Pienet porosuupalat

 

Nämä pienet pasteijamaiset porosuupalat ovat olleet anoppini bravuuri jo monta vuotta, ja ne on todella helppo tehdä. Lisäksi ne voi täyttää ja pakastaa sellaisenaan, joten ne on kätevä ottaa ja sulattaa nopeasti pakasteesta. Suosittelen joulun lisäksi muihinkin juhliin! Tällä kertaa leipurina toimi mieheni, jolle tämäntyyppinen leipominen on helppoa kuin heinänteko. Insinööri kun tykkää mitata ja laskea ja leikata tarkasti... :-)

Poronlihapasteijat (80 kpl)

10 kpl valmiita torttutaikinalevyjä

Leikkaa levyt kahdeksaan osaan neliöiksi ja voitele ne munalla. Paista pakkauksen ohjeen mukaan ilman täytettä. Anna jäähtyä ja halkaise sormin jostakin kohtaa.

Täyte:
120 g savuporoa
100 g valkosipulituorejuustoa
1 purkki smetanaa
n. 10 cm purjoa

Pilko poro ja purjo pieneksi hakkelukseksi. Sekoita smetana ja tuorejuusto keskenään ja lisää joukkoon poro ja purjo Laita seosta paistosten väliin ja anna maustua hetkisen. 

Kaunis perjantai

Kurkistus ulos aamulla ja hups! Mieli piristyi. Yön aikana oli satanut reilu kerros paksua, märkää lunta, joka oli tehnyt sekä maasta valkean että pensaista ihanan näköisiä. Lumi oli kerrostunut meidän pihan norjanangervoon niin, että oksat olivat kuin pitkiä pötkylöitä, valot vain pilkistivät välistä. Minä ryntäsin jo kuuden jälkeen ottamaan siitä valokuvia! Se oli lumoava. 

Päivällä minulla oli suuri ilo osallistua työpaikkani Lucia-juhlaan, jossa paikallisen musiikkilukion kuoro esiintyi. Jälkeenpäin saimme glögiä ja pipareita. Oli upea tunnelma kaupungintalon juhlasalissa. 

   

  

Illansuussa koristelin tytön ja hänen ystävänsä kanssa pihan kuusen punaisilla palloilla työkaverini vinkistä. Miten ihanasti koristeet sopivatkaan pihakuuseen! Miksen ole tätä ennen hoksannut?

 

 

Kaunis on ollut tämä perjantai siis kauttaaltaan, ja viikonloppu on juuri alkamassa. Voi ihanaa, kaksi päivää vapaata! Minä myös pidensin joululomaani niin, että saan peräti kaksi viikkoa lomailla joulun aikaan. Kerrankin voidaan siis puhua pitkistä joulun pyhistä. Olen käynyt kirjastossa ahkerasti hakemassa lukemista. :-)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Tyyny ja muuta pientä

On ollut niin kiirus viikko päivisin ja iltaisin, ettei ole kerennyt paljon joulutouhuja miettiä. Onneksi huomenna jo häämöttää viikonloppu, jolloin voi taasen touhuskella jouluun liittyviä asioita. Tänään ehdin kuitenkin ommella vanhoista tilkuista tyynynpäällisen, joka sopii jouluteemaamme tänä vuonna. Minulla jäi pehmosydämien tekemisestä ruutukankaita, jotka sitten vain ompelin peräkkäin tai vierekkäin ja muodostin niistä tyynyn. Ompelin tyynyyn kaksi isoa nappia, koska sen on oltava pestävä. Kivahan tästä tuli, eikä sen käytön tarvitse pelkkään jouluun rajoittua.

Keittiössä tuunasin perinteisen jääkaapinoven kulkusnauhan, johon ostin tällä kertaa paksua juuttinauhaa ja jättikokoisia kulkusia. Jo on ihme, jos ei kuule, kun joku hiipparoi jääkaapille! :-D

Lisäksi viritin jo pari vuotta sitten tekemäni lippuviirin keittiön ja olohuoneen väliin.

Viikonlopusta pitäisi tulla taasen luminen, joten ulkoilua on tiedossa. Sisällä kotona sitten olisi monenmoista leipomista tiedossa!

Jouluterveiset Eppu-koiralta

 

Hellurei ja hellät joulutunteet, tässä puhuu irlanninsetteri Eppu, jouluhullun emännän koira. Ajattelin, että kirjoitan tassuillani tänne vähän myös omia ajatuksiani joulusta, koska sitä myös eräs lukija pyysi. Koiramaista joulunodotusta!

Jouluun liittyy monia mukavia juttuja mielestäni, mutta kolmen tärkeysjärjestys on tämä. Piparkakut. Kinkku. Lattialla nukkuminen. No joo, jouluaaton yhteislenkki perheen kanssa on myös tärkeää, pidän sitä arvossa. Usein pääsen juoksemaan aattona vapaana metsään, joten ilta sujuu sen jälkeen rattoisammin. Olen kuulemma rauhallisempi. No aatosta vielä sen verran, että se on kyllä vaan niin mukavaa, kun koko perhe nukkuu alakerrassa kanssani aattoyön. Silloin on huisin mukavaa ängetä yön tunteina itsensä patjalle ihmisten keskelle. Ei ne mitään huomaa. Aattona saan usein jonkun lahjan, ja olen kuullut, että se tulee pihavaraston lelukaupasta. Se ja sama minulle, mistä se tulee, koska useimmiten se on omien lasteni tuoksuinen pehmolelu, jonka saan ikiomaksi. 

Palataanpa piparkakkuihin. Niiden tekeminen ja syöminen on kyllä kerrassaan mainiota puuhaa. En oikein tiedä, miksi niiden tuoksu ja herkullinen maku on minulle tällainen pakkomielle, mutta jaksan väsymättä seistä pipareita tehdessä keittiössä niin kauan, kunnes viimeinenkin pipari on koristeltu. Usein saan itsekin muutamia, ja niiden maku on kyllä suussasulava. Sopivan makea ja täynnä makua! Viimeksi sain tällaisen setterinmallisen piparin, joka on perheen suosikkimuotti. 

Kinkunpaisto on samanlainen urakka minulle. Se kestää vielä kauemmin, koska uunia pitää vahdata kaiken varalta sen edessä istuen lukuisia tunteja. Mutta sen herkullisempia ovat ensimmäiset maistiaiset aatonaattoiltana, kun kinkku tulee uunista! Saan aina palasen ensimmäisistä makupaloista. Eipä siinä, en tarvitsisikaan muuta jouluruokaa. Syön kuitenkin enimmäkseen setteripapanoita. 

Olen nähnyt jo kuusi joulua, joista kaikki ovat olleet mukavia. Tänä vuonna omaa joulukuustani ei ole vielä koristeltu, mutta minulla on kyllä pieni kuvakalenteri. Tyttö availee luukkuja puolestani. Toivon teille kaikille emäntäni blogin lukijoille mukavaa ja setterimäistä mieltä ennen joulua. Tiedättekös, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että tärkeintä on hassutteleva mieli, ulkoilu, yhdessäolo ja ystävällisyys kaikkia ihmisiä kohtaan. Sellainen minä ainakin olen. 

 - Eppu -

Kolme ensimmäistä kuusta koristeltu

 

Koristelimme jo viikko sitten kolme ensimmäistä kuusta eli yläkerran kuuset. :-) Ensimmäinen on uusi kuusi yläkerran aulaan, jonka ostin Tori.fi:stä. Se on ihan tavallinen, pienehkö vihreä kuusi. Koristelin sen perinteisesti punasävyiseksi, koska yläkerran aulassa on beige sisustus. Sinne sopii hyvin punainen.

Toinen kuusi on tyttäreni valkoisen huoneen valkoinen kuusi, jonka hän päätti koristella kullan- ja hopeansävyiseksi. Siitä tulikin todella kaunis!

Kolmas kuusi on poikamme huoneessa, ja siihen tuli hänen toiveittensa mukaisestsi "kaikki loput koristeet". Sen takaa näkyy kivasti myös aulan kuusi. Pojan huone maalattiin kesällä harmaaksi, joten kuusi istuu tänne nyt kauniisti.

Nämä tuovat iloa ja valoa tähän pimeyteen! Minusta muovikuuset voi tuoda vaikka kuinka aikaisin sisään, koska ne eivät loppujen lopuksi muistuta oikeaa joulukuusta paljonkaan. Ne ovat vain yksiä joulukoristeita. Niiden tuominen sisään ei muistuta vähääkään aidon kuusen sulatusprojektia, joten olen ajatellut, että niitä voi pitää esillä ihan huoletta pitkän pätkän.
 
Hyvää itsenäisyyspäivää! <3 Eilen kävimme mieheni kanssa Waltteri Torikan konsertissa, joka oli juhlava ja upea. Kuoro lauloi Finlandian ja siinä kohtaa minä liikutuin. Kiitos, että saan asua tällaisessa maassa.

Tähtiä ja cappucinoleivoksia

Lidlissä voi tehdä löytöjä, sen on viime vuosi opettanut. Olen hankkinut sieltä niin vaatteita kuin taloustavaroita, ja näemmä siellä myydään myös kivoja joulujuttuja. Ostin sieltä valkoiset tähdenmalliset kynttilälautaset, joita kyllä ajattelin käyttää koko vuoden enkä ainoastaan jouluna! Näitä oli kolmea kokoa ja ostin jokaista yhden. Näissä voi tarjoilla nameja, pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä, ja toki niissä voi kynttilöitäkin poltella. Olen tosi tyytyväinen ostokseen, kun nämä olivat yhteensä 12 euroa.

Lisäksi ostin koristeeksi kaksi keraamista tähteä, jotka myös tulevat olemaan meillä esillä läpi vuoden. Ainakin tuo valkoinen. 

Leivoin mieheni syntymäpäivän kunniaksi cappucino-leivoksia, jotka olivat lopulta yllättävän mauttomia....joten laitan niiden sijaan tähän linkin maukkaampiin unelmankevyisiin mokkaleivoksiin. :-) 

Hyvää viikonloppua kaikille ja lähestyvän joulun tunnelmaa. Eräs ystäväni kertoi joulumielensä olevan kadoksissa. Kyllä se on minullakin välillä ollut kadoksissa, vaikka toisin voisi luulla. Joulu ei ole aina samanlainen ja se tulee elämään, vaikka olisi huoliakin. Olen ajatellut, että joulu tulee joka vuosi semmoisena kuin se tulee, oli elämässä mikä tahansa tilanne. Jonakin vuonna on toisenlainen joulu ja toisena taas toinen. Joulun sanoma onneksi ei muutu. <3

Kuuletko kuisketta tallissa täällä, 

suihketta siipien pienoisen päällä? 

Enkelin saattajat valvoo,

hellästi katsellen lapsosta taivaan,

onnen mi vaihetti maisehen vaivaan.

Häntä he riemuitsen palvoo.

Pehmeitä sydämiä kuuseen ja keittiöön

Minulla oli aika monta vanhaa kangaspalasta, joista halusin ommella pehmeitä joulusydämiä. Minulla ei ollut niiden sisälle pehmustetta, mutta otin vähän vanua vanhasta tyynystä. Ripustuslenkeiksi kiinnitin juuttinarua. Tällä kertaa oikaisin hieman: En jaksanut ommella niitä käsin kiinni, joten ompelin ihan vaan reunasta pienellä tikkauksella aukon kiinni. Voisivathan ne nätimpiäkin olla, ja tytön mielestä nämä eivät kaikki ole edes sydämenmallisia...mutta hei, itse tehtyjä! Näitä voi nyt ripustella sinne sun tänne, mutta lähinnä alakerran joulukuuseen minä näitä ajattelin.

Lisäksi tilasin netistä piparkakun väristä paksua huopaa, josta leikkasin keittiön kaapinoviin piparisydämet ja koristin ne tämän vuoden teeman mukaisilla nauhoilla. Nämä olivat paljon nopeammat sydämet kuin nuo toiset!