keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Suklaataatelikakku ja vadelmainen bostonpulla


Syksyllä tehdyltä Dubain-matkalta ostin paljon suklaataateleita, koska ne olivat siellä suurta herkkua. Niitä oli tummina, vaaleina, maustettuina ja eri tavoin täytettyinä. En kuitenkaan saanut niitä lopulta syötyä kotosalla, joten päätin kokeilla tehdä niistä taatelikakkua. Mikäli sinulla ei ole hallussasi suklaalla päällystettyjä taateleita, voit laittaa taikinaan itse sulatettua suklaata vaikkapa 150 g, sillä tulee varmasti sama lopputulos.



Keittelin suklaataatelit normaaliin tapaan löysäksi mössöksi ennen uuniin laittoa. Ohjeenani käytin Valion reseptiä.

Tästä tuli kyllä herkullista ja hyvää, ja sulkaa maistuu mukavan mietona taustalla. Meillä ei taatelikakku oikein tahdo kelvata lapsille ja miehellekään, joten ajattelin pakastaa tämän pieninä palasina ja nautiskella ihan itse pikkuhiljaa!


Ostin (tietäen, että tämä on tie hulluuteen) myös Kotilieden Leivotaan-lehden, joka on niin täynnä joululeivonnaisia, että täytyy ottaa nyt myös arki-illat käyttöön. Onhan pakko kokeilla vaikka ja mitä! Ensimmäiseksi testasin joulupullaa, joka oli käytännössä bostonkakku. Muutoin resepti ei poikennut tavallisesta pullataikinasta, mutta rasvaa tuli vähemmän ja kardemumma jäi pois kokonaan.

Yhden bostonkakun sisälle tuli seuraava tahna:

1,5 dl ruokosokeria
2 rkl piparkakkumaustetta
100 g voita
1 dl kuivattuja karpaloita tai muita marjoja

Minä hain joka puolelta kuivattuja karpaloita, mutta en halunnut ostaa ulkomaisia marjoja. Niinpä päätin ostaa pakastekuivattuja vadelmia, ja ne osoittautuivat loistovalinnaksi. Tuoksukin oli aivan ihana kun avasin pussin. Ei ehkä se edullisin ratkaisu, mutta kylläkin ekologisin ja hyvänmakuisin! Näitä voisi kyllä napsia töissä välipalaksikin, niin herkullisia ne olivat.





Bostonpulla olisi ollut kauniimpi, jos en olisi laittanut niin monta pullaa vuokaan - kahdeksan tai yhdeksän olisi ollut parempi. Lisäksi kun olisin malttanut odottaa, että pulla jäähtyy kokonaan, olisin saanut tuon tähdeksi suunnittelemani pikeerikoristeen nätimmäksi. Mutta kun ei malta, niin ei malta! Harvoin minä välitän syödä pullaa, mutta tämä maistui kyllä ja nuo vadelmat olivat tosi herkullisia.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Tähtien tuiketta -soittolista Spotifyssa

Meillä teinit pyörittelivät kyllä silmiään muutaman kerran kun hihkuin eräs ilta, että hetkonen, minähän voin tehdä oman joululevyn kun on tämä Spotify! Ei tarvitse joululaulujenkaan suhteen tehdä enää kompromisseja ja kuunnella jotakin tiettyä joululevyä, kun voi tehdä OMAN joululevyn, waude! He eivät ihan selvästi ole nähneet sitä aikaa, kun joululauluja ilmestyi joka vuosi pari uutta levyllistä ja sitten ne piti käydä ihan kaupasta ostamassa. Levyllä oli ehkä puolet lemppareita, lopuista ei ollut takeita, olivatko mieleisiä.

Olen tehnyt joululaululistan nimeltään Tähtien tuikkeen joulu, ja se on Spotifyssa vapaasti myös sinun ladattavissasi. Laitan sinne vähitellen myös lisää joululauluja, tällä hetkellä kappaleita on vasta 12.

Olen valikoinut soittolistalle itselleni kaikkein rakkaimmat, sykähdyttävimmät ja juhlavimmat joululaulut. Onpahan kyllä kätevää, että nyt voin kuunnella vain näitä! Yritän viritellä tämän vielä autoonikin, mutta se vaatii lisää teinien apua. :-D


perjantai 23. marraskuuta 2018

Peurasiluetti ikkunakalvosta


Talomme takatontin taakse on alettu rakentaa taloa, joten jouduimme luopumaan metsänäkymästä ja miettimään, millä tavalla saunasta nyt näkyy sisälle, kun taakse tulee kaksitasoinen talo. Löysin Jyskistä ikkunakalvoa, jota leikkasin saunan ja pesuhuoneen ikkunoihin näkösuojaksi. Valtava rulla jäi sen jälkeen käyttämättä, joten ajattelin, että tämä helposti ikkunaankin ilman liimaa kiinnittyvä kalvo voisi olla kätevä myös peilissä.

Piirsin sanomalehdelle puolikkaan peuran siluetin ja leikkasin sen irti. Sitten piirsin saman kahden puolen ikkunakalvoa ja leikkasin irti. Sitten liimasin kiinni ja voilá! Se oli siinä.





Vieläkin olisi iso rullallinen jäljellä, saapa nähdä mitä tästä vielä keksittäisiin. Kuistin ikkunoihin voisi toki leikata vaikka tähtiä. Joka tapauksessa ikkunakalvon ansioksi voi lukea sen, että siitä tehdyt askartelut ovat valmiita viidessä minuutissa, mikä on minun luonteellani ehdoton plussa. Lähimuistissa on viimevuotinen pillihimmeli, josta tuli ruma ja lyhytikäinen. :-D


maanantai 19. marraskuuta 2018

Lisää viriteltyä vihreää


Työhuoneen vihreän tapetin kaveriksi suunnittelin ensin ostavani vihreät pallovalot. Sitten kuitenkin mietin, jos keksisin jotain, mitä ei tarvitsisi ostaa. Mieluiten aina virittelisin itse jotakin! Niinpä ideasta toteutukseen noin kolmetoista minuuttia, pitempäänhän en jaksa odottaa. Löysin vihreitä pieniä muffinivuokia ja 20-osaisen paristovalosarjan. Jokaisen muffinivuuan pohjaan tein pienen viillon veitsellä, laitoin valon läpi ja rytistin vuuan sitten valon päälle, jotta sain vihreän näkymään paremmin. Toimihan se! Sitten vain virittelemään valoja nurkkaan. Jostain syystä kuvat eivät toista vihreää niin kauniina kuin se on, vaan vähän turhan keltaisena.




Ainoa pulma tässä valosarjassa on se, että tuo paristomötikkä on patjojen välissä, joten sekä valon laittaminen päälle että pois on yhtä äherrystä...mutta hei, mitäpä ei jouluhullu valosarjojensa eteen tekisi! :-)





Pimeällä nämä on kyllä aika ihanat - ja niiiin vihreät! Joskus on sanottava, että värilliset valot ovat melkein nätimmät kuin kirkkaat, niin paljon ne tuovat tunnelmaa.


lauantai 17. marraskuuta 2018

Joulupuut ja muut jouluvalot pihalle


Monta vuotta olen pähkinyt pihamme jouluvaloja ja miettinyt, millä saisi näyttävyyttä. Naapuritaloissa on kivoja räystäitä, kaiteita ja kuisteja, joihin voi viritellä valot nätisti, mutta meillä ei tahdo oikein löytyä yhtään paikkaa, johon kannattaisi ripustaa esimerkiksi roikkuvat jääpuikkovalot. Pelkästään kuistin katon ympärille se voisi näyttää vähän hassulta.

Niinpä olen hoksannut, että meillä paras on suosia symmetriaa. Talo on edestä katsottuna symmetrinen, joten oven molemmin puolin laitetut jouluvalot näyttävät parhailta. Lisäksi haluan valaista pari puuta. Ehkä tien laitaan valkoiseen aitan voisi joskus laittaa kivat roikkuvat valosarjat, mutta ei vielä tänä vuonna.

Sain tytöltäni pari vuotta sitten joululahjaksi pienen valopuun, ja se on kuitenkin sen verran iso, että sisältä se ei ole löytänyt paikkaa. Se on tuntunut olevan vähän turhan kirkas oleskeluhuoneisiin, ja toisaalta siihen on saattanu vähän kompastua, kun se on kuitenkin kohtuullisen leveä. Niinpä laitoin sen kokeellisesti ulos ja sehän sopi sinne kuin nakutettu! Siispä pinkaisin saman tien Jyskiin ostamaan toisen, jotta saan valopuun myös toiselle puolelle ovea. Nämä on kyllä ihan nappiin!




Lisäksi virittelin viimevuotiset valot pihan kuuseen ja omenapuuhun. Näyttäisivät kyllä niin mahdottoman kauniilta lumen keskellä kaikki nämä...mutta minkäs teet, vettä on tullut kuin saavista ja lämpöäkin on ollut tällä viikolla lähemmäs kymmenen kuin nolla! Ovenpieleen laitan sitten lähempänä joulua - pakkasen tultua - jotakin muutakin koristetta, punaista ehkä ja vähän koristetta tuohon ovikranssiin. Havuja olisi mukava tuoda kyllä enemmänkin.




Mutta ensi viikolla taitaa jäähtyä, ja sitten sopii toivoa, että tulisi myös lunta. Ostin myös itselleni lämpimän talvitakin, jonka odotan saavani päälle mahdollisimman pian. Laskin, että edellisen talvitakin ostin itselleni uutena kaupasta kutakuinkin kahdeksan vuotta sitten - sen jälkeen on menty kirpparilöydöillä. Joten ajattelin, että nyt satsaan kunnon takkiin, joka kestää pitkään!

perjantai 16. marraskuuta 2018

Tigerin yltäkylläinen joulu


Satuinpa kävelemään Tigerin ohi tänään kun olin asioilla ja kävinpä samalla katsomassa liikkeen joulutarjonnan. Joulu Tigerissä on ihan toisenlainen kuin vaikkapa vastapäätä olevassa Finnmarissa, mutta jokainen tietää sen astuessaan tähän yltäkylläiseen liikkeeseen. Eleganttiudesta ei voi syyttää, mutta ei kyllä huumorintajuttomuudestakaan!

Ehdottomasti on annettava suitsutusta erilaisista nauhoista ja naruista, joita oli kiiltävänä, mattana, kirjailtuna ja kassan lähellä myös ihan perinteisenä juuttinakin. Minä, joka en niin piittaisi tavallisesta ns. pakettinarusta, nämä toivat edullisuudessaan mukavaa vaihtelua. Ostin heti kolme rullallista!


Kuusenkoristeista en mieleisiä löytänyt, mutta kovin olivat mielikuvituksellisia. Joka tykkää yksisarvisista ja bling-blingistä niin äkkiä käymään! Minun juttuni ne eivät ole. Myös kuumailmapalloja ja jonkinlaisia pääkallojakin näkyi olevan. Samanlaista bling-blingiä edustivat myös nämä hempeät kuuset, joiden näen kyllä helposti sopivan johonkin vaaleaan ja moderniin kotiin.




Askarteluun löytyy monenlaista esimerkiksi joulukortteja varten, ja paketointipaperit olivat yllättävän mieleisiä. Näiden ruskeiden lisäksi oli toki kirkkaanvärisiäkin. Perinteisen ystävälle oli puista tonttua ja muutakin puista ja tonttumaista.



 
 

Sen sijaan ihastuin tähän Santa stop here -kylttiin, jossa oli kyllä väriä ja kimallustakin! Vielä se ei ole paikkaansa löytänyt meillä, mutta eipä hätä ole ollenkaan tämännäköinen. Kuljeskelen kotona kyltin kanssa niin kauan, kun paikka löytyy.



Tännepäin on luvattu ensi viikonvaihteeseen lunta tai ainakin räntää, joten suuret odotukset on, että maa valkenisi ja joulumielikin rupeaisi vähitellen aktivoitumaan!

lauantai 10. marraskuuta 2018

Kampanisupallerot oululaisittain


Sain töistä perinteisen oululaisen kampanisureseptin, jota halusin heti kokeilla, koska taikina tuntui niin simppeliltä. Kyseessä ei kuitenkaan olleet kampaviinerit, joihin sekoitin ajatukseni, vaan sellaiset perinteiset, vähän kovat keksimäiset leivonnaiset. Halusin kokeilla jotain muuta kuin kampamaista muotoa, joten otin helposti leivottavasta taikinasta muotilla pyöreitä nisuja. Uunissa ne paistuivat reilun kymmenen minuuttia. Nämä olivat loppujen lopuksi aika mauttomia, joten suosittelen kokeilemaan niihin jotakin makua, esimerkiksi appelsiininkuorta, inkivääriä, kardemummaa tai vaikka jotakin likööriä. Näin ne ovat semmoisia vähän korppumaisia. Mutta kaikkea pitää kokeilla! Ja näistähän voi tosiaan tehdä joulutorttuja.

Tässä tulee resepti:

500 g voita
13 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
ihan pieni ripaus soodaa
1 dl sokeria
2,5 dl kylmää vettä

Vehnäjauho, leivinjauho ja sooda sekoitetaan keskenään. Liuota sokeri veteen. Nypi jauhot ja pehmeä voi hyvin keskenään. Lisää sokeroitu vesi ja vaivaa hyvin. Lisää vettä vähän kerrallaan, jotta taikinasta muodostuu yhtenäinen taikina - taikina ei kuitenkaan saa olla kovaa. Pidä taikina jääkaapissa noin tunnin verran. Kauli levyksi ja tee joulutorttuja tai kampanisuja. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia vaaleanruskeiksi.




Minulla on ollut töissä tosi kiireinen viikko, joten en ole ehtinyt paljon mitään joulutouhuja edes ajattelemaan. Tänään virittelin sitten lisää jouluvaloja olohuoneeseen ja toin poronkin alakertaan.




Odottelen innolla, milloin saan ystäväni paketin Helsingistä, ostin häneltä punaiset samettiverhot. Ne sopivat varmasti mainiosti tähän valkoisen sohvan kaveriksi! Lisäksi ostan sitten jouluksi punaisia tyynyjä ja punaisen viltin.

Vielä ei ole ollut sellaista joulun läikähdystä sydämessä, johtuneeko kaikenlaisista syyskiireistä ja tästä ropisevasta vesisateesta. Lumi toisi tunteen tullessaan!



Tänä jouluna odotellaan taas vuoden tauon jälkeen tänne Ouluunkin joulutoria, jonka nimi on Rotuaarin Tiernatori. Kurkkaapa Facebookista Tiernatorin sivu! Odottelen innolla. :-)

Mukavaa lauantai-iltaa!