Niin ollaan jo välipäivissä taasen, ja joulu alkaa olla tältä vuodelta taputeltuna. Vielä on kuusi komeana olohuoneessa ja lähes kaikki koristeet esillä. Kun ei tarvitse mennä töihin, jaksaa nautiskella pitempään joulun tunnelmasta. Ensi viikolla rupean kyllä jo joulua riisumaan ja miettimään enemmän uuden vuoden asioita.
Jouluisessa
kattauksessa oli tänä vuonna yllättäen - viime metreillä kirien - paljon
punaista. Kesällä valkoiseksi maalattu pöytä tuntui nyt punaiselle sopivalta. Avasimme
erään paketin jo ennen jouluiltaa, koska tiesimme siellä olevan lahjaksi toivomiamme Hobstar-juomalaseja. Saimme siten nauttia niistä jokaisella jouluaterialla.
Lunta saimme tänne pohjoiseen niin paljon, että tänään metsät olivat ihanan paksun lumen peitossa! Tässä siis joulusta kuvia - punaisia ja sinisiä.
Joulu meni meillä oikein hienosti ja suunnitellusti, vaikka monenlaista pöpöä tuntui jylläävän näillämain. Herkuttelimme, kävimme joulukirkossa ja jaoimme mieleisiä lahjoja. Sen jälkeen onkin oltu aika pitkälti nenät kiinni lahjakirjoissa! Tyttö luki uuden Harry Potterin kuudessa ja puolessa tunnissa, vain kerran poistui sohvalta kun kävi syömässä. :-D
Tänään lähdetään illalla elokuviin koko perhe, mutta onnekseni saamme jatkaa lomailua vielä koko tämän viikon.
Kiitos joulumatkasta kanssani tänäkin vuonna, hyvää uutta vuotta ja nähdään täällä taasen ensi syksynä! Toivottavasti sinulla oli rauhaisa ja mukava joulu.
Ollaan aatonaatossa ja kaikki alkaa olla valmista. Siivoukset, touhut ovat takanapäin, ja Illalla paistuu uunissa iso kinkku. Mitä isommat lapset, sitä isompi on näemmä kinkkukin! :-) Kala laitetaan iltapäivällä suolaan, ja laatikot on otettu pakasteesta jääkaappiin. Koti on koristeltu, punavalkoiset tulppaanit on asetettu useampaan maljakkoon. Vessaan on pesty valkoiset pyyhkeet ja lattialle asetettu uusi valkoinen matto. Sauna tuoksuu puhtaalle, ja kuivattu vihta odottaa joulusaunojaa. Joulupöytä on melkein valmiiksi katettu. Viikon loma on alkamassa.
Tämä syksy on ollut erityinen, sillä en koskaan arvannut, mitä blogikirjoituksenilapsuuteni jouluista saisi aikaan. Sain siitä Raittiuden ystävät ry:n Vuoden raittiusteko -tunnustuksen, ja tänään minusta oli elämäni ensimmäinen juttu Helsingin Sanomissa. Olen hämmentynyt, kiitollinen ja itsestäni ylpeä. Toivottavasti kirjoituksellani on ollut toivottavaa vaikutusta - että yhä useampi löytäisi sydämestään halun antaa lapselle joulu ilman alkoholia. <3
Meillä iloinen joulunodotus jatkuu, ja tänä iltana tuomme patjat alakertaan ja nukumme yön tässä lattialla yhdessä. Elokuvan aikana me vanhemmat yleensä nukahdamme, ja sekös lapsia naurattaa. Väsyneet joulua laittaneet vanhemmat kai saavat ihan luvan kanssa lopulta nukahtaa. Huominen on vielä tulossa, joulun suuri sanoma käsillä.
Huominen aikataulumme on seuraava:
Herääminen ja lasten pienet aamulahjat Joulupuuro ja Joulupukin kuuma linja Koiran kanssa metsälenkille Joulusauna kynttilänvalossa Joulukirkko Vierailu äitini luona Hautausmaalla käynti Juhla-ateria Lahjojen jako Rentoutumista pyjamassa ja kasoittain suklaata Siunattua, ihanaa joulua juuri sinulle lukijani, kiitos matkasta tänäkin jouluna. Palailen vielä kertaalleen tänne, ennen kuin joulublogi taas hiljenee kevääksi ja kesäksi. <3
Ihmeellinen, rakas joulu.
Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo. Armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo. Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa lämmin leuto ja henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa.
Tiedättehän ne ihanat romanttiset komediat, joissa suudellaan mistelinoksan alla? Löysin Oulusta kukkakauppa Kanervasta tänään mistelinoksia, joista sain nipun ovenkarmiin, yhden ystävälleni sekä lisäkoristeita tulppaanikimpun ympärille. Mistelinoksa usein sekoitetaan meilläpäin piikkipaatsamaan, joka on se punamarjainen ja piikkilehtinen kasvi - myös tuttu amerikkalaisista elokuvista. Misteli on itse asiassa loinen, joka elää eri puiden pinnoilla, ja erityisesti tammen päällä kasvaneita arvostetaan. Hieman vaatimattoman näköinen se on, mutta toisaalta aika kiva. Siinä on pieniä valkoisia marjoja, kuin helmiä.
Useana vuonna olen ostanut sidotun joulukimpun ja muutenkin paljon kukkia. Nyt joulukukkien määrä on joka vuosi vähentynyt. Tulppaaneja on kuitenkin ihana ostaa, koska niistä saa helpolla näyttävän kimpun. Ostin Lidlistä edullisesti kaksi kimppua, toisen valkoisen ja toisen punaisen ja sekoitin ne Aallon vaasiin loppujen mistelinoksien kera.
Niin kivalta näyttävät, että taidan huomisella ostoskierroksella ostaa toiset kaksi kimppua ja laittaa niitä myös ruokapöytään. Jotenkin valkoisen seassa punaiset tulppaanit näyttävät raikkailta ja mukavilta. Vaivihaa punaista on alkanut hiipiä joulusisustukseen...Nyt taidan ruveta silittämään valkoisia ruokapöydän tuolien huppuja, niiden silittäminen kun on viheläisen hidasta ja hankalaa puuhaa. Lopputulos onneksi aina palkitsee.
Mietin joululahjoja eilen, kun kuljetin autoni takapenkillä suklaarasiaa eräälle sairaanhoitajalle, jota halusin ilahduttaa. Lahjojen hankkiminen tuntuu joskus perheenäidille pakkopullalta, ja kaupoissa kiertely joulun alla on ihan karmeaa puuhaa. Se jos mikä latistaa joulumielen, kun toppatakissa kuljet ympäri kaupunkia miettimässä, mitähän sitä kellekin. Mutta toisaalta joululahjojen antamisessa on jotakin todella syvällistä ja tärkeää. Tuon suklaarasian saajan ilme oli kaiken arvoista - miten hyvä mieli voi tullakaan siitä, kun saa toisen kasvot kirkastumaan. Ihan pienestäkin. Mieheni on nauranut, että antaisin lahjan vaikka pihan puille, jos se suinkin olisi mahdollista. Voi olla niin! :-)
Viime viikonloppuna koin aineettoman lahjan antamisen iloa, kun soitin eräälle vanhalle sukulaiselle, jota en ole nähnyt vuosiin. Heiltä tuli meille joulukortti, ja niinpä ajattelin pirauttaa satojen kilometrien taakse. Tuon puhelun jälkeen tuli itku - niin suuresti tuo ihana vanha sukulaisnainen puhelustani ilahtui. "Olen niin onnellinen, kun kuulin sinun äänesi". Se oli lahja, jonka antamista en kadu ja josta sain itsekin niin paljon. Opiskeluaikana kun mieheni mummi oli sairaalassa, kävimme koristelemassa papan haudan havuilla ja kynttilöillä, kun mummi ei haudalle itse päässyt - hänelle niin tärkeään jouluaaton tapahtumaan. Kiitollisuus haudan hoitamisesta oli meille silloin se paras joululahja.
Toki olemme hankkineet myös lapsille ihan paketoitavia joululahjoja, nykyisin yhä enemmän painottuen vaatepuoleen. Yksi hassu lahja tulee joka vuosi myös hankkia, se on meillä tapana. Yksi joulu tyttöni sai rullallisen kuplamuovia. Tänä vuonna lapset saavat yhteiseksi lahjaksi minkäpäs muun kuin aidon oikean pierutyynyn! Se on taattu hitti.
Pitäisin paketoinnista, mutta kun yrittää keskiyön jälkeen tai aamulla aikaisin kaikki lahjat puolipaniikissa kääriä, ei siinä enää riitä energiat rauhaisaan koristeluun. Nämä lahjat ovat menossa muille läheisille, ja niihin oli mukava käyttää enemmän aikaa. Eikä tarvinnut miettiä, kurkkivatko muksut työhuoneen ovensuusta.
Itselleni en hirveäsi osaa toivoa tai pyytää lahjoja, koska pelkkä jouluaatto ja viikon joululoma oman perheen kesken on jo parasta mitä toivoa saattaa. Töistä sain tänään lahjaksi kuvissa näkyvät pörröiset paksut sukat, jotka ilahduttivat kovasti. Tähän ei tarvita kaveriksi kuin hyvä kirja ja suklaata. No okei, iso monitoimikone olisi kyllä ihan mahtava. :-D
Tämä joulukuusemme - tai joulumäntymme - on oikeastaan samannäköinen joka vuosi. Siihen ripustetaan ne kaikkein kauneimmat koristeet, ja lisäksi aina vähäsen teeman mukaisia koristeita. Tänä vuonna siihen ripustettiin paljon lumihiutaleita, itse tehtyjä ja ostettuja. Lisäksi olen innostunut kovasti karkkikepeistä, joita ripustelin oksille.
Tässä siis kuvia tämänvuotisesta ykköskuusestamme. <3
Pöydälle ostin ihanan pörröisen jääkarhun. Kylläpä lapsettaa, mutta antaa lapsettaa vaan! Jo vanhakin nyt nuortuu...
Lapset odottavat joulua aivan yhtä innokkaasti kuin pienenäkin - joskus tuntuu, että jopa vieläkin innokkaammin. Teinin mielestä kaiken pitää olla kuten aina ennenkin, ja jouluaaton aikataulut on moneen kertaan yhdessä läpi käyty. Aaton ajatteleminenkin on hänestä niin ihanaa ja tuo hymyn huulille. Pienempi jännittää myös, mutta on enemmän touhuavaa tyyppiä ja kävi eilenkin ostamassa monta pientä lahjaa itse meille vanhemmille. Hääri illan tuolla paketteja käärimässä ja hykertelee miettiessään, mitä tuumimme lahjoistaan.
Keittiö on kovilla näihin aikoihin vuodesta ja harvemmin siisti, niin paljon tulee tehtyä leivonnaisia ja jouluherkkuja. Niin ja tietysti päivittäiset ruuatkin. Meillä hupenee pakastinkin jo sitä mukaa leivonnaisista, että lisää pitäisi saada. Tänä viikonloppuna pitää kuitenkin vielä siivota ja tehdä muitakin ruokia, joten leipomukset taisivat olla nyt minun osaltani tässä. Leivonnaisia voi ostaakin. :-) Ei kaikkeen tarvitse revetä! Ostin juuri jouluaaton jälkiruokakakunkin valmiina pakasteeseen - ei vain voimat riitä aivan kaikkeen.
Olen koristellut vähän keskellä olevaa saareketta jouluisemmaksi. Ostin Jyskin alennusmyynnistä jakkaraan pörröisen karvapäällisen ja pöydälle led-joulukuusen. Se on oikeastaan kaikkein nätein ihan ilman valojakin! Valot ovat toisaalta aivan kivat silloin kun keittiössä on illalla ihan pimeää.
Sain töistä tänään ihanan joululahjan - kauniin kuusenmallisen leikkuulaudan. Tosin en varmaankaan raski käyttää sitä leikkuulautana, vaan ajattelin ottaa sen käyttöön pannunaluseksi. Juuri oikeanväristä puuta meille!
Mitä on siis vielä muistettavana? Kinkunkastike, joulukalan osto lähempänä joulua, joulupuuroainekset, hautakynttilät, sanomalehden jakajan namipussi, herneet, joulukukat ja joulusuklaat. Jos nyt aloitetaan siitä, että siivotaan oti koko porukalla tänä viikonloppuna ja yritetään ulkoillakin välissä. Joulu se sieltä tulee, vaikkei ihan joka paikkaa olisi kuurattukaan! Keittiön mattoa en taida viitsiä alkaa pesemään, eikö sitä voisi turvautua siihen, että eletään vuoden pimeintä viikkoa? Kynttilöitä ja suklaata kehiin. :-)
Minä
teen joka vuosi taatelikakkua jouluksi, vaikka itse asiassa koko
loppuperhe ei tykkää edes sen tuoksusta. Jotenkin se vain minusta kuuluu
jouluun ja on niitä harvoja kahvikakkuja, joista pidän. Muutoin
kahvikakut ovat minusta melko mauttomia. Tällä ohjeella tein
viikonloppuna kaksi taatelikakkua, joista toisen jätin kotiin syötäväksi
ja toisen annoin lahjaksi hyväntekeväisyyteen.
Teimme anopin kanssa reilun paketin
Oulussa toimivalle Hope-yhdistykselle, joka kerää varoja ja
lahjoituksia lapsiperheille. Heille lähti nyt suklaakakku, taatelikakku,
joululeipä ja piparkakkuja. Lisäksi laitoimme matkaanerilaisia käyttämättömiä joulukoristeita ja valosarjoja.Toisten ilahduttamisesta tulee itselle kyllä aina ihan hurjan hyvä mieli, ja siitä kai joulussa onkin kyse.
Nyt
on ollut jostain syystä tosin joulumieli vähän kateissa muutamien
arkisten murheiden takia, mutta eiköhän se tästä taas lähde nousemaan. Ensi viikonloppuna häämöttää joulusiivous, johon olen etukäteen rekrytoinut koko perheen mukaan. Samoin teemme viimeiset piparkakut, kuin myös kinkun kastikkeen pakasteeseen. Ajattelin tuon jokavuotisen kinkunkastikkeemme lisäksi tehdä Remoulade-kastiketta, jota sain maistaa viime lauantaina pikkujouluissa. Se oli herkullista!
Lidlistä löysin ihanat pienet ja edulliset vaniljantuoksuiset kynttilät, joissa kimmeltää kimalletta pinnassa. Näitä voisi ostaakin reilusti jouluksi, koska ajattelin väsätä pöydän keskelle pitkän tuijanoksista tehdyn köynnöksen. Sen lomaan voisi laitella näitä vaikka viisikin.
Meillä hissutellaan näihin aikoihin vuodesta melkolailla pimeässä. Myös lapset napsivat valot pois, jos niitä joku laittaa välillä päälle. Tuntuu mukavammalta olla jouluvalojen ja kynttilöiden loisteessa...ikään kuin antaa periksi pimeydelle ja kaamokselle. Jokainen ateriakin syödään kynttilänvalossa. On oikeastaan ihan hyvä, vaikka on pimeää.
Lopuksi eräs kauneimmista joululauluista - Taivas sylissäni. Kuulin sen tällä viikolla Janniken laulamana Kummien joulu -konsertissa ja liikutuin. Tässä nyt Suvi Teräsniskan tulkitsemana. <3 Ei ole enää monta yötä jouluun! Hyvää viikonloppua ja onnea Saaralle tälle illalleLontooseen!
Joku odottaa joka vuosi joulua ja toinen ei välitä joulusta yhtään. Osa haluaa viettää joulun hotellissa tai matkoilla maassa, jossa ei joulua vietetä lainkaan. Joulu on ihan samanlainen kuin elämä muutenkin - se muuttaa muotoaan koko elämän ajan.
Nykyisin monet pohtivat jouluasioita uusperheissä tai vasta eronneina. Silloin kuvioissa ovat myös usean perheen isovanhemmat. Jotkut ovat joulun aivan yksin, ja toisaalta ystäväporukoiden yhteiset joulut ovat lisääntyneet. Minusta on mahtavaa, että ihmiset saavat joulun muokkautumaan sopivaksi aina kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Eräs tuttavani on nerokkaasti keksinyt tavan viettää omannäköistään joulua: He vuokraavat useita huoneistoja metsän keskellä sijaitsevasta matkailuyrityksestä ja voivat näin viettää rentoa ja valmista joulua lasten ja kaikkien isovanhempien kera, vaikka vanhemmat eivät enää yhdessä olekaan. Toinen tuttava antoi jouluaattoyöksi oman asuntonsa kauempaa tulleiden sukulaisten nukuttavaksi ja varasi itselleen kotikaupungista hotellihuoneen, josta saapui jouluaaton viettoon hyvän aamupalan jälkeen. Perinteiset tavat eivät aina istu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Eivätkä kaikki edes tykkää niistä! Minä jouluhulluna ymmärrän niitäkin, jotka eivät joulusta piittaa. Jokaiselle olkoon avoinna tapa, jolla joulun haluaa itselleen luoda.
Joulut muuttuvat elämän varrella myös luonnollisesti. Meillä on ollut oksennustautijoulu, korvatulehdusjoulu sekä niin kovan pakkasen joulu, että emme päässeet pienten lasten kanssa hautausmaalle edes piipahtamaan. On ollut joulu isovanhempien menetyksen jälkeen ja rutiköyhänä opiskelijana, jolloin oli varaa vain yhteen leivonnaiseen. 19-vuotiaana vietin joulun ihan yksin. Tietysti takanani on monta ikävää joulua alkoholismin varjossa, joista kerroin jo syksyisessä kolumnissani. On ollut joulu univelkaisena pienen vauvan äitinä ja joulu, joka vietettiin ensimmäistä kertaa kokonaan oman pienen perheen parissa, kun toinen lapsista oli kolmevuotias ja pikkuneiti vasta puolivuotias. Se tuntui yhtä aikaa merkitykselliseltä ja haikealta. En ollut enää itse perheen lapsi vaan se, joka laittaa joulun omalle perheelle. (Sittemmin tästä asiasta toki huisin paljon riemastuin, kuten blogini osoittaa.) :-D
Tänä
vuonna äitini ei enää halua lähteä kotoaan kenenkään luokse
jouluaattona. Hän kiersi monta vuotta meidän siskojen luona vuorovuosin,
mutta päätti nyt jäädä kotiin, onhan jo aika huonokuntoinen. Käymme hänen luonaan jouluaattona
lyhyellä vierailulla. Se tuntuu kieltämättä vähän haikealta ja surulliselta. On aika päättää yhteiset joulut oman äidin kanssa, emmekä enää syö samassa pöydässä jouluaattoillan ateriaa. Elämä ajoi niistä jouluista ohi, mutta onneksi jätti monta tapaa ja reseptiä omaan jouluun. Toisen tahtoa on kuitenkin kunnioitettava.
Jouluun on tullut myös joka vuosi jotakin uutta ja ihanaa. Nykyisin isot lapsemme lähtevät mielellään aatohartaukseen kirkkoon, mikä oli aiempina vuosina haaveenani. Joulukirkossa kun on se oikea Juhla. Lisäksi joulupäivänä, jolloin vierailemme mieheni vanhempien luona, on vilske kasvanut, kun sukuun on syntynyt tasaiseen tahtiin ihania pikkuisia. Ja vävyjen ja miniöidenkin määrä on isompi kuin kymmenen vuotta sitten! Joulusta on tullut mukavasti omannäköinen ja -tuntuinen, ja olemme onnistuneesti saaneet siihen mukaan sekä minun että miehen omia ja tärkeitä jouluperinteitä ja -makuja. Sekä luotua ihan ikiomia, yhteisiä perinteitä, joita toivon mukaan lapsemme haluavat aikanaan vaalia.
Millä tavalla ja millaisella porukalla teillä vietetään joulua? Onko sinulla jokin ei-perinteinen tapa joulunvietollesi?
