Suuri joukko taivaallista sotaväkeä

Enkelit liittyvät jouluuni enemmän kuin tontut tai pukki, ja onnekseni omistan muutamia ihastuttavia enkelikoristeita, jotka pääsevät aina parhaalle paikalle. Ylimmän enkelin olen ostanut viitisen vuotta sitten, ja se on suloinen kun sillä on niin kiharat hiukset. :-) Alla oleva enkeli taas on ostettu opiskeluaikana, ja se on suunsa puolesta ihan selvästi laulava enkeli. 

Tämä enkeli puolestaan on noin kolmen vuoden takaa, ja sen olen ostanut 5 sentillä kierrätyskeskuksesta. 

Tämä kaunis ja eteerinen enkeli pääsi meille viime vuonna, kun saimme sen joululahjaksi kummipoikamme perheeltä. Sillä on vielä kaunis lintukin käsissään.

Tärkein enkelikoriste on kuitenkin mummini vanha ja ruostunut enkelikello, joka saa kilkattaa säveliään monta kertaa ennen aattoa. Mikään ei voita tuon kilkatuksen tuomaa lumovoimaa!

Jouluaaton aterialla, kun luemme jouluevankeliumin, sykähdyttää enkeli-kohta minua aina eniten.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Leipomisviikonloppu

Eiköhän se ole nyt tässä, totesin, kun sunnuntai-iltana laitoin uuniin viimeiset piparkakut. Voimat eivät enää riittäneet piparkakkutalon tekemiseen, mutta se jääköön tältä vuodelta. Viikonloppuna leivoimme minttusuklaamuffineja, superpullia ja vielä kertaalleen niitä piparkakkuja. Pullaakin tuli niin paljon, että hirvitti, mahtuvatko edes pakastimeen! Mutta hyvin mahtuivat. Eivätkä ne siellä varmaan kauan ole.

Sain kummitädiltäni Helsingistä ihania uusia muotteja, joista hevonen ja tassu olivat lasten uusia suosikkeja.

Superpullien ohje on täällä. Lisäsin osaan kirkkaanvihreää, jouluista kuorrutetta. Melkein kuin myrkkypullia, mutta ne olivat lapsista kaikkein parhaimman näköisiä...

Toisaalta joulua varten leipominen on siinä mielessä hassua, että oikeastaan jouluna ei meidän perheessä enää edes syödä joululeivonnaisia. Jouluruuat ja suklaat ja namit tulevat päärooliin, eikä kukaan enää jaksa silloin syödä torttuja tai pullaa. Mutta ehkä näitä tuhotaankin nyt hyvissä ajoin ennen joulua...ja tuoksu ja tunnelmahan näissä leipomispäivissä on ihana.

Enää viisi päivää töitä ja sitten pääsee joulunviettoon! Kakun ja laatikot käyn ostamassa ensi viikolla ja pistän pakastimeen, ja lauantaina teemme joulusiivouksen. Sen jälkeen voi ryhtyä nauttimaan kirjoista, takkatulesta ja ulkoilusta. Aatonaatto ei meidän perheessä enää ole touhupäivä. Silloin paistellaan kinkkua, ulkoillaan ja katsellaan elokuvia.

Reilu viikko jouluun! Enkelit ensin, paimenille lauloi....

Tonttuja, enkeleitä ja niiden sekoituksia

Vaikka en tunnustaudu tonttuihmiseksi, on meidänkin kodissa silti muutamia tonttuja. Niillä kaikilla on tunnearvoa ja ne kuuluvat jouluun siinä missä kimaltelevatkin koristeet.

Tämä tonttu on yksi tärkeimmistä: se vartioi ulko-ovea. Saimme sen noin kymmenen vuotta sitten silloiselta ihanalta naapurilta, joka oli tehnyt sen meille itse. Muistan joka vuosi tätä ihanaa eläkeläispariskuntaa. Joinakin vuosina olen korjannut sen kasvoja ja partaa.

Tämä tonttu- tai lumiukkoluuta on aina oven vieressä jouluisin. Sen saimme äidiltäni joululahjaksi muutamia vuosia sitten.

Tämä tonttu istuu yläkerran sohvan päällä. Se oli vähällä mennä pilalle, koska olin suunnitellut tekeväni sille uudet vaatteet. Onneksi en ruvennut siihen työhön, koska se on nätisti tehty. Huh, säästyi impulsiiviselta luonteeltani ainakin tänä vuonna! Tämä on tontun ja enkelin yhdistelmä: tontun selässä on siivet.

Tämän pikkutontun osti mieheni minulle kerran ruokaostoksiltaan. Siltä irtosi käsi tänä vuonna, mutta liima tuli hätiin.

Nämä enkelit keräsin yhteiseksi kuoroksi hyllyn päälle. Viereen ostin tänään ihanan valkovihreän jouluruusun, sitä jaksan ihastella.