Eppu-koiran joulukirje

Heippa kaikki emäntäni blogin lukijat! Minä sain taas tänä vuonna luvan kirjoittaa yhden sepustuksen tänne. Ajattelin vähän raottaa kuulumisiani, nyt kun aletaan olla taasen lähellä joulua.

Minulle kuuluu hyvää. Olen tarkka elämäni rytmistä ja haluan, että jokainen päivä on samanlainen. Otetaanpa esimerkiksi aamut, joissa on tietty järjestys. Ensin herään. Sitten lähden ulos, joskus vähän kuuden jälkeen. Käväisen ulkolenkillä ja kotimatkalla usein pysähdytään kolaamaan pihaa. Siinä olen apuna. Mutta tärkein kotiintulon homma on aamun sanomalehden kantaminen postilaatikosta kotiin, ja siitä en tingi! Vien sen keittiöön asti, ja sitten saan kinkunviipaleen. Alkupalojen jälkeen seuraa nappula-aika eli kuppiin laitetaan setterinappuloita ja vesikuppiin kylmää vettä. Mieluusti syön silloin, kun isäntäväki on suihkussa viereisessä huoneessa, koska minulla on silloin ruokaseuraa. Tämän jälkeen on seuraavana hommana rahkapurkkien puhdistus, koska isäntä ja emäntä tekevät aamulla jonkinlaiset smoothiet, joista minä en ymmärrä muuta kuin että saan ne purkit pestäväksi. Tämän jälkeen seuraa leikkihetki. Haen omasta kopastani jonkun lelun - useimmiten pehmovyötiäisen - ja sitä heitellään minulle jonkin aikaa. Kunnes koittaa se hetki, että perheen lapset heräävät. Silloin pitää tervehtiä heitä, ja usein he leikkivät vielä lisää kanssani. Sittenpä alkaakin olla aika mennä päikkäreille, kun talon väki lähtee kouluun ja töihin. Semmoinen on tavallinen arkiaamu.

Mutta jouluaamu on jotain muuta! Silloin on koko porukka olohuoneen lattialla. Pystyn hyvin tarkasti seuraamaan, milloin alkaa näkyä heräämisen merkkejä ja kun niitä näkyy, pomppaan lakanohin ja saan runsaat rapsutukset. Jouluaamu on paras aamu vuodessa! 

Jouluherkuista sananen. Olen tähän saakka ollut piparkakkukoira, sillä tykkään niistä erityisen paljon. Mutta nyt emännän jauhelihapasteijat vetivät pitemmän korren. Istuin tuijottaen niiden tekoa reilun tunnin, ja sain yhden palkaksi. Emäntä antoi kuulemma kauneimman, kun yleensä minä saan rumimman. Arvostin sitä, vaikka samalta se maistui kuin rumakin (sain kyllä sellaisenkin). 

Viimeisin villitys tässä perheessä on hiihto, josta minäkin olen päässyt osalliseksi. Sain eilen hienot valjaat, joita kävin sovittamassa Mustissa ja Mirrissä ihan itse. Tänään hiihdin viisi kilometriä ja tykkäsin siitä niin, että sain hepulikohtauksen kun pääsin kotiin. Jouluna saan kuulemma tulla joka kerta matkaan. Oulussa on hieno koiralatu, jossa on mainio sivakoida! Tässä on teille taidonnäyte vielä videollakin.

Jouluhössötyksestä en niin piittaa, tykkään vain leivonnaisista ja yhdessäolosta. Kuulin, että pääsen mökille joululomalla ja se lämmittää mieltä. Onpa hienoa päästä keskelle metsää moneksi päiväksi. 

Toivon, että sinullakin on hieno joulu ja paljon ystäviä ja läheisiä ympärilläsi. Se on ainakin minulle joulussa tärkeintä. No, kinkun paistamisen ohella. Kaikkea hyvää,

toivottelee
Eppu-koira