Leipomispäivä, mekkopäivä, risupäivä

Pitkästä aikaa erinäisten muutto-operaatioiden ja tapetointiviikonloppujen jälkeen oli kokonainen vapaapäivä lauantaina. Niinpä suunnittelin jo viikolla, että leivon useammanlaista. Tänään syntyi kristallipullia ja joulutorttuja. Lisksi hauduttelin lihapataa ja tein perunamuusia sekä makeita juureksia. Se on juuri se, että kun on kerran uuni päällä, niin sama se on tehdä useammanlaista...

Tänä iltana lähden mieheni kanssa viettämään omaa pientä pikkujoulua, menemme nimittäin Ismo Leikolan No niin -kiertuetta katsomaan. Taatusti hauska ilta tiedossa! Sitä varten (ja muutakin joulunaikaa) ostin uuden mekon, joka on ihanasti hippi ja jouluinen yhtä aikaa. Lyhensin vähän helmaa ja nyt olen ihan valmis lähtöön.

Risuja otin aamulla metsästä matkaani, kun kävin koiran kanssa lenkillä. Tuo yksi nurkka olohuoneesta kaipasi jotakin korkeaa ja tummaa. Risuja ja jouluvaloja, se riitti.

Mukavaa lauantai-iltaa sinullekin! <3

 

Piparinen koirankoppi

Meidän taitava 12-vuotias tyttömme halusi suunnitella ja toteuttaa tänä vuonna piparkakku-koirankopin aivan itse. Niinpä tuumasta toimeen! Ensin hän piirsi tarkat suunnitelmat paperille, ja mieheni piirsi nuo sitten tarkoiksi paperimalleiksi. Sitten piparit paistettiin, samoin tontti kopille, samoin kuin tietysti asukas eli irlanninsetteri. 

Kaupasta haimme pelkästään vihreitä karkkeja, jotta Irlanti-teema olisi täydellinen. Vihreitä kuulia ja muita vihreitä nameja oli pussi pullollaan, ja kaapista löytyi vielä käyttämätön vihreä sokerikuorrute. 

Hienohan siitä tuli, vai mitä!  

Jouluterveiset Eppu-koiralta

 

Hellurei ja hellät joulutunteet, tässä puhuu irlanninsetteri Eppu, jouluhullun emännän koira. Ajattelin, että kirjoitan tassuillani tänne vähän myös omia ajatuksiani joulusta, koska sitä myös eräs lukija pyysi. Koiramaista joulunodotusta!

Jouluun liittyy monia mukavia juttuja mielestäni, mutta kolmen tärkeysjärjestys on tämä. Piparkakut. Kinkku. Lattialla nukkuminen. No joo, jouluaaton yhteislenkki perheen kanssa on myös tärkeää, pidän sitä arvossa. Usein pääsen juoksemaan aattona vapaana metsään, joten ilta sujuu sen jälkeen rattoisammin. Olen kuulemma rauhallisempi. No aatosta vielä sen verran, että se on kyllä vaan niin mukavaa, kun koko perhe nukkuu alakerrassa kanssani aattoyön. Silloin on huisin mukavaa ängetä yön tunteina itsensä patjalle ihmisten keskelle. Ei ne mitään huomaa. Aattona saan usein jonkun lahjan, ja olen kuullut, että se tulee pihavaraston lelukaupasta. Se ja sama minulle, mistä se tulee, koska useimmiten se on omien lasteni tuoksuinen pehmolelu, jonka saan ikiomaksi. 

Palataanpa piparkakkuihin. Niiden tekeminen ja syöminen on kyllä kerrassaan mainiota puuhaa. En oikein tiedä, miksi niiden tuoksu ja herkullinen maku on minulle tällainen pakkomielle, mutta jaksan väsymättä seistä pipareita tehdessä keittiössä niin kauan, kunnes viimeinenkin pipari on koristeltu. Usein saan itsekin muutamia, ja niiden maku on kyllä suussasulava. Sopivan makea ja täynnä makua! Viimeksi sain tällaisen setterinmallisen piparin, joka on perheen suosikkimuotti. 

Kinkunpaisto on samanlainen urakka minulle. Se kestää vielä kauemmin, koska uunia pitää vahdata kaiken varalta sen edessä istuen lukuisia tunteja. Mutta sen herkullisempia ovat ensimmäiset maistiaiset aatonaattoiltana, kun kinkku tulee uunista! Saan aina palasen ensimmäisistä makupaloista. Eipä siinä, en tarvitsisikaan muuta jouluruokaa. Syön kuitenkin enimmäkseen setteripapanoita. 

Olen nähnyt jo kuusi joulua, joista kaikki ovat olleet mukavia. Tänä vuonna omaa joulukuustani ei ole vielä koristeltu, mutta minulla on kyllä pieni kuvakalenteri. Tyttö availee luukkuja puolestani. Toivon teille kaikille emäntäni blogin lukijoille mukavaa ja setterimäistä mieltä ennen joulua. Tiedättekös, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että tärkeintä on hassutteleva mieli, ulkoilu, yhdessäolo ja ystävällisyys kaikkia ihmisiä kohtaan. Sellainen minä ainakin olen. 

 - Eppu -

Pipareita ja pikkuleipiä

Ensimmäiset piparit on nyt leivottu ja jouluista piparintuoksua saatu kotiin. Meillä yläkoululainen poikakin haluaa joka vuosi tehdä yhdessä pipareita, miten suloista. <3 Ensimmäiset piparit tehtiin valmistaikinasta, mikä on kyllä aina niin mukavaa ja helppoa. Lapset ovat niin isoja, että tekivät kaikki piparit itsenäisesti. Miten helppoa äidille! Seuraavalla kerralla sitten ruvetaan koristelemaankin. 

 
Lisäksi teimme makoisia pikkuleipiä ohjeella, jonka sain Kodin kuvalehden joulunumerosta. Appelsiini-pistaasi-pikkuleivät kuulostivat heti ihanilta! Ohje on tässä kuvassa, toivottavasti siitä saa hyvin selvää. Lumoava appelsiinin tuoksu kotona. (Mikähän appelsiinivimma minulla tänä vuonna on, kun ei tämä lopu millään?) Tuossa ohjeessa pikkuleivistä on tehty renkaita, mutta minä tein suoraan vain helpompia sydämiä.

Appelsiinipiparit ja yläkerran perinteistä joulua

Vielä piti kerran leipoa pipareita lasten kanssa, koska halusin maistaa, miltä maistuvat appelsiinipiparit. Ainahan itse tehty taikina maistuu paremmalta kuin kaupan, tosin sen leipomisominaisuudet ovat huonommat kuin valmistaikinassa. Mutta tuoksu, se on huumaava. :-) Täytyy myöntää, että odotukset maulle olivat kuitenkin kovemmat kuin mitä maku lopulta oli. Appelsiinipipareihin käytin tätä reseptiä. 

Yläkerrassamme istuu tonttu, vaikka en ollenkaan ole viime aikoina tontuista tai punaisesta jouluväristä pitänyt. Tänne ylös, beigeen huoneeseen, tämä tonttu kuitenkin sopii mukavasti, ja vieressä lattialla seistä tepsuttaa valkoiseksi maalattu olkipukki. Nämä koristeet ovat lapsistamme tosi kivoja, joten kyllä ne ovat meidän kotiimme tervetulleita, vaikka eivät ole äidin lempparit. Suostuin myös muutamaan pahviseen punaiseen tonttuun, mutta ne laitettiin lastenhuoneisiin...

Vielä voisin aulaan jotain muutakin joulukoristetta tuoda, mitä vaatehuoneesta löytyy. Tänne sopisi hienosti muutama joulukukkakin. Jouluista kukkakimppua en tänä vuonna ajatellut tilata, sillä naapuriimme on muuttanut uusi kukkakauppa. Kävelen sinne aatonaattona ja ostain mitä mieleen juolahtaa! Tänne yläkertaan voisi tuoda vaikkapa punaisen joulutähden, kun kerran perinnelinjalla ollaan.

Ensimmäinen piparisatsi ja joulukalenteri

Ensimmäiset piparit on nyt leivottu ja koristeltu tässä talossa. Lasten kanssa leipominen ei aina suju miten pitää eikä idyllikään ole täydellinen, mutta ei se mitään, lopputulos oli että saimme aikaan monta pellillistä pipareita ja niitähän oli mukava mutustella ja kastaa kuumaan glögiin.

Ostin kirjakaupasta itselleni ihanan kimaltavan joulukalenterin, oikeastaan vain siksi, että kuvassa näkyi samanlainen koira kuin meilläkin on. :-) Lisäksi jouluaattona on se perinteinen kaksoisluukku - toivotaan, että siellä on takana seimikuva!

Lämmintä juomaa, mausteista piparkakkua

Enää en voinut kulkea glögi- ja piparkakkuosaston ohi niihin tarttumatta, joten olkoon tämä lauantai-ilta ensimmäinen, jolloin tunnelmoidaan näiden herkkujen parissa. Viikonloppu tuntui aluksi niin kurjalta, kun jouduimme jäämään esikoisen kanssa kotiin, koska hän sairastui juuri ennen kuin piti lähteä laskettelumatkalle koko perheen voimin. Tänään saamme kuitenkin laskettelemassa käyneen perheen toisen puoliskon kotiin, ja voimme viettää lauantai-illan yhdessä.

Pidän seinällä olevista lampeteistamme, jotka on tehty betonista. Ne suodattavat kauniisti kynttilän valoa.

  

Tämä kaunis pianokappale saa kunnian olla ensimmäinen joululaulu, joka soi Tähtien tuikkeessa tänä vuonna. <3

Leipomisviikonloppu

Eiköhän se ole nyt tässä, totesin, kun sunnuntai-iltana laitoin uuniin viimeiset piparkakut. Voimat eivät enää riittäneet piparkakkutalon tekemiseen, mutta se jääköön tältä vuodelta. Viikonloppuna leivoimme minttusuklaamuffineja, superpullia ja vielä kertaalleen niitä piparkakkuja. Pullaakin tuli niin paljon, että hirvitti, mahtuvatko edes pakastimeen! Mutta hyvin mahtuivat. Eivätkä ne siellä varmaan kauan ole.

Sain kummitädiltäni Helsingistä ihania uusia muotteja, joista hevonen ja tassu olivat lasten uusia suosikkeja.

Superpullien ohje on täällä. Lisäsin osaan kirkkaanvihreää, jouluista kuorrutetta. Melkein kuin myrkkypullia, mutta ne olivat lapsista kaikkein parhaimman näköisiä...

Toisaalta joulua varten leipominen on siinä mielessä hassua, että oikeastaan jouluna ei meidän perheessä enää edes syödä joululeivonnaisia. Jouluruuat ja suklaat ja namit tulevat päärooliin, eikä kukaan enää jaksa silloin syödä torttuja tai pullaa. Mutta ehkä näitä tuhotaankin nyt hyvissä ajoin ennen joulua...ja tuoksu ja tunnelmahan näissä leipomispäivissä on ihana.

Enää viisi päivää töitä ja sitten pääsee joulunviettoon! Kakun ja laatikot käyn ostamassa ensi viikolla ja pistän pakastimeen, ja lauantaina teemme joulusiivouksen. Sen jälkeen voi ryhtyä nauttimaan kirjoista, takkatulesta ja ulkoilusta. Aatonaatto ei meidän perheessä enää ole touhupäivä. Silloin paistellaan kinkkua, ulkoillaan ja katsellaan elokuvia.

Reilu viikko jouluun! Enkelit ensin, paimenille lauloi....

Tomusokeria ulkona ja sisällä

Luonnon lumitykki, se tuli ensimmäisenä mieleen kun aamulla herättiin. Ihan kuin jollakin olisi ollut pieni lumikuorrutuskone, jonka kanssa olisi kulkenut ulkona: kaikki oli ihanassa huurussa! En malttanut aamupalaakaan syödä, vaan lähdin saman tien koiran kanssa lenkille metsään. Mikä rauha ja kauneus! Lisäksi nyt voi rauhassa tepastella hiihtoladuilla, koska lenkkeilijät eivät juokse lumessa ja latuja ei vielä ole vedetty. 

Iltapäivällä teimme ensimmäiset piparkakut ja tortut, tällä kertaa valmistaikinasta.Samalla soitimme Michael Bublén joululevyä alusta loppuun saakka vaikka kuinka monta kertaa. Lempparibiisiksemme nousi tänään Feliz Navidad. :-)

Päälle ripottelimme sateenkaaren väristä sokerimurua, jota löysin lähikaupasta. Täytyy myöntää, että ei niistä kovin kummoisen näköisiä tullut. Tässä esimerkki etanasta, jolla on huulipunaa. 

Joulutortut, nam, ne ovat suosikkejani. Isolla hillopläjäyksellä kiitos! Nautimme näitä glögin kanssa ja olipa ihanan jouluista tunnelmaa...

Ensi viikon agendalla on joulukalenterin löytyminen, sitä näet ei ole minulla eikä pojalla vielä. Paljon kimalletta ja enkeleitä, siinä on suunnitelma omaan joulukalenteriini! Viikon päästä on jo joulukuu. <3