Pikkuisen joulua tytön huoneeseen

Tyttömme halusi luopua pikkuprinsessan tyylisestä huoneestaan, joten irrotimme seiniltä pinkit bambi-tarrat ja perhoset. Lisäsimme hieman ruskeita sävyjä pienen hevostytön huoneeseen. Yhdeksänvuotias ei enää halunnut pinkkejä verhojakaan, joten hevosverhot tulivat tilalle.

'

Laitoin tytölle sängyn viereen eläinaiheisia joulukortteja naruun pyykkipojilla roikkumaan. Samalla ripustimme viime vuonna ostetut jääpuikkovalot huoneeseen. 

Kyllä tänne vielä sopii tulla muutakin joulua, esimerkiksi se oma pieni joulukuusi... Siihen asti saavat nalleveljekset tunnelmoida näiden valojen loisteessa. 

Sammalaskarteluja

 Keräsin syyslomalla mökkimaisemista kaunista vihreää sammalta ja askartelin siitä muutamia koristeita kotiin ja ovenpieleen. Tein kesällä vähän huonoksi menneestä ruukkukoirasta sammalkoiran, ja kun laitoin metsästä löytyneet kelohonkaoksat sen taakse, siitä tuli vähän kuin porokin samalla...hihi se on villakoira-poro!

Sisälle tein muutamiin ruukkuihin ja astioihin sammalkoristeet. Ne säilyvät sen minkä säilyvät ja kun kuivuvat, heitän ne pois. 

Joulufiilistä on ilmassa kun laitoin vielä toisen sammalkoristeen päälle pienet valot...

Karpalo-cookies ja pikkutalo

Isoja keksejä on helppo tehdä, ja makuja on helppo vaihdella. Tähänkin karpalo-valkosuklaakeksiin olisi voinut käyttää jotakin muuta marjaa, muuta suklaata tai vaikkapa kuivattuja hedelmiä. Tällä kertaa käytin jouluisesti karpaloita ja valkosuklaata. Nämä oli helppo tehdä ja niistä tuli hyvänmakuisia. Ei hirveän kauniita kyllä! Mutta tomusokeripöläytyksellä ovat ihan vientikelpoisia vaikka lahjaksi joulunaikaan. Tässäpä niiden ohje.

Karpalo-valkosuklaacookies

125 g voita
1 dl         sokeria
0,75 dl    ruokokidesokeria tai intiaanisokeria
1             muna
3 dl         vehnäjauhoja
0,5 tl       leivinjauhetta
0,25 tl     suolaa
1 tl         vaniljasokeria
1 dl         muromysliä tai kaurahiutaleita
100 g valkoista suklaata
100 g kuivattuja karpaloita tai puolukoita
0,75 dl    mantelirouhetta

Sekoita sokerit pehmeän voin joukkoon ja lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muutamassa erässä taikinan joukkoon. Rouhi suklaa ja lisää suklaarouhe, karpalot ja mantelirouhe taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta palloja. Laita taikinapallot pellille leivinpaperin päälle ja paina hieman litteämmäksi. Paista uunin yläosassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Syyslomallamme piipahdimme paikallisen pikkukaupungin halpakaupassa, jossa oli juuri sopiva pieni minikerrostalolyhty meille. Aiemmin olen ostanut ison harmaan, jonka nyt olen laittanut ulos. En yksinkertaisesti löytänyt sille tarpeeksi hyvää paikkaa - aina se tuntui olevan edessä niin lattialla kuin pöydälläkin. Tämä sopii pienenä ihan mihin tilaan tahansa!

Metsän väen valtakunnassa

Mikä ihana tunne on kiireisen arjen keskeltä ajaa suoraan mökille ja viettää siellä lähes viikko! Olimme onnekkaita kun saimme molemmat mieheni kanssa järjestymään kokonaisen viikon syysloman, ja painelimme tietysti heti lasten ja koiran kanssa mökille. Miten kaunista voi luonnossa olla myös lokakuussa! Viimeisinä päivinä tosin rupesi tulemaan räntää, mutta ensimmäiset päivät olivat jopa hassunkurisia: oli kuin olisimme olleet jo maaliskuussa. 

Mökit nukkuu lumiset

Nukkuu hanki, tanteret

Tuikkii taivaan tähtivyö

Pyhä nyt on jouluyö

Katso, valo välkähtää

Hanget kaikki kimmeltää

Yli vuorten, metsien

Käy kuin välke siipien

Se on joulun enkeli

Herra hänet lähetti

Metsässä on aina sellainen tunne, että on vierailulla eläinten omassa valtakunnassa. Syksyllä näimme vaelluksella suuren urosporon, joka katseli meitä meno- ja tulomatkalla. Teki mieleni huuta sille, että anteeksi mutta kävelemme vain valtakuntasi läpi! Matkalla näimme lukuisia porotokkia, tässä niistä yksi. Olipa ihanaa kun yhdellä näin raidallisen kaulapannan. Rudolph the red-nosed...

  

Yhtenä päivänä kiipesimme Iso-Syötteen huipulle, josta oli kirkkaalla ilmalla näköala kilometrien päähän. Koiramme nuuski kovasti - liekö ollut jäniksiä kovastikin lähellä kuten viime vuonna?

Syötteen luontokeskuksessa käymme vuosittain, sillä lapsistamme on hauskaa osallistua siellä olevaan pehmolelujen löytämiskisaan. Eläinvisa on tehty ainakin kuusi kertaa jo, mutta aina vaan haluavat pehmot uudelleen löytää. Keskuksessa on paljon tietoa Syötteen kansallispuiston metsistä ja eläimistä. Paistoimme nuotiolla makkarat.

Jouluhullu ei matkusta tähän aikaan vuodesta ilman jouluvaloja, joten roudasin yhdet pienet minijouluvalot myös mökille. :-)

Ihana tunnelma oli ja rentouttava loma. Nyt jaksetaan taas vähän aikaa...joululomaan asti ainakin. 

Glamour-poro

Viime vuonna joulun teema oli selvillä jo edellisenä vuonna, mutta tämänvuotista jouluteemaani piti hetki kypsytellä. Tarjolla oli mielessäni kulta-hopea-teema ja toisaalta ruskea-kulta-teemakin. Sitten kuitenkin mieleeni putkahteli poromaisia ajatuksia, samoin kuin vaaleanharmaa värinä miellyttää. Hopeastakaan en vielä ole ihan valmis vaihtamaan kultaan, joten siinä se sitten oli se teema mielessäni: kelohonka-poro-hopea-vaaleanharmaa-valkoinen. Voisikohan sen tiivistää teemaksi ”glamour-poro”? 

Eihän tämä teema tietenkään omasta päästäni ole putkahtanut, sillä poroteemaa ja harmaata on erityisesti nyt sisustuslehdissä ja kaupoissa olemassa, joten noista näkemistäni tavaroista ja sisustuksista on tämäkin tietysti kummunnut. Mutta vähäisestä originaalisuudesta huolimatta päädyin tähän, ja toki osaksi senkin vuoksi, että meillä on jo hopeaa ja valkoista joulukoristetta niin paljon komeroissa.

Millä sitten saadaan poroteemaa? Ainakin ajattelin ensi viikolla lomallani hakea mökkimetsästä harmaita kelohonkaisia oksia kotiin, joita ajattelin laittaa sekä kattaukseen että koristeiden pystytykseen – jonkinlainen häkkyrä harmaista kelo-oksista on mielessäni. Haaveilen myös, että jostain löytäisin edullisen porontaljan, jonka voisin laittaa sohvalle tai ihan lattialle olohuoneeseen.

Anoppi toi hassun porokynttelikön varastostaan, koska oli siitä luopumassa ja viemässä sitä kaatopaikalle. Minä aion pelastaa sen ja tehdä siitä vielä hienon! Valkoista maalia ja ehkä vielä jotain hopeista koristetta niin siitä voi hyvin tulla täydellinen. Siitä teen erillisen postauksen, jahka saan sen työn alle. Toki haaveilen myös Pentikin porokyntteliköstä...mutta se jää haaveeksi hintansa vuoksi, ellei joulupukki satu lukemaan tätä.

Jouluverhoja en ole yleensä harrastanut, mutta nyt tuntuu, että voisinkin jonkun valko-harmaan hempeän kankaan verhoksi viritellä. Voisikohan siinäkin olla vähän karvaa…katsotaan. Tilasin Ellokselta tämän poro-tyynynpäällisen, mutta se ei ole vielä tullut postista.

Lisäksi tilasin HM:ltä tällaisen kimaltelevan paljettityynynpäällisen. Yritän löytää kierrätyskeskuksesta valkoisia ja harmaita villapaitoja, joista voisin askarrella lisää pörröisiä tyynynpäällisiä jouluksi. Saapa nähdä, mitä näistä lopulta oikein tulee!

Niin se teema rupeaa taas mielessäni hahmottumaan kattausta myöten. Nyt alkaa ihanasti syysloma, jonka saamme viettää mökillä, jossa on lunta ja erämaata – ja niin, paljon poroja! :-)

Piparimuotti-inventaario

Sattuipa kerran, että emännällä meinasi tulla iso purkki liian täyteen piparkakkumuotteja. Olisikohan ne syytä käydä läpi? Piparimuotteja tulee osteltua tämän tästä. Kesälläkin! Joten niitä on kertynyt aikamoinen määrä. Useita toki käytän muutenkin kuin piparintekoon, kakkuhommissa nämä ovat myös verrattomia. Erityisesti pyöreät muotit. Katsotaanpa mitä purkki on syönyt.

Eläinmuotit

Tähän porukkaan on tunkua, ja perhe kasvaa koko ajan. Irlanninsetteri-muotin olen tilannut Englannista, dinon, krokon ja hepan ostanut nettikakkukaupoista ja ötökät ostin kesällä Lontoosta luonnonhistoriallisesta museosta (juu eihän sieltä muuta ole järkeä ostaakaan?). Pieni kala on kirpputorilta. Tässä ryhmässä tulee tappelu tietysti koiramuotista, joka on lastemme suosikki. Muista ei havaittavaa taistoa.

Sekomuotit

Erikoinen porukka tämä. Ei mitään linjaa. Vasemmalla olevan kruunun olen saanut, sitten tuo kuu on ihan kohtuukiva. Viulusta tykkään, kun siihen saa kauniisti pursotukset jäljittelemään kieliä. Palapelimuotin ostoa ihmettelen vieläkin. Mitähän kävi silloin mielessä? Epämääräinen nelilehtinen kukka taitaa olla vanha Tupperware. Pienet tähdet ja lehdet olen tilannut kakkuhommiin Englannista. Punaiset pallot ja pilvi on kirpputorilta.

Tämä setti on vuosia vanha Ikean muottirasia. Erityisen hyödyllinen on tuo iso pyöreä kiekko, samoin kuin pienempi pyöreä muotti. Sen sijaan omituisenmallisia kukkia on tehty vähemmän. 

Joulumuotit

Lopulta varsinaisia jouluaiheisia muotteja minulla ei montakaan ole. Ukkoja ja akkoja en ole tehnyt enkä edes possuja. Pitäisiköhän näiden palapeli- ja dinomuottien lisäksi olla niitäkin? :-D Ei minulla taida olla sitä perinteistä piparikukkaakaan, neliapila vain. No, onpahan tavoitteita taas!

Muotit ovat kuitenkin vielä jonkin aikaa hyllyllä pyöreässä keksirasiassa. Käytetään niitä sitten vähän lähempänä. Kukko sen edessä taitaa vaihtua muuksi hahmoksi, jahka lähemmäs joulua päästään.

Joulumielen läikähdys

Hei ystävä,

Tervetuloa takaisin joulublogiini, tähtien tuikkeeseen. Mietin jo kuukausi takaperin, että tuleekohan se jouluolo ollenkaan, lähestyykö lumoava joulun tunne tänä vuonna. Turha pelko, pienen häivähdyksen olen jo siitä kokenut. Yksi ilta tuoksui pakkanen ja laitoin samalla kynttilöitä palamaan. Siinä se oli: ensimmäinen lämmin läikähdys joulumieltä. Se tulee taas, ihanaa! Tänään nautimme ensimmäiset piparit ja glögiä. 

Tänä vuonna joulumieli syntyy samoista aineksista kuin aikaisemminkin: joulun sanomasta, tunnelmasta, kynttilöistä, kimalteesta, leipomisesta, askartelusta, ompelusta ja tietysti yhdessäolosta. Ajattelin olla joululomalla ruhtinaalliset kaksi viikkoa tänä vuonna. Siinä sitä jo ehtii lepäämään ja syksyn kiireistä toipumaan. Aion ottaa lunkisti niissä asioissa, jotka aikaisemminkin olen kokenut sen tarpeelliseksi. En tee laatikoita itse enkä paljon muitakaan jouluruokia, vaan keskityn niihin asioihin joulussa, jotka minä koen läheisimmiksi. Toivon, että kaikki tekisivät niin, eivätkä stressaisi turhaan asioista, joita muka pitäisi tehdä. Jokainen tehköön juuri semmoiset valmistelut, jotka itse kokee tärkeiksi. Joulu ei tule sydämeen juoksemalla viime tipassa kaupungilla kaupoissa eikä taatusti sillä, että yrittää pyrkiä johonkin perinteiseen rooliin, jossa kaikki tehdään itse ja jonka jälkeen on jouluna niin uupunut, että jää koko juhlan ilo kokematta. 

Ajatuksia on jo tästä joulusta...pieniä häivähdyksiä hopeasta, valkoisesta, harmaasta, poroista...viimevuotinen vihreä jääköön tänä vuonna piiloon ja uusi teema on jo mielen sopukoissa. Siitä myöhemmin.

Lämpimin mielin kohti joulua, tästä se taas lähtee! Tervetuloa seuraamaan tämänvuotista joulun laittamistani ja ajatuksiani joulusta. <3