Eilen teimme tytön kanssa neilikka-appelsiineja, joiden tuoksu oli kuitenkin liikaa tämän perheen allergisille. Niinpä ne koristavat nyt meidän ulkoportaittemme lyhtyä. Sopivat sinnekin!
Tässä se on, aatonaatto, koko vuoden paras päivä. Ei kun aattopas...no jompi kumpi! Odotus on vielä tuore, innostus lapsilla kasvaa, hysteriankin puolelle. Ruokien viimeistely on käsillä, leivoin aamulla joululeivän ja kohta menee sen takana oleva kinkku uuniin. Tein rosepippuri-suolalohen valmiiksi jääkaappiin.
Illalla kannetaan patjat alakertaan ja nukutaan vierekkäin aattoaamuun asti. Katsotaan jouluinen elokuva. Juuri ennen nukahtamista viedään sanomalehden tuojalle pieni paketti odottamaan yöllistä käyntiä. Vähän suklaata ja pieni kortti kiitoksineen.
Aamulla herätään alakerrassa ja katsotaan Joulupukin kuuma linja, vaikka koko perhe on siitä kasvanut jo reilusti yli-ikäiseksi. Hihitellään ajatukselle, että äiti soittaa pukille ja laulaa Tuiki, tuiki tähtönen. Saunotaan, käydään metsässä koiran kanssa tonttulakki päässä. Syödään, nautitaan tunnelmasta.
Sydämellistä, siunattua joulua juuri sinulle, kiitos mukana olemisestasi tänäkin jouluna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina!