Lumisen pihan jouluvalot

Yöllä heräsimmekin aura-auton ääneen - nukkuessamme oli tupruttanut rutkasti valkoista lunta! Heti tuli niin ihanan jouluinen olo...melkein piti ruveta pipareita leipomaan. :-) Sen sijaan virittelin pihamme jouluvalot ja selvittelin tietysti sitä ennen, paljonko varalamppuja tarvitaan. Usean vuoden ajan olen pitäytynyt samassa valosarjassa, jota on hieman jatkettukin vuosittain. Tuontitukusta löytyy tähän vanhaan Loiste-sarjaan edelleen varalamppuja, joten ekologisesti minä pitäydyn samassa sarjassa myös tänä vuonna. Tilasin seitsemän paketillista varalamppuja, sillä varmasti kaksikymmentä valoa oli sammunut. 

Näköjään tänä vuonna Loistetta ei enää saa tilattua edes Tuontitukusta valosarjana, mutta onneksi viime vuonna tilasin sitä lisää. Voi olla, että ensi vuonna, kun varalamputkin on käytetty, joudun lopulta ostamaan uudet sarjat pihalle. Harmi, että näitä hyväksi havaittuja perinteisiä ja kestäviä valosarjoja ei enää valmisteta!

Loisteen etuja on sekin, että valot ovat kaikki pätkissä jonossa, eli sitä voi katkoa ja pidentää halutessaan kohteen mukaan. Nyt otin pihalla olevaan hernepensaaseen isomman satsin valoja ja tuolin karmille virittämääni kranssiin vain kaksi valopätkää. Halusin tänä vuonna laittaa valot vähän eri paikkoihin kuin normaalisti, joten omenapuu jäi tänä vuonna ilman valoja. Hernepensas on kätevästi juuri tuloreitin varrella, joten se sai tänä vuonna kunnian olla valopuuna.

Hieman tuossa kranssissa vaivaavat nuo paksut tummat johdot, jotka taidan yrittää piilottaa vielä tulevina viikkoina samalla kun saan varalamppuja.

Myöhemmin laittelen kuusenkynttilät myös pieneen kuuseemme, joka kasvaa pihallamme. Kas, tänä vuonna se on täsmälleen minun mittaiseni! Ja vain muutama vuosi sitten tuo kuusi oli näin pieni. Nyt terhakka kuusi varmasti näyttää upealta kun se saa kynttilät oksilleen. Eikä nuupahda jokaisen kynttilän painosta!

Ihana luminen aamupäivä, tyttö ja koira leikkivät niin että väsyivät molemmat. Lumi tuo aina joulumielen!