Niin vain kunnon lumikerros on peittänyt meidän tienoot, toivon mukaan mahdollisimman pian pysyvästi. Niin paljon valoa ja iloa lumi tuo verrattuna mustaan pimeyteen ja vesisateeseen! Pian voisi toivoa, että pääsisi ladulle, kun vain pysyisi pakkasen puolella. :-)
Ulkona siis on rutkasti kauniita valkoisia kuusia, ja ei sille mitään mahda, että sitä katselee kuusia aina vähän joulusilmälasien läpi. Olisiko tuosta joulukuuseksi? Meillähän ei aitoa kuusta voi sisälle tuoda allergisten vuoksi, mutta olisihan se kaunein. Nautin niistä siis metsälenkeillä!
Sen sijaan modernin jouluteemani mukaisesti tein keittiöön mustia kuusia ihan leikkaamalla vain mustasta kartongista. Ensin ajattelin, että vain kokeilen niitä, mutta siihen ne nyt jäivät. Saavat olla jouluun saakka! Laitoin muutaman myös piippua koristamaan.
Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle, minä taidan tälle päivää tehdä ensimmäiset joulutortut. :-)
Persoonallinen on ehkä kaunis ilmaisu tälle pillihimmelille. Kuvittele mielessäsi herkkä, ilmassa lämpövirtojen mukana leijaileva painoton joulun kaunistus ja tsekkaa sitten tämä. Ei ehkä niin paljon herkkyyttä! :-D
Mutta ei se mitään. Tämä on nyt tällainen ja tänä vuonna. Pillit ostin Tigeristä (liian paksut) ja kiinnitin karhunlangalla. Käytin ohjeena tätä P.S. Putkeen meni -blogin ohjetta. Kärsivällisyyttä kun on annettu pikkulusikalla ja innostusta isommalla kauhalla, niin siinähän kävi juuri kuten kuopus totesi: Äiti ei sulla kestä tossa hermot. Eikä kestänyt.
Siinä se nyt kuitenkin roikkuu kaikessa vinoudessaan ja pienuudessaan - en jaksanut tehdä enempää timantteja. Joku muu askartelu on mun juttu, kuten esimerkiksi vapaalla kädellä maalaminen lasiin, ja se onkin seuraava projekti! :-)
Ensilumiveikkaus meni lopulta koko perheeltä ihan mönkään, nimittäin lumi satoi jo eilen ja siten päätimme, että veikkauksen voitti Eppu-koira. Ensilumi se nyt kuitenkin oli, koska tyttö vakuutti kirkkain silmin, että siitä olisi saanut lumipallon, ja se on meidän perheessämme ensilumen kriteeri.
Tänä aamuna puolestaan piha oli kauniin huurun peitossa, vaikka lunta ei enää ollutkaan. Puista kuului kaunis ropina, kun jäätyneet lehdet tippuivat maahan. Kesä on ihana, mutta kyllä syksyssäkin on puolensa. Takkatuli, kotiin käpertyminen ja kynttilät. Ja juuri alkanut syysloma!
Metsässä oli varsin hiljaista tänään, mutta Eppu halusi käydä silti kahdesti järvessä uimassa. Ei sillä päätä paljon palele!
Luonto osaa myös tehdä itse sydämiä. <3
Ensi viikko vietetään siis ihanasti syyslomalla, vaikka mitään erityisen erikoista ei olekaan tiedossa. Mutta ainakin pitkät aamu-unet, erämaan kutsu ja kirjojen lukemista. Rantasaunan löylyt ja nuotion kipinät taivaalle. Mitä muuta sitä lopulta tarvitsee?
Kädentaitomessuilla Oulussa oli viime viikonloppuna vilskettä, ja piparimuottien lisäksi ostin kangastilkun, jossa luki "Tervetuloa joulu". Näin kojussa mukavannäköisen valopurkin, johon tilkkua oli käytetty, joten päätin tehdä itsekin samanlaisen.
Rispautin tilkun reunoja vetelemällä kankaan lankoja neulalla pois ja liimasin tilkun käyttämättömään lasipurkkiin. Sitten vain mustavalkoista nauhaa yläosaan ja paristovalot sisälle ja se oli valmis! Tällaisen kangastilkun voisi varmasti helposti itsekin painaa, jos ei tekstin kera niin ainakin jonkun kuvion kera.
Olipa helppo ja kiva tuli. Tätä voi nyt rauhassa siirrellä mihin haluaa, koska se ei tarvitse pistoketta.
Seuraavaksi askarteluprojektiksi taidankin ottaa mustan pillihimmelin teon, siihen on netissä paljon ohjeita tarjolla. Mustia pillejä metsästämään!
Piirrän mielessäni lumisen maiseman perjantai-illalle 22.12., kun pääsemme mieheni kanssa joulukonserttiin vihkikirkkoomme. Joululoma on juuri alkanut ja aatto häämöttää parin päivän päässä. Pääsemme kuulemaan Suvi Teräsniskan Joulun henki -kiertueen kauniita säveliä. Ostimme juuri myöhempään konserttiin liput, sillä ensimmäinen oli jo loppuunmyyty. On taas, mitä odottaa! Ihana ajatus. Erityisesti viime vuosina olen oppinut rakastamaan Taivas sylissäni -joululaulua sekä tietysti suurinta rakkauttani Tulkoon joulu. Jouluyö, juhlayö on myös ihana, samoin kuin Maa on niin kaunis. Voi että!
Kenwood ei poloinen saa nyt rauhaa, niin tohkeissani sitä olen käytellyt. Ja koska se ei mahdu kaappiinkaan, on sama pitää sitä pöydällä. Ja kun se on pöydällä, sitä on kätevä käyttää. Niinpä tein jouluunkin sopivia tosca-pullia Valion ohjeella. Niistä tuli oikein makoisia ja meheviä! Tein lisäksi rahka-murupiirakkaa. Ja okei, myös pipareiden ensisatsi kävi uunissa! Nimittäin ostin käsityömessuilta kolme uutta piparimuottia: luun, lumiukon ja poron ja pakkohan niitä oli kokeilla. Olen leiponut viime aikoina niin paljon, että pakastin meinaa tursuilla ja pitää vähän aikaa vissiin pitää väliä, että ehditään tuhota edelliset!
Eppu on vain tyytyväinen, että piparikausi alkoi normaalia aikaisemmin - ne kun ovat sen suurinta herkkua. Ehkäpä niissä on makua tarpeeksi koiran mieleen!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Monta vuotta olen haaveillut uusista ruokapöydän tuoleista, kun vanhat olivat tummat, isot ja kovin kolhuiset. Olen jouluksi niitä joka vuosi yrittänyt naamioida tuolihupuilla, jotka ovat olleet todella vaikeita silittää ja käyttää. Ne rullaantuivat istuessa ja rypistyivät hetkessä. Nyt olisi pöydän ympärillä valkoiset tuolit ilman huppuja!
Haaveissa oli löytää kevyet, modernit ja ilmavat tuolit vanhojen ja maalaisromanttisten tilalle, ja niin ne tulivat meitä vastaan huonekalukaupassa kun kävimme katsomassa ihan toista mallia. Oli tarkoitus ensin ostaa kokonaan tekonahkaiset valkoiset tuolit, mutta kun löysimme nämä puoliksi muoviset ja puoliksi tekonahkaiset tuolit, oli ihan helppo vaihtaa ihastus näihin. Selkänojan muovi on paljon helpompi pitää puhtaana kuin tekonahkainen selkäosa - niin ylellinen kuin sekin olisi ollut. Mutta, koiraperhe ja nimenomaan kuolaavan koiran perhe...
Onpa mukava kun sai tuohon ruokailutilaan vaaleutta ja keveyttä! Nyt kun elementit ovat aika modernit ja ns. kovat, täytyy pehmeytä tuoda sitten kattauksella ja luonnonmateriaaleilla. Siksipä joulukattaukseen ajattelin laittaa paljon luonnonmateriaaleja, esimerkiksi oksia, havuja ja pellavaa. Tänä vuonna taidan ostaa myös uudet kankaiset lautasliinat, vanhat ovat jo aika kulahtaneet kun ostin ne vuonna 2006! Eli ne ovat palvelleet nyt tarpeeksi kauan. Nyt viehättäisivät pellavaiset lautasliinat, ja ainakin nämä Ada&Inan pellavalautasliinat olisivat hinta-laatusuhteeltaan oivalliset ja toisivat kattaukseen juuri tähän nyt sopivaa pehmeyttä ja rouheutta nimenomaan natural-värisinä.
Tein nyt kovin vaaleaksi muuttuneeseen ruokailuryhmään sopivaksi kontrastiksi risuista tähden. Aika haasteellinen tehtävä Eppu-koiran kanssa! Se nimittäin meinasi varastaa askartelutarvikkeet eli kepit koko ajan. Löysin ison kasan keppejä maasta läheiseltä puunkaatoalueelta. Laitoin oksat toisiinsa kiinni rautalangalla. Ehkäpä teen vielä toisenkin ja laitan ikkunoihin valojen kera? Tai sitten teen ulos vastaavanlaisen ja laitan valot siihen. Tai molempiin.... :-D
Meitä lähinnä sijaitsee Haaparannan Ikea Ruotsin puolella, jonne on reilun tunnin ajomatka. Joku tuttu totesikin, että meille Ikean-matka on aina vähän eksoottinen, ja jos sattuu Suomessa menemään Ikeaan niin oikein säikähtää, kun myyjät puhuvat suomea. No aina joku tuttu menee Ikeaan vähän väliä, joten tuotteita on kätevä tilata siskojen tai tuttujen kyytiin. Siispä tutustumaan Ikean tämänvuotiseen jouluun! Näyttää nimittäin hurjan samalta kuin minun ajatukseni tämänvuotisesta joulusta...ilmeisesti sisustuskaupat ja -lehdet muokkaavat ihmisten ajatuksia pikkuhiljaa ja jotkut asiat vain alkavat näyttää kivoilta ja näteiltä. Sitten hämmästyy kun lukee kuvastoa, että mistä ne tiesivät, että minä juuri nyt tykkään tällaisesta. Kana vai muna...
Joka tapauksessa Ikean joulu tänä vuonna näyttää tummalta, karulta ja vähän teolliselta - juuri sellaiselta, joka itseänikin viehättää. Vähemmän punaista, enemmän karvaa ja tummia sävyjä, oksankäppyröitä ja mustia kynttilänjalkoja. Taidankin kaivaa esiin vanhat poronsarvet, jotka tuunasin pari vuotta sitten.
(Kaikki kuvat ovat joulukuvastosta)
>> Ikean joulukuvasto 2017
Mikäli joku tuttu eksyy sitten Ruotsin puolelle ennen joulua, voisi ostoslistani näyttää vaikkapa tältä (hintojahan ei vielä tosin tiedä):
Tällainen kiva kudottu tyyny sopisi hyvin tähän vuoteen. Tässä hieman arveluttaa tosin teksti "duck feathers" - mitenkähän ne on hankittu?
Aika kiva matto olisi eteisessä.
Varsin hellyttävä pikkukuusi - kuin oikean metsäkuusen pikkuveli!
Hieman pienempi moderni valokylä ei veisi niin paljon tilaa:
Poikamme
16-vuotisjuhlaa ei enää haluttu sankarin toiveesta juhlia perinteisin
synttärikemuin ja -kakuin vaan teimme viimevuotiseen tapaan vieraille
lämpimän ruuan. Tällä kertaa tarjolla oli pieniä lihapullia, uunilohta,
perunamuusia, tsatsikia, kermaviilikastiketta, coleslawia ja salaattia.
Kyytipojaksi anopin tekemiä ihania sämpylöitä juuston ja levitteen
kera.
Juttelin töissä pojan synttäreistä kun mietin, mitä jälkiruuaksi laitettaisiin. Työkaveri osasikin vinkata oululaisen Hiphurraa-yrityksen suklaaputouksesta, johon siis dipataan mitä halutaan ja suklaa kulkee siinä putouksenomaisesti liikkuen. No sellaisen löysin ja vuokrasin ja se oli aika kiva yllätysjälkkäri! Dippasimme siihen valmiiksi tehtyjä varrastikkuja, joissa oli hedelmiä ja vaahtokarkkeja.
Jälkiruuaksi tein suklaaputouksen kaveriksi kermakakun, jossa on täytteenä kinuski-kermamoussea sekä mustikoita, mansikoita ja vadelmia - siis kuningatartäyte! Lisäksi anoppini teki useita syksyisiä piiraita vaniljakastikkeen kera.
Niin se kasvaa kohisten nuorimies, on jo minua reilusti pitempi lukiolainen, jolla on omat haaveensa ja tulevaisuudensuunnitelmansa. Niissä haaveissa olemme apuna ja tukena kunnes jossain vaiheessa siivet kantavat ja hän lähtee maailmalle. Onneksi ainakin muutaman vuoden saamme hänet vielä pitää kotona! <3 Olen niin ylpeä lapsistani.
Kuvissa vielä mystistä sunnuntaiaamun tunnelmaa lähijärveltä. Aamulla järvi oli vitivalkoinen ja täynnä aamu-usvaa. Oli jännä tunnelma kävellä. Pikkuhiljaa illat pimenevät ja odottelen itsessäni sitä ensimmäistä joulufiilistä. Sitä ennen tarvitaan hieman pakkasta ja taikaa.
