Jouluinen ovikranssi ja muutakin jouluisaa ovenpieleen

Omenat ja muut syksyiset elementit tuntuivat näin -13 pakkasella hurjan syksyisiltä ovenpielessä, joten nämä koristeet vaihtuivat talvisimpiin. Tein entiseen kranssipohjaan uudet koristeet, mutta tällä kertaa en halunnut peittää kokonaan kranssia, koska sen valkoinen pinta on nätti. Laitoin pihalta katkomiani tuijanoksia pelkästään tuohon ylös rusetin kera. Toimme kaksi vuotta sitten Kreikasta pitkiä kanelitankoja, joita ei käytetty mihinkään. Katkoin niitä kranssiin ja pistin kiinni ensin rautalangalla, ja sen jälkeen kääräisin niihin nauhaa, jonka solmukohdan käänsin nurjalle puolelle. Jopa kanelin tuoksu leijaili kranssin yllä, kun katkominen toi aromit pintaan. :-) Nauhat löysin paikallisesta Nappi-Kikka-nimisestä ompelutarvikekaupasta. Ilokseni siellä oli muutamaa nauhaa myytävänä, joissa on tekstiä.

Vaihdoin ovenpielen lyhdyn valkoiseksi, otin omenat ja viltin pois sekä lisäsin kaikkea vartioimaan vanhan, äidiltäni saadun lumiukko-luudan.

Toiselle puolelle laitoin sisätä ruostuneeseen piparipurkkiin havuja ja toin sen eteen metallisen poron, jolle ei sisältä ole meinannut paikkaa löytyä. Pihavalojakin olen viritellyt, mutta ne ovat tietysti ansainneet ihan oman postauksen! :-) 

Muistathan osallistua jouluvalosarjan arvontaan, arvonta päättyy ensi tiistaina klo 18!

 

Pikatuunaus talolyhdylle

Vanha talolyhty on ollut käyttämättömänä varastossa viime syksyn jälkeen, sillä se ruostui pahasti ovenpielessä. Siispä ei huvittanut edes ruveta sitä ulos uusiksi tuunaamaan, koska tiesin sen ruostuvan yhä uudelleen. Kuitenkin maalia oli jäänyt, niin maalasin sen ja jätin sisätiloihin, samalla poistin siitä kaikki mustuneet lasit. Nättihän se on, vaikkakaan maalausjälki ei ehkä paras mahdollinen....pienet ruudut on vaikea maalata! Sisälle laitoin jälleen Airamin minivalosarjan, joka on mukavan edullinen ja nätti käytössä.

Aiemmin lyhty oli sekä ruosteessa että mustunut kynttilöistä sisäpuolelta. Itse asiassa olen ajatellut, etten enää missään lyhdyssä polta kynttilöitä. Niin kauniita kuin ovatkin, niissä on aina huolehtiminen ja sitten on tämä mustaamisongelma vielä päälle. 

Mukavaa viikonlopun odotusta! 

 

Syksy saapui ovenpieleen

Joka ikinen syksy ajattelen, että ostan ovenpielen ruukkuihin isot muoviset teko-puksipuupallot, jotka olisivat kätevät ja monivuotiset. Ja sitten budjetti ei koskaan tähän aikaan vuodesta anna myöten! Joten päädyin nytkin varsin edullisiin ratkaisuihin, ostin pelkästään Tokmannilta kuusi kappaletta callunoita. Olisi tehnyt mieli uutta lyhtyäkin, mutta vaatehuoneessa oli käyttämättömänä vanha lyhty, joten se oli mainio ja ekologinen valinta tänä syksynä pihalle. Luovuutta käyttämällä saa vaikka mitä aikaan! :-) Paljon oli apua vanhoista kesäkukista, joiden reunoille olin istuttanut erilaisia muratteja. Ne olivat niin hyväkuntoisia, että istutin ne uudelleen. Pakkanen ne lopulta rikkoo, mutta sitten on jo uusien kujeiden vuoro...

Piharuukkuihin tuli siis callunaa ja vanhoja muratteja, lisäksi tuolille hain vanhan viltin ja lyhdyn, johon laitoin valosarjan. Toiselle puolelle ovea tuli lähes samanlaiset istutukset. Kääräisin ruukun ympärille hieman juuttinauhaa. Pihapuun muutamat tänä vuonna kasvaneet omenat keräsin kuppiin. Ei niistä ole soseeksi muutenkaan, ovat aika kirpeitä. Kranssin ympärille käärin vähän vihreää juuttilankaa, kun vihreää tuli tuohon kovasti oven pieleenkin.

 

Eppu-koira oli touhuissa mukana ja nuuskutteli samalla syystuulia. 

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sinulle! Laitan illalla vielä kuvan pimeällä tuosta lyhtyasetelmasta Facebookin puolelle. :-)

 

Lyhdyn suhumaaliprojekti

Ostin viime vuonna tällaisen talolyhdyn, joka on vieläkin mieleinen, mutta oli varastossa muuttunut jo varsin ruosteiseksi. Meillä lyhty on oven pielessä sateen ja tuulen armoilla, joten se ei säily kovin siistinä pitkään. Samasta syystä en kuitenkaan haluaisi ostaa joka syksy uuttakaan lyhtyä, koska huonoksi se menee se uusikin lopulta. Siskoni suhuuttelee spraymaalilla omia lyhtyjään joka kevät, joten sain siitä idean tehdä saman itsekin. Maalia löytyi varastosta heti idean tultua, joten ajatuksesta toteutukseen kesti vain pari minuutta. Sen verran, että ehdin laittaa maalaushousut jalkaani. :-)

Irrotin ensin lyhdystä kaikki mustuneet lasit ja pesin ne noesta. Lasit olivat kiinni tuollaisilla pienillä nipsuilla, joten ne irtosivat kätevästi. Sitten suhumaalia monta kerrosta ja okei, myönnän, sitä tuli laitettua aivan liian nopeaa tahtia, joten tuli komeasti valumia. Mutta ei se kolo komiassa... 

Tästä tuli nyt tosi kiva, ja ajattelin laittaa lyhdyn sisälle valosarjan sen sijaan, että polttaisin siellä kynttilää. Kynttilä pitää muistaa laittaa palamaan ja myös sammuttaa. Lisäksi se tosiaan tekee lasit nokisiksi, ja joskus savu saattaa tupruttaa vähän mustaa väriä oikeankin talon seinään.

Aavistuksen se vähän vieläkin harmaalta näyttää ovenpielessä, mutta on se silti fiksumman näköinen kuin ruosteisena. Tosin täytyy sanoa, että hämmästys oli suuri kun kävin Kodin1:ssä, jossa samanlaiset harmaat lyhdyt olivat jo valmiiksi ruosteisen näköiset. Olisin siis ollut trendikäs ilman tätä maalausta!

Vanha värillinen valosarja

Olen viritellyt pihalle värilliset jouluvalot, sillä olen pitkään haaveillut värillisistä syyslyhdyistä. En kuitenkaan raskinut ostaa sellaisia juhlalyhtyjä, koska tiesin, että värivalot ovat vain syyskuun alun juttu. Niinpä virittelin pihalle lapsille vuosia sitten ostetut värivalot, vaikka eivät olekaan yhtä näyttävät kuin ne lyhtysarjat. Mutta ajavat asiansa kyllä ja olivat kovin ekologiset. Vaatehuone on joskus hyvä sisustuskauppa. :-)