Joulupuut ja muut jouluvalot pihalle

Monta vuotta olen pähkinyt pihamme jouluvaloja ja miettinyt, millä saisi näyttävyyttä. Naapuritaloissa on kivoja räystäitä, kaiteita ja kuisteja, joihin voi viritellä valot nätisti, mutta meillä ei tahdo oikein löytyä yhtään paikkaa, johon kannattaisi ripustaa esimerkiksi roikkuvat jääpuikkovalot. Pelkästään kuistin katon ympärille se voisi näyttää vähän hassulta.

Niinpä olen hoksannut, että meillä paras on suosia symmetriaa. Talo on edestä katsottuna symmetrinen, joten oven molemmin puolin laitetut jouluvalot näyttävät parhailta. Lisäksi haluan valaista pari puuta. Ehkä tien laitaan valkoiseen aitan voisi joskus laittaa kivat roikkuvat valosarjat, mutta ei vielä tänä vuonna.

Sain tytöltäni pari vuotta sitten joululahjaksi pienen valopuun, ja se on kuitenkin sen verran iso, että sisältä se ei ole löytänyt paikkaa. Se on tuntunut olevan vähän turhan kirkas oleskeluhuoneisiin, ja toisaalta siihen on saattanu vähän kompastua, kun se on kuitenkin kohtuullisen leveä. Niinpä laitoin sen kokeellisesti ulos ja sehän sopi sinne kuin nakutettu! Siispä pinkaisin saman tien Jyskiin ostamaan toisen, jotta saan valopuun myös toiselle puolelle ovea. Nämä on kyllä ihan nappiin!

Lisäksi virittelin viimevuotiset valot pihan kuuseen ja omenapuuhun. Näyttäisivät kyllä niin mahdottoman kauniilta lumen keskellä kaikki nämä...mutta minkäs teet, vettä on tullut kuin saavista ja lämpöäkin on ollut tällä viikolla lähemmäs kymmenen kuin nolla! Ovenpieleen laitan sitten lähempänä joulua - pakkasen tultua - jotakin muutakin koristetta, punaista ehkä ja vähän koristetta tuohon ovikranssiin. Havuja olisi mukava tuoda kyllä enemmänkin.

Mutta ensi viikolla taitaa jäähtyä, ja sitten sopii toivoa, että tulisi myös lunta. Ostin myös itselleni lämpimän talvitakin, jonka odotan saavani päälle mahdollisimman pian. Laskin, että edellisen talvitakin ostin itselleni uutena kaupasta kutakuinkin kahdeksan vuotta sitten - sen jälkeen on menty kirpparilöydöillä. Joten ajattelin, että nyt satsaan kunnon takkiin, joka kestää pitkään!

Syksyisiä askarteluja ja retrokakku

Kesäkukat ovat ollutta ja mennyttä, tosin aika monella tuttavalla ne vain kukkivat vieläkin. Minulla kiinnostus kesäkukkiin lakkaa jo alkusyksystä, jonka jälkeen en millään enää jaksa niitä hoitaa. Niinpä on mukava siirtyä askartelemaan jotain syksyistä. Tänäkin vuonna pidän nämä puksipallot ruukuissa, mutta lisäksi askartelin ovikranssin sekä lyhtykoristeita.

 

 

Poimin metsästä pihlajanmarjoja ja pietaryrttejä. Lisäksi napsin omenapuustamme kaikki siihen kasvaneet omenat sekä jemmasin yhden harmaan kesäkukan kukinnot. Niistä väsäsin oveen kranssin vanhan valkoisen kranssipohjan päälle. Lisäksi laitoin kukkia, omenoita ja pihlajanmarjoja valkoiseen lyhtyyn valojen kera. Siitähän tuli oikein nätti, erityisesti pimeällä on kivannäköinen. Muutoin ovenpieleen en taida sen kummempia syyskoristeita viritellä, sen sijaan jouluksi näihin puksipalloihin voisi olla kiva saada valot!

Viikonloppuna löysin myös jokin aika sitten jemmaan pistämäni vanhat reseptikortit. Äitini tilasi näitä aikanaan, ja niitä tuli aina kerran kuussa lisää. En halunnut ottaa ruokaohjeita, mutta sen sijaan otin itselleni kaikki leivontakortit. Voi mitä ihania retroreseptejä löysin! Oli kaneliässää, ambrosiankakkua, tiikerikakkua ja tietysti tuulihattuja. Tuulihattuja taidankin tehdä viikonlopuksi pojan synttäreille.

Ensimmäiseksi kuitenkin leivoin Ampiaisenpesä-nimisen kakun, johon tuli sekä kookosta että ananasta. Oikein mainionmakuinen kakku! Ajattelin, että leivon näitä retroherkkuja tästedes joka viikonloppu, nimittäin nämä kortit eivät ihan pian lopu. Mokka tuntui olevan aika monessa makuna, silloin ei tosiaan ollut käytössä esimerkiksi vaahtokarkinmakuista esanssia...

 

 

Pikkuhiljaa alkavat illat pimetä ja lehdet putoilla. Syksy etenee. Itselläni ajatukset ovat koko ajan enemmän ulkomaanmatkassa, jonka teemme tänä syksynä. Sen jälkeen pystyn keskittymään sekä blogiin että jouluun vielä tätäkin paremmin!

Joulupuu pihassa ja sydämessä

Kaiken joulutouhun keskellä on ollut koko ajan olo, että sitä Oikeaa Joulumieltä ei ole ollut. Ei ole läikähtänyt se tuttu tunne, mikä tuntuu sydämessä asti.

Mutta annas olla, kun näin Facebookissa ilmoituksen Joulupuu-keräyksestä. Kävin lähemmin katselemassa Joulupuu Oulu -Facebook-ryhmää, josta näin keräyspisteet. Yksi helpoimmin saavutettavista oli Zizzi-vaatekaupan keräyspiste Ideaparkissa, joten ajelin sinne saman tien kun työt tänään loppuivat. Joulupuusta pystyi ottamaan mieleisen lahjansaajan ja lahjoittamaan sitten paketin juuri hänelle. Lahjan oli voinut toki ostaa jo etukäteenkin, mutta minä hain ensin kaksi saajaa ja sitten hankin heille lahjat. Koska teini-ikäisille ostetaan kuulemma vähiten lahjoja, hankin lahjat kahdelle teini-ikäiselle tytölle. Kätevämmäksi ei enää auttaminen muutu! Ja siinä muiden asiakkaiden ja ystävällisten myyjien kesken rupatellessamme se löytyi - joulumieli niin kirkkaana, että meinasi kuristaa kurkkua. 

Mikäli sinäkin haluat osallistua, saat lisätietoja Joulupuu-keräyksen nettisivuilta.  

Kotiin tultuani virittelin valot pihakuuseemme, joka on jo komea ja korkea. Nyt halusin kuuseen valosarjan kynttilöiden sijaan, koska ne usein sojottelevat sinne, tänne, joten nauha tuntui juuri nyt mukavammalta. Lumoava on kuusi. <3 

Hyvää viikonloppua juuri sinulle!

Nauhoja joulusomisteiksi

*blogiyhteistyössä Amanda B

Pahoin pelkään, että pihallamme yli kymmenen vuotta kasvanut timanttituija alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Se on kasvanut hurjan korkeaksi ja leveäksi, ja nyt sen sisälmys alkaa olla aivan ruskea. Ruskeat kohdat lähestyvät jo ulkolaitoja....mutta uskaltauduin kuitenkin katkomaan siitä koristetarpeita, suurimmaksi osaksi siksi, koska se on niin valtavan iso. Toivottavasti tämä katkominen ei ole aiheuttanut sen ruskettumista! Laitoin tuijanoksia ovenpielen pikkukoriin (siskon jämiä sekin!) sekä toiselle puolelle ruukkuun. 

Ovikranssin somistin jouluiseksi Amanda B Collectionin punaisella nauhalla sekä isolla valmiilla rusetilla. Iso rusetti on toiselta puolelta muovia, joten uskoisin sen kestävän meidän ovessa, joka on aina tuulelle ja tuiskulle alttiina. Valitsin kranssiin punaista nauhaa, koska se sopii kauniisti valkoisen oven ja vaalean puutalon kanssa. 

Muutoinkin lisäsin somistusta ja runsautta ovenpieleen. Simppelin aika on vissiin taas ohi?  Riittäisiköhän nämä, jos laitan vielä aitoonkin kuuseen kynttilät? :-) Ehkä omenapuu kaipaa vielä pientä valosarjaa.

Sisälle taloon laitoin viime vuonnakin eteistämme ilahduttaneet havuköynnökset ja Tähtitaivas-valosarjan. Nyt käärin mukaan lisäksi beigeä, hieman kiiltävää nauhaa, joka taas sopii meille sisälle kuin nakutettu. Keskelle lisäsin ison vaaleanruskean rusetin. Ne toivat hieman kiiltoa ja kimmellystä köynnökseen. Jouluista, jouluista alkaa olla! 

Nauhoja ajattelin hyödyntää myös joulupaketeissa, jotenkin aito nauha tekee aina juhlavan tunnelman. Minulla on jämänauhoja olohuoneen pikkulipaston alalaatikossa ja jemmaan sinne aina saamani nauhat. Sieltäpä on kätevä niitä sitten kaivella. 

Olohuoneessa aloitimme tapetointiurakan, siitä kuvia sitten kunhan valmistuu!

Tervetuloa, ensimmäinen joulukuusi

Siskoni muutti isosta rivitalosta tällä viikolla pienempään kerrostaloasuntoon ja hävitti ison määrän tavaroita, huonekaluja ja koristeita samalla. Uuteen kotiin ei tietenkään kannata viedä turhaa kamaa! Ja koska siskoni ei ole ollenkaan jouluihmisiä, hän hävitti samalla myös ison määrän joulukoristeita. Sielläpä minä haukkana silmät kiiluen varastossa kaivelin kamoja, näytin aina ovella, että "mitä tälle" ja useimmiten vastaus oli, että vie pois, koska muuten se lähtee roskiin. Joten tervetuloa meille, muun muassa viides muovikuusi! 

Koska meille koristellaan joka tapauksessa jo neljä kuusta talon sisälle, päätin viritellä tämän uuden kaverin ulos. Se ehti käymään varastossa, kunnes koiranulkoilutuksen päätteeksi päätinkin viritellä sen samana iltana ulos. Sitten omenapuusta jouluvalot sen ylle ja ai että tulikin kiva! Nyt tietysti tuli omenapuuhun jouluvalo-uupelo, mutta ei se mitään. Se on väliaikainen häiriö. Ovenpieleen pelastin punaisen katuharjan, jonka siskontyttöni on maalannut. Oikea jouluharja. <3

Tämä kuusi aloittaa virallisesti joulukuusikauden. Seuraavat kuuset pääsevät loistoon kolmen viikon päästä. :-)  Siskolta tuli meille myös portinpieleen kaunis sydänkranssi. 

Kaunis, kuulas syksy

Siitäkin huolimatta, että toukokuun jälkeen koittaa kesä, on mielestäni syyskuu toukokuuta kauniimpi. Kuulaat, kirpeät päivät ja auringonpaiste, koko ajan ruskettuva luonto ja pimenevät illat, niissä on kyllä omaa lumoaan. Voisi sanoa, että syyskuu on melkein kaunein kuukausi mielestäni, vaikka sen jälkeen tietääkin koittavan pimeä ja raskas vuodenaika. (Onneksi siellä on kuitenkin se joulu hehee.)

Syksyllä pidän muutenkin liikkumisesta ulkona, kuntosali ja jumpat kutsuvat sitten taas huonolla säällä. Teen usein lihaskuntoliikkeitä pururadalla koiran kanssa ja punnerran vasten hiihtosiltaa. Iltaisin on ihana käydä raikkaassa säässä pikällä kävelyllä. Ja miksei huonollakin säällä - sumussa on hyvä hengittää.

Minä höyrähdin viime talvena pertsahiihtoon, joten sinällään talven tulo ei nytkään ahdista. Ladut kulkevat lähellä kotiamme, joten on aivan helppo lähteä käymään hiihtolenkuralla töidenkin jälkeen. Keväällä en ehtinyt kuin kuukauden nautiskella uusista karvapohjasuksistani, kun aurinko jo sulatti lumet, mutta nyt edessä on kokonainen talvikausi. Tänä vuonna olen pyöräillyt jo yli 600 kilometria työmatkoja, mikä on oma ennätykseni ja olen itsestäni kovin ylpeä! Varmasti olen monen monta päänsärkyä ja väsyä pyöräillessäni haihduttanut. Ulkona liikkuminen vain on niin järkeenkäypää, ja yöuneenkin se vaikuttaa mukavasti unta parantaen.

Tällaisia positiivisia syksyn ajatuksia vielä nyt, kun kaikki on kaunista ja aika lämmintäkin. Hyvää syyskuuta sinullekin!