Kohti kevättä ja valoa

Unohdin kirjoitella tunnelmia jouluaatosta joululomalla, vaikka lomaakin oli erittäin ruhtinaallisesti. Uppouduin niin mökkeilyyn, elokuviin ja nukkumiseen, että blogi ei sitten lopulta ollutkaan ajatuksissani. Kunnes nyt!

Nyt joulu on jo riisuttu ja kevät on vähitellen mielessä. Olohuoneeseen olen tuonut vihreää väriä tyynynpäällisissä ja keittiöön puolestaan tuoksuvissa yrteissä. Viherkasveja tekisi mieli ostaa, samoin kuin jotain keväisiä kukkia kuten esikkoja. Kaiken kaikkiaan joulu on poissa mielestäni ja keväiset ajatukset valtaavat mielen. :-)

Joulu meni oikein ihanasti, tosin Eppu-koiralla meinasi tulla ongelmia herkkujen kanssa jo jouluaattoaamusta, kun se ahmi jouluherkkunsa maksalaatikon niin nopeasti, että sen vatsa täyttyi kaasusta. Säikähdimme kovin, mutta onneksi kaasu poistui sieltä mistä sinne menikin....jouluaatto meni hyvin perinteisesti ja mukavasti. Kirkko oli yhtä mukava kuin aina ennenkin, ja jouluruoka maistui taas niin mahdottoman hyvälle. 

Toivotan sinulle ihanaa, onnekasta vuotta 2018 ja hei, tänä vuonna nähdään taas! <3

Joulun punaiset ja siniset tunnelmat

 

Niin ollaan jo välipäivissä taasen, ja joulu alkaa olla tältä vuodelta taputeltuna. Vielä on kuusi komeana olohuoneessa ja lähes kaikki koristeet esillä. Kun ei tarvitse mennä töihin, jaksaa nautiskella pitempään joulun tunnelmasta. Ensi viikolla rupean kyllä jo joulua riisumaan ja miettimään enemmän uuden vuoden asioita. 

Jouluisessa kattauksessa oli tänä vuonna yllättäen - viime metreillä kirien - paljon punaista. Kesällä valkoiseksi maalattu pöytä tuntui nyt punaiselle sopivalta. Avasimme erään paketin jo ennen jouluiltaa, koska tiesimme siellä olevan lahjaksi toivomiamme  Hobstar-juomalaseja. Saimme siten nauttia niistä jokaisella jouluaterialla.

Lunta saimme tänne pohjoiseen niin paljon, että tänään metsät olivat ihanan paksun lumen peitossa! Tässä siis joulusta kuvia - punaisia ja sinisiä. 

Joulu meni meillä oikein hienosti ja suunnitellusti, vaikka monenlaista pöpöä tuntui jylläävän näillämain. Herkuttelimme, kävimme joulukirkossa ja jaoimme mieleisiä lahjoja. Sen jälkeen onkin oltu aika pitkälti nenät kiinni lahjakirjoissa! Tyttö luki uuden Harry Potterin kuudessa ja puolessa tunnissa, vain kerran poistui sohvalta kun kävi syömässä. :-D

Tänään lähdetään illalla elokuviin koko perhe, mutta onnekseni saamme jatkaa lomailua vielä koko tämän viikon. 

Kiitos joulumatkasta kanssani tänäkin vuonna, hyvää uutta vuotta ja nähdään täällä taasen ensi syksynä! Toivottavasti sinulla oli rauhaisa ja mukava joulu. 

Tähtien tuiketta -Facebook-sivua ajattelin silloin tällöin vuoden aikanakin päivitellä, joten se ei ihan hiljene tyystin!

Jokaiselle omannäköinen joulu

Joku odottaa joka vuosi joulua ja toinen ei välitä joulusta yhtään. Osa haluaa viettää joulun hotellissa tai matkoilla maassa, jossa ei joulua vietetä lainkaan. Joulu on ihan samanlainen kuin elämä muutenkin - se muuttaa muotoaan koko elämän ajan. 

Nykyisin monet pohtivat jouluasioita uusperheissä tai vasta eronneina. Silloin kuvioissa ovat myös usean perheen isovanhemmat. Jotkut ovat joulun aivan yksin, ja toisaalta ystäväporukoiden yhteiset joulut ovat lisääntyneet. Minusta on mahtavaa, että ihmiset saavat joulun muokkautumaan sopivaksi aina kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Eräs tuttavani on nerokkaasti keksinyt tavan viettää omannäköistään joulua: He vuokraavat useita huoneistoja metsän keskellä sijaitsevasta matkailuyrityksestä ja voivat näin viettää rentoa ja valmista joulua lasten ja kaikkien isovanhempien kera, vaikka vanhemmat eivät enää yhdessä olekaan. Toinen tuttava antoi jouluaattoyöksi oman asuntonsa kauempaa tulleiden sukulaisten nukuttavaksi ja varasi itselleen kotikaupungista hotellihuoneen, josta saapui jouluaaton viettoon hyvän aamupalan jälkeen. Perinteiset tavat eivät aina istu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Eivätkä kaikki edes tykkää niistä! Minä jouluhulluna ymmärrän niitäkin, jotka eivät joulusta piittaa. Jokaiselle olkoon avoinna tapa, jolla joulun haluaa itselleen luoda. 

Joulut muuttuvat elämän varrella myös luonnollisesti. Meillä on ollut oksennustautijoulu, korvatulehdusjoulu sekä niin kovan pakkasen joulu, että emme päässeet pienten lasten kanssa hautausmaalle edes piipahtamaan. On ollut joulu isovanhempien menetyksen jälkeen ja rutiköyhänä opiskelijana, jolloin oli varaa vain yhteen leivonnaiseen. 19-vuotiaana vietin joulun ihan yksin. Tietysti takanani on monta ikävää joulua alkoholismin varjossa, joista kerroin jo syksyisessä kolumnissani. On ollut joulu univelkaisena pienen vauvan äitinä ja joulu, joka vietettiin ensimmäistä kertaa kokonaan oman pienen perheen parissa, kun toinen lapsista oli kolmevuotias ja pikkuneiti vasta puolivuotias. Se tuntui yhtä aikaa merkitykselliseltä ja haikealta. En ollut enää itse perheen lapsi vaan se, joka laittaa joulun omalle perheelle. (Sittemmin tästä asiasta toki huisin paljon riemastuin, kuten blogini osoittaa.) :-D 

Tänä vuonna äitini ei enää halua lähteä kotoaan kenenkään luokse jouluaattona. Hän kiersi monta vuotta meidän siskojen luona vuorovuosin, mutta päätti nyt jäädä kotiin, onhan jo aika huonokuntoinen. Käymme hänen luonaan jouluaattona lyhyellä vierailulla. Se tuntuu kieltämättä vähän haikealta ja surulliselta. On aika päättää yhteiset joulut oman äidin kanssa, emmekä enää syö samassa pöydässä jouluaattoillan ateriaa. Elämä ajoi niistä jouluista ohi, mutta onneksi jätti monta tapaa ja reseptiä omaan jouluun. Toisen tahtoa on kuitenkin kunnioitettava.

Jouluun on tullut myös joka vuosi jotakin uutta ja ihanaa. Nykyisin isot lapsemme lähtevät mielellään aatohartaukseen kirkkoon, mikä oli aiempina vuosina haaveenani. Joulukirkossa kun on se oikea Juhla. Lisäksi joulupäivänä, jolloin vierailemme mieheni vanhempien luona, on vilske kasvanut, kun sukuun on syntynyt tasaiseen tahtiin ihania pikkuisia. Ja vävyjen ja miniöidenkin määrä on isompi kuin kymmenen vuotta sitten! Joulusta on tullut mukavasti omannäköinen ja -tuntuinen, ja olemme onnistuneesti saaneet siihen mukaan sekä minun että miehen omia ja tärkeitä jouluperinteitä ja -makuja. Sekä luotua ihan ikiomia, yhteisiä perinteitä, joita toivon mukaan lapsemme haluavat aikanaan vaalia.

Millä tavalla ja millaisella porukalla teillä vietetään joulua? Onko sinulla jokin ei-perinteinen tapa joulunvietollesi?

Kunnes jälleen tapaamme ensi vuonna

 

Ollaan tapaninpäivän illassa, kynttilänloisteessa ja takkatulen lämmössä. Edelleen pyjamassa. Pyjamahousujen päälle olen sujauttanut välillä toppahousut, kun koiran kanssa on ulkoiltu, mutta muuten on kuljettu yökamppeissa koko päivä. Tanssitunnille vaihdoin kuitenkin sinne sopivat housut välissä. :-D Oli ihana päästä hikeentymään parin päivän makoilun jälkeen.

Aatto oli ihana kaikin puolin, erityisen mukavaa oli käydä koko perheellä jouluhartaudessa lähikirkossa, jossa esitettiin yllättäen myös joulukuvaelma. Se oli niin hellyttävä ja kotikutoinen, että jos ei siitä saanut kirkonpenkissä joulumieltä viimeistään, niin mistäs sitten! Ihana tunnelma oli myös hautausmaalla, kun hämärä laski. Lapset riemuitsivat kaikesta mitä touhusimme, erityisesti lattialla nukkumisesta. On niin ihanaa herätä yhdessä aattoaamuna olohuoneesta, kuusen loisteesta. Joulusaunassa käytiin perinteisesti kynttilänvalossa. Ja ne joulun ruuat ja herkut, niistä osaa nauttia joka vuosi, kun niitä syö niin harvoin. Nyt tarvitsee sitten pilkkoa loppukinkku pastakastikkeeksi ja hernekeitoksi.

Kattaukseen en ostanut yhtään kukkaa, vaan kävin riipimässä lisää oksia meidän pulskasta tuijastamme ja lisäsin asetelmaan kuivattuja appelsiininviipaleita. Samaa tuijaa ripsaisin myös tuolin selkämyksiin.

 Anopilta saimme lahjaksi kauniin pajutyön, joka sopii meille mihin tahansa!

 Nyt on aika jatkaa kirjojen lukemista ja lekottelua. Huomenna käymme illalla kuitenkin elokuvissa - täytyyhän uusi Star wars nähdä.

Mukavaa, ihanaa loppuvuotta sinulle ja palataan taas täälläpäin ensi vuoden syksynä. Hieman haikein mielin päättelen tämänvuotisen joulubloggailuni tänä tunnelmallisena iltana. Kaikkea hyvää lukijoilleni. <3

Luonto sykähdytti tänä jouluna

Joulu sujui kaikin puolin mukavasti, tänä vuonna paukkupakkasessa. Toisaalta pakkanen toi kyllä ihanaa tunnelmaa jouluun: lumi ja talvi ovat joulussa niin tärkeitä. Näimme jouluna revontulia, tähdenlennon, erikoisen kuunsirpin ja auringonkin monta kertaa. Sää oli siis mitä mainioin, kun pukeutui tarpeeksi lämpimästi! Takassa oli tuli moneen otteeseen.

Jouluruuat maistuivat taas niin ihanalle - tällä kertaa söin vielä tänään lauantainakin laatikkoja, jostain syystä niihin en meinaa kyllästyä. Pakkaseen jäi iso laatikko lanttu- ja porkkanalaatikoita, joita ajattelin syödä lounaaksi tammikuussa.

Kattaus oli tällä kerta aika kultainen, vaikka teema olikin tänä vuonna enemmän vaaleanpunainen. Tämä Ikean kaitaliina oli kuitenkin pöydällä ja väärin päin, jotta kultaa olisi näkynyt enemmän. Kyllä kulta oli kaunista! 

Kiitos mukana olemisestasi tänäkin jouluna, hyvää uutta vuotta kaikille teille ja tavataan jouluisissa merkeissä taasen ensi syksynä! <3

Kohti uutta vuotta

Niin se joulu saapui ja pysyi hetkisen luonamme tänäkin vuonna, ja yllättävän pian se aina ohikin hurahtaa. Tästä syystä minä haluan tunnelmoida joulua koko joulukuun, jotta se ei tuntuisi niin kovin lyhyeltä. Nyt kun joulusta on jo useampi päivä, tuntuu sen varsinainen juhliminen lauluineen hieman hassulta. Pikkuhiljaa alan riisua leimallisimmin jouluisia koristeitakin jo pois. Onneksi on kuitenkin vielä lomaa töistä, joten joulua voi tunnelmoida ehkä vähän enemmän kuin että arki olisi jo tullut elämään. 

Joulu meni oikein mukavasti ja rauhallisesti, luimme paljon kirjoja ja katselimme elokuvia. Eilen piti jo päästä jumppaan, samoin kuin tänään, ja vaihtaa ruokavalio normaaliksi. Kyllä sitä parissa päivässäkin ehtii hirveän määrän suklaata syödä! :-)

Joululahjoista parhain oli varmaankin kunnolliset talvikengät, joilla tarkenee tallustella niin räntäsateessa kuin paukkupakkasillakin. Myös Taivaslaulu-kirjan sain, ja luin sen puoliväliin jouluaattona ja loput joulupäivän aamuna. Kauniisti kirjoitettu kirja rakkaudesta, suosittelen.

Tähän kirjoitukseen päättyy tämänvuotiset tähtien tuikkeet, kuulolle palaan taasen lokakuun lopussa ensi vuonna. Tässä vielä hieman kuvia joulustamme, lähinnä kattauksesta. Tämänvuotinen löytö oli muuten Prismoissa myytävät Rainbow-tuikut, jotka ovat täsmälleen yhtä hyviä kuin Partyliten tuikkivat. Nesteytyvät kauniisti ja palavat tasaisesti, muovinen kuori näyttää valon kauniisti.

Kiitos kun kuljit kanssani joulun odotuksen ajan ja oikein hyvää uutta vuotta 2014! 

Tunnelmia joulusta

Tapaninpäivän ilta hämärtää ja lapsillakin on tehnyt mieli jo kavereiden luokse. Itse kävin tänään jumpassa, ja jumppasali oli ihan täynnä! :-) Muutkin halusivat kinkunsulatukseen...tapaninpäivänä usein tulee jo olo, että pitää käväistä ihmisten ilmoilla. Loppuilta menee sitten jälleen takkatulen ääressä konvehtien ja kirjan kanssa. Jouluaatto ja joulupäivä ovat onnellisesti takanapäin ja tänään syödyn kolmannen jouluaterian jälkeen voi taas todeta, että ei kiitos enempää. Joulunvietto sujui oikein mukavasti ja saimme olla terveinä - iso pelko oli, että massupöpö pojasta tarttuisi meihin muihin sopivasti aatoksi, mutta selvisimme onneksi kaikki muut taudilta. Gefilusta juotiin ja syötiin aamusta iltaan!

Tässä muutama tunnelmapala jouluaatosta.

Ja tässä sitten muutama otos joululahjoista: en voinut uskoa silmiäni kun avasin tämän paketin: minä todellakin sain jotakin Desigualilta eli kauniin vaaleanruskean laukun! Olihan se aika hassua kun kiljuin juuri kuten Zalandon mainoksessa.

Tämä jännä ruukku tai maljakko on kuin suoraan Titanicista - hempeät kukat tulevat näyttämään siinä mukavan kontrastisilta.

Sitten se käpertymiskirja...suureksi riemukseni pakettiin oli kääritty Hobitti, jota vielä en ole lukenut.

Lisäksi saimme kauniin korkean valkoisen enkelin, jota en kyllä aio paketoida pois joulun jälkeen. Se saa pienen linnun kera jäädä aina pöydällemme!

Tähän postaukseen päättyy Tähtien tuiketta -joulublogi tältä vuodelta. Todennäköisesti perustan kokkailu-leipomis-askartelu-ompelu-puutarhanhoito-liikunta-ratsastus-sisustus-blogin jossain vaiheessa, mutta ilmoittelen siitä täällä.

Tähtien tuiketta aloittaa taas ensi syksynä uuden joulun odotuksen ja laiton! Kiitos kaikille lukijoilleni, teitä on ollut yllättävän paljon ja on ollut hirveän mukava pistää jouluisia ajatuksia blogiin.

Ihanaa ja tuoksuvaa joulua!

Suuri juhla on ovella! Kinkku on paistumassa ja illemmalla paljastamme lapsille ostamamme elokuvan (Madagasgar 3). Sen katsomme sitten illalla alakerrassa, sillä me roudaamme kaikkien patjat olohuoneeseen olohuoneeseen ja nukumme aattoon asti lattialla yhdessä. Se on tapa, josta lapsemme eivät koskaan luopuisi! Nukahdamme kinkuntuoksuun ja joulukuusen loisteeseen.

Huomiseen kuuluu aamusauna vihdan kera, päivällä puuroa, sitten haudoilla käynti ja juhla-ateria. Ja sitten se lasten mielestä jännittävin hetki: lahjojen jakaminen! Olen jo vuosia yrittänyt saada aattoon mahtumaan kirkossakäynnin, mutta ei se tunnu siihen jotenkin istuvan. Sen sijaan luemme aterialla jouluevankeliumin.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Tässä vielä muutama kuva meiltä aatonaattona, kattausta varten olevat kukat, kynttilät ja koristeet ovat valmiina, illalla silitän vielä pöytäliinan ja tuolien huput. Kuvassa myös hakemani hempeä ja kaunis ruusukimppu. Sitä jaksan ihastella.

Ensi viikolla laitan vielä tunnelmapaloja joulustamme tänne...ja harkitsen, josko tämä blogini vielä jatkaisi joulun jälkeenkin...katsotaan nyt. :-)

Siunattua joulua kaikille blogini lukijoille!