Hyvää alkusyksyä tai oikeastaan loppukesää! Säät ovat niin kesäiset, ettei meinaa hoksata, että pian ollaan syyskuun puolivälissä.
Tervetuloa. Tästä matka taas alkaa.
Jostain syystä tänä vuonna kesäisestä säästä huolimatta mieleni on vaellellut yhä useammin kohti joulua, ja niinhän se on, että pian on sata yötä jouluun! Oikeastaan kaikki jouluajatukset kääntyivät nurinniskoin siksi, että meille ostettiin uusi olohuoneen sohva. Aikaisempi musta ja hyvin massiivinen sohva määritteli minulle pitkälti koko joulukoristelun, koska minun makuuni musta ja punainen eivät sovi yhteen. Niinpä olen joutunut vähän pidättelemään punaista. Mutta nyt! Nyt meidän sohvamme on kirkkaanvalkoinen ja huomasin itseni ajattelemasta jouluajatuksia jo heinäkuussa huonekalukaupassa, kun kauppaa teimme. Ensin ajattelin, että voi kuinka ihanaa, saamme lopultakin valkoisen nahkasohvan, joka on ollut unelmamme ja sen jälkeen seuraava ajatus oli, että nyt minä voin laittaa punaisen joulun! :-D
Saa nyt nähdä, miten tämä sohva käyttäytyy käytössä ja koiran kanssa eläessä, mutta paksu nahka on niin monen tuttavan mielestä paras koiraperheessä, että uskaltauduimme sen lopulta ostamaan. Hyvältä se toistaiseksi vaikuttaa. Koira pötköttää oikeastaan koko ajan viltin päällä ja ainoat tahrat, mitkä on tulleet, ovat lähteneet pois ihan rätillä pyyhkimällä. Ja meillähän ei enää pikkulapsia asu, joten sohvalla ei syödä tai piirrellä. Nahkasohvan pystyy myös pesemään ihan vaikka satulasaippualla, jos tarvitaan. Farkulla sohvalle ei saa istua lainkaan, ja vieraita varten levitämme viltit istuinosalle. Näin me sitten uskalsimme tällaisen unelmamme toteuttamaan. Pötköttelyssähän ei nahkasohva ole kangassohvan veroinen, mutta sen hinnan olin valmis maksamaan vaihdosta. Hieman viileäkin se on ihoa vasten kun siihen istahtaa, mutta kestävä se on! Ja niin ihanan vaalea.
Joulun teema on siis selvä. Punaista tällä kertaa! Mieluiten myös modernia ja hillittyä - vähän vähemmän kaikkea kuin yleensä. Näin se maku sitten muuttuu! Mutta tällä yhdistelmällä saan lapsetkin tyytyväisiksi, kun laitamme jouluun punaista. Ei ehkä sillä tonttumaisella tavalla, mutta kumminkin! :-)
Tarkoitukseni on kirjoitella vielä jonkin aikaa pelkistä syyspuuhista ennen kuin varsinaiset joulupuuhat aloitan. Mutta syksy on ihanaa tunnelmointiaikaa. Siksi meillä on sohvan kanssa nyt paljon sinapinkeltaista, ja oven pielessä on keltainen pallokrysanteemi. Ajattelin syksyllä värkätä varastosta löytyneestä vanerista jotain valosarjapohjaa, ehkäpä ympyrät tai tähdet ikkunaan. Nyt kun kerran tekisi mieli jotain hyvin yksinkertaista.
Ja tälle kynttilä- ja koristekaapille tulee pian taas käyttöä!
Mukava nähdä taas!