Suklaataatelikakku ja vadelmainen bostonpulla

Syksyllä tehdyltä Dubain-matkalta ostin paljon suklaataateleita, koska ne olivat siellä suurta herkkua. Niitä oli tummina, vaaleina, maustettuina ja eri tavoin täytettyinä. En kuitenkaan saanut niitä lopulta syötyä kotosalla, joten päätin kokeilla tehdä niistä taatelikakkua. Mikäli sinulla ei ole hallussasi suklaalla päällystettyjä taateleita, voit laittaa taikinaan itse sulatettua suklaata vaikkapa 150 g, sillä tulee varmasti sama lopputulos.

Keittelin suklaataatelit normaaliin tapaan löysäksi mössöksi ennen uuniin laittoa. Ohjeenani käytin Valion reseptiä.

Tästä tuli kyllä herkullista ja hyvää, ja sulkaa maistuu mukavan mietona taustalla. Meillä ei taatelikakku oikein tahdo kelvata lapsille ja miehellekään, joten ajattelin pakastaa tämän pieninä palasina ja nautiskella ihan itse pikkuhiljaa!

Ostin (tietäen, että tämä on tie hulluuteen) myös Kotilieden Leivotaan-lehden, joka on niin täynnä joululeivonnaisia, että täytyy ottaa nyt myös arki-illat käyttöön. Onhan pakko kokeilla vaikka ja mitä! Ensimmäiseksi testasin joulupullaa, joka oli käytännössä bostonkakku. Muutoin resepti ei poikennut tavallisesta pullataikinasta, mutta rasvaa tuli vähemmän ja kardemumma jäi pois kokonaan.

Yhden bostonkakun sisälle tuli seuraava tahna:

1,5 dl ruokosokeria
2 rkl piparkakkumaustetta
100 g voita
1 dl kuivattuja karpaloita tai muita marjoja

Minä hain joka puolelta kuivattuja karpaloita, mutta en halunnut ostaa ulkomaisia marjoja. Niinpä päätin ostaa pakastekuivattuja vadelmia, ja ne osoittautuivat loistovalinnaksi. Tuoksukin oli aivan ihana kun avasin pussin. Ei ehkä se edullisin ratkaisu, mutta kylläkin ekologisin ja hyvänmakuisin! Näitä voisi kyllä napsia töissä välipalaksikin, niin herkullisia ne olivat.

Bostonpulla olisi ollut kauniimpi, jos en olisi laittanut niin monta pullaa vuokaan - kahdeksan tai yhdeksän olisi ollut parempi. Lisäksi kun olisin malttanut odottaa, että pulla jäähtyy kokonaan, olisin saanut tuon tähdeksi suunnittelemani pikeerikoristeen nätimmäksi. Mutta kun ei malta, niin ei malta! Harvoin minä välitän syödä pullaa, mutta tämä maistui kyllä ja nuo vadelmat olivat tosi herkullisia.

Syksyisiä askarteluja ja retrokakku

Kesäkukat ovat ollutta ja mennyttä, tosin aika monella tuttavalla ne vain kukkivat vieläkin. Minulla kiinnostus kesäkukkiin lakkaa jo alkusyksystä, jonka jälkeen en millään enää jaksa niitä hoitaa. Niinpä on mukava siirtyä askartelemaan jotain syksyistä. Tänäkin vuonna pidän nämä puksipallot ruukuissa, mutta lisäksi askartelin ovikranssin sekä lyhtykoristeita.

 

 

Poimin metsästä pihlajanmarjoja ja pietaryrttejä. Lisäksi napsin omenapuustamme kaikki siihen kasvaneet omenat sekä jemmasin yhden harmaan kesäkukan kukinnot. Niistä väsäsin oveen kranssin vanhan valkoisen kranssipohjan päälle. Lisäksi laitoin kukkia, omenoita ja pihlajanmarjoja valkoiseen lyhtyyn valojen kera. Siitähän tuli oikein nätti, erityisesti pimeällä on kivannäköinen. Muutoin ovenpieleen en taida sen kummempia syyskoristeita viritellä, sen sijaan jouluksi näihin puksipalloihin voisi olla kiva saada valot!

Viikonloppuna löysin myös jokin aika sitten jemmaan pistämäni vanhat reseptikortit. Äitini tilasi näitä aikanaan, ja niitä tuli aina kerran kuussa lisää. En halunnut ottaa ruokaohjeita, mutta sen sijaan otin itselleni kaikki leivontakortit. Voi mitä ihania retroreseptejä löysin! Oli kaneliässää, ambrosiankakkua, tiikerikakkua ja tietysti tuulihattuja. Tuulihattuja taidankin tehdä viikonlopuksi pojan synttäreille.

Ensimmäiseksi kuitenkin leivoin Ampiaisenpesä-nimisen kakun, johon tuli sekä kookosta että ananasta. Oikein mainionmakuinen kakku! Ajattelin, että leivon näitä retroherkkuja tästedes joka viikonloppu, nimittäin nämä kortit eivät ihan pian lopu. Mokka tuntui olevan aika monessa makuna, silloin ei tosiaan ollut käytössä esimerkiksi vaahtokarkinmakuista esanssia...

 

 

Pikkuhiljaa alkavat illat pimetä ja lehdet putoilla. Syksy etenee. Itselläni ajatukset ovat koko ajan enemmän ulkomaanmatkassa, jonka teemme tänä syksynä. Sen jälkeen pystyn keskittymään sekä blogiin että jouluun vielä tätäkin paremmin!

Olohuoneen uudet tapetit

Syksyllä pähkäilin kovasti olohuoneen uutta tapettia, ja loppujen lopuksi päädyin lopulta tähän pienikuvioiseen, vaaleaan ja himmeästi hohtavaan tapettiin. Sen sävy on ihmeen ruskea kun katsoo auringonvalossa, mutta pohjoisen puolen huoneessa tämä on ihan hopeinen. Tapetin kuvio ei vilise silmissä, se ei ole kukkakuosinen ja toimii erinomaisesti nykyisen sisustuksen kanssa yhteen. Nyt sain kaipaamaani vaaleaa ja modernia ilmettä! Kummasti se tämäkin puutalo taipui vähän erityyliseksi kuin aiemmin. Nyt olisi haaveissa uusi nojatuoli ja vähän vaaleampi ja vähemmän massiivinen sohva, mutta näillä mennään nyt. On sitten taas joskus mukava uudistaa olohuonetta ja saada utta ilmettä.

Olohuoneen seiniin en lopulta päätynyt tässä vaiheessa laittamaan mitään muuta kuin nuo valkoiseksi maalatut poronsarvet. Aiemmin olohuoneen nurkassa ollut kuvakollaasikin lähti, ja tilalle maalasin siistin valkoisen seinän. Toistaiseksi mennään näin, ilman tauluja ja julisteita. Jos myöhemmin tuntuu siltä, niin sitten laitetaan jotain kevyttä ja ilmavaa. Tokei seinät tuntuvat vähän tyhjiltä nyt, mutta toisaalta nautin siitä, että on puhtaan ja raikkaan näköiset seinät. :-)

Joulua on olohuoneessa nyt ripauksittain, koska haluan senkin pitää tänä vuonna raikkaana. Risutähti, jouluvalosarjat, kuusikoriste ja kynttilät riittävät. Lähempänä joulua ostan olohuoneeseen sitten joulukukkia. Jouluisia koristetyynyjä kyllä voisi hankkia muutaman, nekin mieluusti valkoisia ja raikkaita. Joulukuusen paikka on vielä hakusalla, voi olla että laitamme sen portaikon alle. Iltaisin tietysti sytyttelen kynttilöitä, joilla saa ihanaa tunnelmaa. <3

RIsuja voisin kerätä johonkin ja koristella niitä. Sitä vain mietin, että vieläköhän risuja löytyy, kun lunta tulee vaakatasossa. Tänään pyryttää ihan kunnolla. 

Eilen leivoin jääkaappiin jääneistä kermaviileistä piparkakun makuisen kuivakakun. Siitä tuli ihan maukas, ja näkyi uppoavan myös perheen nuorisoon. :-)

Hei olettehan huomanneet, että Lidlissä on ensi maanantaina joulupuseroita myynnissä? Semmoinen pitää ehdottomasti saada!

Iki-ihana taatelikakku

Minä teen joka vuosi taatelikakkua jouluksi, vaikka itse asiassa koko loppuperhe ei tykkää edes sen tuoksusta. Jotenkin se vain minusta kuuluu jouluun ja on niitä harvoja kahvikakkuja, joista pidän. Muutoin kahvikakut ovat minusta melko mauttomia. Tällä ohjeella tein viikonloppuna kaksi taatelikakkua, joista toisen jätin kotiin syötäväksi ja toisen annoin lahjaksi hyväntekeväisyyteen.

Teimme anopin kanssa reilun paketin Oulussa toimivalle Hope-yhdistykselle, joka kerää varoja ja lahjoituksia lapsiperheille. Heille lähti nyt suklaakakku, taatelikakku, joululeipä ja piparkakkuja. Lisäksi laitoimme matkaan erilaisia käyttämättömiä joulukoristeita ja valosarjoja.Toisten ilahduttamisesta tulee itselle kyllä aina ihan hurjan hyvä mieli, ja siitä kai joulussa onkin kyse. 

Nyt on ollut jostain syystä tosin joulumieli vähän kateissa muutamien arkisten murheiden takia, mutta eiköhän se tästä taas lähde nousemaan. Ensi viikonloppuna häämöttää joulusiivous, johon olen etukäteen rekrytoinut koko perheen mukaan. Samoin teemme viimeiset piparkakut, kuin myös kinkun kastikkeen pakasteeseen. Ajattelin tuon jokavuotisen kinkunkastikkeemme lisäksi tehdä Remoulade-kastiketta, jota sain maistaa viime lauantaina pikkujouluissa. Se oli herkullista! 

 

Lidlistä löysin ihanat pienet ja edulliset vaniljantuoksuiset kynttilät, joissa kimmeltää kimalletta pinnassa. Näitä voisi ostaakin reilusti jouluksi, koska ajattelin väsätä pöydän keskelle pitkän tuijanoksista tehdyn köynnöksen. Sen lomaan voisi laitella näitä vaikka viisikin.  

 

Uudet kakkuvuuat testissä

Rupesipa eräänkin kerran leivotuttamaan, joten jotakin piti saada tehdä saman tien. Kuivakakkujen tekemisestä, saati syömisestä, en hirveästi piittaa, mutta niitä vaan piti nyt yhtäkkiä ruveta tekemään. Ja koska molemmat kamalat vanhat kakkuvuokani olivat menneet pilalle viime vuonna, piti hommata ensin vuuat. Siispä Prismaan vielä juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten leipomaan. Ostin kaksi kakkuvuokaa, toisen tällaisen tavallisen edullisen ja toisen pinkin silikonisen. Olisin toivonut Prisman valikoimiin useammanmallisia vuokia, vaikkapa ruusua tai katedraalia, mutta samanlainen perinteinen kuvio oli tarjolla jokaisessa vaihtoehdossa. Mutta koska (kakku)hätä oli suurin, oli tyydyttävä niihin. Olisin saattanut ostaa kaksi tuollaista tavallista, mutta tytär oli mukana kaupassa ja annoin hänen valita toisen. Niinpä kotiin kahden vuuan kera ja tuplataikinaa tekemään!

Meillä oli kaapissa sopivasti turkkilaista jugurttia ja pakasteessa anopin tekemää omenasosetta, joten tämä jugurttikakun ohje oli oikein sopiva tilanteeseen. Kohtuullisen monimutkainen kakkutaikina tuli aika nopsaan valmiiksi, ja sitten jännäämään uunin äärelle, miten kakut uusissa vuuissaan paistuvat. Perinteinen kakkuvuoka paistoi kakun tasaiseksi ja kauniin ruskeaksi. Sen sijaan silikonisessa kakkuvuuassa kakku jäi selvästi vaaleammaksi ja jotenkin "kumimaisemmaksi". Silikoninen kakkuvuoka oli myös aavistuksen litistyneenä uunissa, joten luonnollisesti myös kakku paistui hieman litistyneen malliseksi. 

Kakut maistuivat minusta ihan mukavalle, mutta lasten mielestä ne eivät maistu yhtään millekään. Ainakaan ilman vaniljakastiketta. Nyt meillä on kuitenkin valtavat määrät tätä mautonta kakkua, ja annan pääni pantiksi, että sellainenkin päivä tulee, kun koulun jälkeen tämäkin kakku maistuu! Eli odottelemme rauhassa pakasteen tyhjenemistä. Nimittäin on tullut leivottua niin paljon viimeisten parin viikon aikana, että pitää ihan itseään toppuutella, ettei leivo niin paljon, ettei kukaan sitä määrää pysty syömään. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Minä ripustin yhden joulutähden olohuoneeseen ja loputkin löytänevät paikkansa viikonlopun aikana. Pahaksi onneksi kuulemma ensi yönä lumi sulaa...

Synttärikemuissa

 

On hirveän mukavaa, että toinen lapsistamme - esikoisemme - on syntynyt syksyllä lokakuun alussa. Syksyllä on hirveän harvoin muuten juhlia, joten nämä juhlat tulevat mukavasti lokakuuhun tuomaan iloista tunnelmaa. Tällä kertaa vietimme jo 14-vuotisjuhlia...mihin aika oikein meni? Vastahan tuo sama poika oli neljävuotias ja halusi Mersu-kakun...

 
Laitoimme pääruuaksi herkullista gulassikeittoa, jonka mainion ohjeen löysin Valion sivuilta. Kahvipöytään tein amerikkalaisen juustokakun marjasoseen kera. Olipa hyvä idea mieheltäni lisätä marjasoseeseen sitruunalimua, se toi siihen mukavasti makua samalla kun teki siitä juoksevampaa. Lisäksi tarjolla oli oranssi mangokakku, jonka päälle poika sai itse pursottaa kermasta numerot. Hämmästyin itsekin, miten minä pystyin sen periksi antamaan, kun olen aina niin tarkka kakuistani...mutta ikä tuo vissiin rentoutta siihenkin asiaan. :-) 

 

Koristeina olivat pöydällä tällä kertaa pakkasen jo kertaalleen puutarhassa puremat omenat oranssien kynttilöiden kera sekä oranssit ja vihreät krysanteemit. 

Mieheni serkku toi meille perinteistä, ihanaa pullaleetaa, ja lisäksi meillä oli kaupan keksejä ja tekemiäni chili-keksejä ja kahvinmakuista kuivakakkua. Poika halusi itse vielä poppareita ja karkkia.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun juhlat ovat ohi ja kotona tuoksuu kahvi ja kynttilät lepattavat juhlaliinan päällä? Se on melkein parasta koko juhlassa. Voi asettua sohvalle ja aloittaa uuden herkkukierroksen ja nautiskella mukavasta tunnelmasta. Onnea rakkaalle pojallemme. <3

Kukkia ja kastiketta

Muutama joulukukka saapui kotiimme, olohuoneeseen ostin valkoisen joulutähden ja keittiöön puolestaan valkohuuruisen minisypressin. Jouluaatoksi ostan vielä leikkokukkia, ehkäpä pelkästään valkoisia tulppaaneja. Joulukukat ovat ihania!

Yksi joulumme suurimmmista herkuista on kinkun roseepippurikastike, jonka ohjeen kirjoitin ylös vuonna 2012. Nyt on tämäkin herkku tehty ja purkkeihin paketoitu. Tätä jaan sitten muutamille lahjaksi ennen joulua.

Viimeisetkin joululahjat on nyt hankittu ja viikonloppuna odottaa joulusiivous. Sitäkin olen yrittänyt tehdä pikkuhiljaa, että saisi ennemmin tunnelmoida kuin siivota. Enää ei tarvitse odottaa kauan, joulu on ihan oven takana... <3