maanantai 1. joulukuuta 2014

Lasten kuuset (no okei koirankin)


Kieltämättä naurattaa, että olen tainnut kasvattaa tyttärestäni vieläkin hullumman jouluhullun kuin itsestäni. Hän oli nimittäin ikionnellinen, kun koristelimme hänen huoneeseensa tämän joulun ensimmäisen kuusen. Sitä riemua oli ihana katsoa, ei edes ruoka maistunut kun tiesi, että kohta tulee kuusi omaan huoneeseen. Meillä on ollut tämä valkoinen kuusi aikanaan olohuoneessa ja sitten kuistilla, mutta tänä vuonna päädyimme laittamaan sen tytön huoneeseen. Äitiään mukaillen tytär suunnitteli tähän väriteeman ja kyllä siitä kiva tulikin! :-) Valoiksi ripustimme viime vuonna Ikeasta ostetut timanttivalot, jotka sopivat hyvin kylmänvalkoisen kuusen valoiksi.



Pojalla ei ole samanlaista teema-ajatusta, vaan hänen huoneeseensa kannettu vihreä kuusi, joka on aiemmin ollut yläkerran aulassa, koristeltiin kaikella mahdollisella, mitä vaatehuoneesta löytyi. Tähän kuuseen laitoimme perinteisemmät kuusenkynttilät. Poika koristeli tämän sillä periaatteella, että heitetäänpä jotain kuusen suuntaan ja jos pysyy niin se on siinä. :-D Tämä on semmoinen, josta poika tykkää ja se on pääasia! Vieressä pelaava espanjalainen jalkapalloilijakin selvästi hurraa kuuselle.




Nyt kun lapset saivat oman kuusen, jäi meillä kaksi pientä kuusta käyttämättä. Kenellepäs mulle kuusi sitten sopisi paremmin kuin...meidän koirallemme. :-) Eli koira sai ikioman kuusen nyt omaan "huoneeseensa" eli kodinhoitohuoneeseen, jossa ovat myös ruokakupit. Lisäksi seinällä on koiran joulukalenteri. Koiran kuuseen ei ripustettu turvallisuussyistä valoja ja koristeeksikin valittiin vain puisia hevosia ja pehmeitä sydämiä. En tiedä, miten paljon se osaa tätä arvostaa, mutta lapset tulivat tästä hyvin onnellisiksi.


Eli kolme ensimmäistä kuusta on jo valmiina, toisen pikkukuusen asettelen ehkä yläkerran aulaan ja varsinaisen joulukuusen koristelen sitten vasta lähempänä joulua. Mutta ei liian lähellä joulua! Pitäähän sitä saada pitempään ihastella...

4 kommenttia:

  1. Onnekas haukku, kun sai oman kuusen! Ihana ilme :D

    VastaaPoista
  2. Oot kyllä ihan parantumaton "jouluhullu". Siis ihan hyvällä. Minä pidän itseäni jouluihmisenä, mutta minun jouluni on enemmän ei materiaalinen. Joulukortit tein jo lokakuussa (noin 50 kpl). Joulun odotukseni alkoi, kun sunnuntaina kävin adventtikirkossa ja lauloin kuoroni ja kirkkokansan kanssa Hoosiannan. Minulla ei ole koskaan ollut mitään jouluteemaa. Teen ja ostan sitä, mistä pidän. Viime vuonna tein tsekkiläisestä lasiputkista himmelin. Tämä vuonna ostin Oulunsalon vanhanajan joulumarkkinoilta lyhteitä linnuille. Viikonloppuna naistenmessuilta mukaan tarttui muhoslaisen rakutaiteilijan lampaita, jotka löysivät paikkansa uunin kyljestä. Ennen ekaa adventtia laitan tähdet ikkunaan ja olohuoneen ikkunaan valokranssin. Jokavuosinen perinne on isot sydänpiparit, joihin kirjoitan pikeerillä rakkaimpieni nimet ja ripustan ne satiininauhassa portaikkoon. Kuoron pikkujoulu on perinne, jossa lauletaan joululauluja. Minun jouluni huipentuu joulukirkkoon, jossa olen käynyt lapsuuteni jouluista saakka. Käyn haudoilla ja muistan niitä rakkaita, jotka eivät ole enää keskuudessamme. Joulua voi odottaa niin monella tapaa. Annan tuunauksesta ja kierrätyksestä Sinulle ison tunnustuksen. Se on järkevää, jos kuitenkin j0otain uutta haluaa hankkia. Toisen roska on toisen aarre. Mukavaa joulunodotusta. t. sassuli

    VastaaPoista
  3. Oi ihanaa, kyllä hän näyttää ainakin kovin nätisti kuusta katsovan : ) Kiva, kun koiruliiniakin on ajateltu! Meidän "jätkällä" on suklaa joulukalenteri, ja kyllä se kovin innoissaan on aina luukkua avaamassa : )

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina!