhoitutaan pikkuhiljaa huomisen pyhäinpäivän viettoon, huomenna saamme ystävät lihapadan äärelle ja illalla viemme pimeällä kynttilät haudoille. 

Rauhaisaa pyhäinpäivää sinulle, toivottavasti viikonloppusi on hyvä! 

Pallovalot vanhoista palloista

 

Taas löysin itseni värkkäämästä tunnelmavaloja, tällä kertaa vanhoista palloista. Meillä oli pallovalosarja, josta meni valot rikki. Säästin kuitenkin itse pallot, kun olivat nättejä ja kestäviä polyrottinkisia. Samaan aikaan olen haaveillut suosituista pallovalosarjoista, joten yhdistin nämä kaksi. Tilasin netistä kymmenen ledin valosarjan ja kiinnitin sen vanhoihin palloihin. Jouduin käyttämään vähän kuumaliimaa, jotta aika raskaat pallot pysyvät kiinni. 

 

Näiden kanssa piti sitten kulkea ympäri taloa, että mihin ne sitten laitetaan. :-) Koska näitä on vain kymmenen, ne näyttivät katonrajasta roikkuessaan hassuilta, kun niitä oli niin vähän. Joten toistaiseksi saavat olla tässä pöydällä isossa lasiastiassa. Todennäköisesti kuljettelen niitä edestakaisin pitkin taloa koko syksyn ajan. Mutta kivathan ne ovat! 

Jouluvalosydän

Tämä sydän on roikkunut sellaisenaan meillä ympärivuotisesti kotona milloin verhossa, milloin naulassa. Nyt ajattelin kokeilla, sopisiko sen sisälle pieni Airamin jouluvalosarja, ja kyllä se niin nätiltä näytti, että se piti heti esille laittaa. Meillä on ruokapöydän päässä kranssi, jonka tein viime vuonna ostettuani sievää jouluista nauhaa. Siihen keskelle sydämen laitoin, ja siinä se saa nyt olla ainakin jonkin aikaa. Mies kyllä tuossa naureskeli, että:"Kuljetko sinä sitten se kädessä taas ympäri taloa ja mietit, mihin se passaa". No kyllä! Sillä tavalla ne kaikki tavarat aina parhaiten paikkansa löytävät. :-D