Pikatuunaus talolyhdylle

Vanha talolyhty on ollut käyttämättömänä varastossa viime syksyn jälkeen, sillä se ruostui pahasti ovenpielessä. Siispä ei huvittanut edes ruveta sitä ulos uusiksi tuunaamaan, koska tiesin sen ruostuvan yhä uudelleen. Kuitenkin maalia oli jäänyt, niin maalasin sen ja jätin sisätiloihin, samalla poistin siitä kaikki mustuneet lasit. Nättihän se on, vaikkakaan maalausjälki ei ehkä paras mahdollinen....pienet ruudut on vaikea maalata! Sisälle laitoin jälleen Airamin minivalosarjan, joka on mukavan edullinen ja nätti käytössä.

Aiemmin lyhty oli sekä ruosteessa että mustunut kynttilöistä sisäpuolelta. Itse asiassa olen ajatellut, etten enää missään lyhdyssä polta kynttilöitä. Niin kauniita kuin ovatkin, niissä on aina huolehtiminen ja sitten on tämä mustaamisongelma vielä päälle. 

Mukavaa viikonlopun odotusta! 

 

Paperiset lumihiutaleet sokerilla kovetettuina

Kylläpä se nyt ihan urakalla askarteluttaa! Kovasti on kuumaliimapyssy laulanut täällä suunnassa ja pöydällä on miltei valmiina myös käpykranssi. Mutta eilisillasta ja tästä aamupäivästä leijonanosan on vienyt perinteisten lumihiutaleiden leikkaaminen. Tytön kanssa innostuttiin niin, että saatiin niskamme jäykiksi. Eilen illalla myöhään lopeteltiin ja tänä aamuna jatkettiin heti kun herättiin. Teimme silkkipaperista ison määrän ja sitten halusimme kokeilla jotain uutta. Näitä kun olisi kiva myös ripustaa johonkin, niin löysin Dansukkerin sivuilta askarteluohjeen, jossa lumihiutaleisiin laitetaan liimaa ja sokeria, jotta ne kovettuisivat roikkuviksi koristeiksi. Niinpä tietysti tuumasta toimeen saman tien, koska näkyvää tulosta piti saada minuutissa. Näihin käytimme tavallista kopiopaperia, koska silkkipaperi olisi varmasti mennyt liimasta rikki.

 

Ensin siis leikkasimme lumihiutaleen ja sen jälkeen siihen siveltiin perinteistä Erikeeper-liimaa. Sitten hieroin hiutaleen sokeriin lautasella ja annoin kuivua. Seuraavana päivänä liimasin ja sokeroin toisen puolen ja annoin kuivua. Sen jälkeen ripustuslanka kiinni. Nyt laitoin pelkkää ompelulankaa, mutta voisi olla kauniimpaa ostaa jotakin valkoista ohutta satiininauhaa. Ehtiihän tuota ennen joulua vielä! Ja tekemään näitä niin paljon, että saan kuusen melkein täyteen. Ihan näpsäkkää puuhaa, tosin aika hauraitahan nuo lumihiutaleet ovat, että eivät ole kovin monivuotisia koristeita. Silti kivan huuruinen pinta niihin tulee sokeroimalla. Tyttö meillä on melkoinen mestari näitä leikkaamaan, ja tämä alla oleva lumihiutale odottaakin sokeroijaansa pöydällä.

Ostin Tokmannilta tänään yhden lumihiutaleen, johon sai valot! Sen laitoin imukupissaan toistaiseksi ikkunaan, mutta tämä voisi toimia loistavasti myös joulunaikaan vessan koristevalona. Ei muuta kuin oikeaa lumisadetta odottelemaan. Toistaiseksi on kyllä melkoisen märkää täälläpäin.

 

Koriste vessapaperirullien hylsyistä

Nyt ollaan askartelun ytimessä! Nimittäin vessapaperirulla-askartelun parissa. Mikä voisikaan olla ekologisempi ja klassisempi materiaali? Aluksi vähän nauratti kun keräsin rullia, mutta tästä saattaa tulla jotakin mukavaa, kunhan hion tekniikan vielä paremmaksi. 

Eli ensin leikataan vessapaperirullat litistämisen jälkeen suikaleiksi, ja sitten ruvetaan tekemään oman maun mukaisia tähtiä tai kukkia. Näistä voisi osasta tehdä pienempiäkin, niin tulisi vaihtelua. 

 

Kuumaliimasin palaset yhteen, ja sen jälkeen molemmat puolet kastettiin tavalliseen liimaan ja sen jälkeen pari vuotta sitten ostamaani tekolumeen. Nättihän siitä tuli! Ainoa mitä jäin miettimään oli tuo paperirullan väri, että voi olla, että joudun kokeilemaan näihin valkoista spraymaalia. Sillä voisi tulla kauniita, kun ne olisivat valkoisia ja lumisia yhtä aikaa. Tai vaikka niitä ei kastaisi yhtään mihinkään. Eli jatkokehittelyyn menee.

Suunnittelin, että teen näitä niin paljon, että voin tehdä niistä olohuoneen ja eteisen väliseen oviaukkoon oikean tähtiverhon! Siinä sitä riittää sitten säästämistä hylsyissä. Täytynee valjastaa naapuritkin niitä keräilemään. 

Minimaailma lasipurkkiin

Näitä asetelmia on näkynyt aina silloin, tällöin, ja viime vuonna innostuin näistä vähän enemmän. Luulen, että tänä vuonna ehdin rakentaa vielä monta minimaailmaa! :-) Lähempänä joulua toki purkkeihin ilmestyvät enkelit ja muut jouluisemmat koristeet.

 

Purkissa on sammalta ja puolukkaa, led-tuikku sekä tytön valkoinen Schleich-leikkihevonen. Kastelin asetelmaa pohjalta, jotta se kestäisi jonkin aikaa. Kuivuuhan se, mutta sitten voi olla uuden asetelman vuoro! 

 

Pimeällä purkki on varsin lumoava, olkoonkin jälleen vähän lapsellinen, mutta minä olen selkeästi suuntaamassa kaikkea lapselliseen suuntaan. Varautukaa jouluun, varaston nallet!

Olohuoneen pöytä valkoiseksi

Ensinnäkin kiitos sydämellisesti kaikille edellistä postaustani kommentoineille - rohkaisevat sananne lämmittävät mieltä. Tuota juttua on luettu tätä kirjoittaessani jo lähes tuhat kertaa! Hienoa, että sitä ei koettu tähän joulublogiin sopimattomaksi. Kyllä ikävä lapsuus ja nuoruus varmasti loivat pohjan omalle jouluinnostukselleni - on ihanaa luoda joulua omalle perheelleen, kun siihen ei liity pelonsekaisia odotuksia. <3 Olen myös itsestäni ylpeä, että minulla on ollut rohkeutta ponnistaa eteenpäin olosuhteistani.

Sitten näihin kevyempiin aiheisiin eli sisustukseen! 

Kesällä innostuin maalaamaan keittiön ruokapöydän lisäksi valkoiseksi myös olohuoneen tumman pöydän. Se oli ihan kaunis sellaisenaankin, mutta nyt se on vielä parempi! Tosin huomaan, että ehkä se vaatii vielä yhden kerroksen maalia. Ensi kesänä pitää todennäköisesti maalata myös keittiön pöydän pinta kertaalleen, joten tämä pöytä on sama maalata kertaalleen vielä yhdesti.

 
Nyt ei tarvitse laittaa pöydälle kaiken maailman valkoisia kaakeleita ja virityksiä, jotta saisi vaalean lopputuloksen! Maali oli öljypohjainen, ja se haisi pahalle, mutta oli mainio maali. Kuivui kohtuullisen nopeasti uutta maalausta varten ja on todella kestävä. On ruokapöydälläkin suorastaan vettähylkivä eli kestää hienosti pyyhkimisen. Pöydälle ostin tänään uuden viherkasvin sekä Finnmarin alennuksesta kivan rustiikkisen, jalallisen ruukun. 

Maalasin vielä samalla maalilla yhden näistä hedelmälaatikoista, koska tänä vuonna teki mieleni myös talveksi valkoista. Valkoiset tuntuvat sopivan meidän olohuoneeseen nyt paljon paremmin kuin entiset tummat.Vanhan pöydän näet mm. täältä.

Anna lapselle raitis joulu - tai koko elämä

Jo viime vuonna halusin kirjoittaa tästä aiheesta, ja sittenkin viime tingassa poistin tekstin. Tuntui, että aihe on ihan liian ankea jouluiseen blogiin, jossa askarrellaan ja touhutaan hyviä ja positiivisia asioita. Mutta tällä kertaa olen tarpeeksi rohkea kirjoittaakseni tästä aiheesta, oli se sitten kuinka ikävä tahansa. Tai ehkä juuri siksi, koska ikävän takia olen löytänyt kaikenlaista hyvää. Haluan kirjoittaa tämän jutun omilla kasvoillani.

Lapsuuteni ja nuoruuteni jouluja varjosti vanhempieni alkoholismi, jonka takia jouluun liittyi aina jännitteitä ja odotuksia, jotka eivät olleet normaalia joulujännitystä, vaan joka vuonna toistuvaa pelkoa siitä, miten joulu sinä vuonna menee. Onko vanhempi humalassa? Kykeneekö seurustelemaan, valmistuvatko jouluruuat, kaatuuko joku? Tarvitaanko pakenemista oman huoneen hiljaisuuteen sammumisen katsomiselta, sammaltavan puheen ärsytytykseltä tai sänkyyn pissaamisen hajulta? Useimmiten joulut menivät joten kuten, joskus jopa oikein ihanasti. 

Kaiken keskellä valoa toi kuitenkin kotiin tuotu kaunis koristelu, ruuat ja lahjat sekä vilpitön yritys tehdä joulusta mukava. Paljon hyvääkin onneksi oli ja piirtyi muistoihini! Loin mieleeni joulun lämmön, jota kilisevät pullot ja väkevän viinan kyllästämä glögi - jota oli lupa juoda jouluna kun oli glögiaika - eivät voineet himmentää. Kerran kävelin parikymppisenä kaupungilla ja näin, että paikallinen kultasepänliike tarjosi kävelykadulla asiakkailleen glögiä. Säpsähdin. Alkoholia nyt tarjolla tuolla tavalla! Ohi käveleville lapsille. Kunnes rohkeana kävin maistamassa ja ymmärsin, että oikeasti glögi ei ole punaviiniglögiä, joka on terästetty vodkalla vaan herkullista, lämmintä, mausteista mehua. Ihmeellinen uudenlainen maailma alkoi aueta. Glögiäkään ei tarvitsisi pelätä, sillä ei siitä tule humalaan, jos se ostetaan ruokakaupasta.

Myöhemmin aikuisena saatoin lähettää hentoja pyyntöjä etukäteen, että jos tänä jouluna korkki pysyisi kiinni. Joskus pyyntöä noudatettiin, joskus ei. Olen todistanut jouluaattoiltana muutaman täydellisen sammumisen. Olen joutunut liian nuorena itse järjestämään joulua, kun vanhemmasta ei siihen ollut. Muistan vieläkin, miltä aukeavan viini- tai viinapullon korkin ääni kuulostaa. Se kuulostaa salaisuudelta, alakaapilta ja teeskennellyn reippaalta puheelta, jota jo pienestä asti harjaantunut korvani oli oppinut tulkitsemaan. Tiesin kyllä, milloin on juotu kolmasosa pullosta ja milloin kokonainen pullo. Vaivatta tunnistin myös yhden lasin aiheuttamat reaktiot. Tiesin kaikki pullojen piilopaikat ja osasin kaataa pulloista tasaisesti lavuaariin alkoholia juuri sen verran, että vanhempi ei huomaa. Kun humala oli kovempi, määrää pystyi lisäämään, koska sitä ei enää huomattaisi.

Näistä lähtökohdista on varmasti selvää, että viinipullon aukaisu tai kuohuviinikorkin poksahdus eivät ole koskaan merkinneet minulle juhlaa tai iloa, päinvastoin varautumista pettymykseen, väärää vastausta pyyntöön, voisitko olla tämän viikonlopun selvin päin. Kuohuviinilasi ei edusta minulle juhlan alkua muulloinkaan kuin jouluna. Se edustaa ikävyyksiä, pettymystä, lannistusta, yksinäisyyttä, huolta ja kummallista, etukäteen ennustettua katumusta, jota vastaanotin humalapäivää seuraavana päivänä. Yksi lasillinen ei meillä tarkoittanut juhlaa, vaan se saattoi yhtä hyvin merkitä poliisiautoa tai ambulanssia kerrostalon alaoven takana joskus myöhemmin yöllä.

Lapsi ei vaadi joululta paljon. Minulle olisi lapsena riittänyt, että vanhemmat olisivat olleet ajokunnossa, selvänä ilta-aterialla ja käyttäytyneet ennalta-arvattavasti - olleet iloisella juhlatuulella. Kaikki muu siinä ympärillähän oli vain tavaraa. Lapsi tunnistaa kyllä pienenkin humalan, ne rentoutumisen vuoksi otetut lasilliset. Jos alkoholi muuttaa omaa vanhempaa puheliaammaksi, hilpeämmäksi tai kovaääniseksi, lapsi kyllä tietää. Alkoholin tuoksu hengityksessä voi olla pienelle pelottava asia, vaikka kuinka haluaisimme itse juhlistaa joulua pullollisella viiniä. Minä päätin jo pienenä, että aikuisena jouluuni ei kuulu alkoholi, ja ehkä sekin toive kantoi noiden vuosien yli. Halusin, että lapseni näkevät minut samanlaisena, turvallisena äitinä koko joulun ajan, oli sitten aamu, päivä tai yö. Olen valinnut täyspäihteettömyyden tosin muulloinkin kuin jouluna. En myöskään enää aio kantaa häpeää omilla harteillani. Tämä ei ole minun häpeäni.

Vanhempana sinä luot lastesi lapsuuden joulut juuri nyt, tänä vuonna. Sinä olet itse vastuussa joulun tunnelmasta ja joulun tunteesta sydämessä ja odotuksissa - siitä lumouksesta, joka jouluun voi parhaimmillaan liittyä. Voit täysin ilmaiseksi keksiä ihania joulutapoja, joita lapsi kantaa loppuelämänsä ajan ja jatkaa ehkä itsekin. Ja samalla sinulla on valta luoda jouluun synkkiä varjoja, joiden takaa lapsi aikuisena omat joulunsa opettelee viettämään. Talven suurta juhlaa on voi juhlistaa ilman alkoholia ja samalla näyttää lapsille raittiin juhlimisen mallia.Juhlan ei tarvitse tarkoittaa automaattisesti alkoholia. Raitis joulu on taatusti paras lahja, jonka lapsellesi voit antaa. Tämän viestin tuon sinulle kouluikäiseltä itseltäni 80-luvun alusta. 

Anna lapselle raitis joulu -kampanja on järjestetty vuosien ajan, ja sen tarkoituksena on levittää ajatusta joulusta lasten juhlana, jota lapset saisivat viettää vailla pelkoja vanhempiensa juomisesta.

Jos sinulla tätä lukeva lapsi tai nuori on juuri tänä vuonna ongelmia vanhempiesi juomisen kanssa, MLL:n Nuorten netistä löydät lisää tietoa. Hae apua, ole vahva.

Moderni seimi

No nyt on meillä ainakin sijaa majatalossa! Nimittäin noin kaksi vuotta sitten hankkimani seimen hahmot ovat lopultakin saaneet katon päänsä päälle. Viime vuonna jostain syystä en hoksannut mieheltäni pyytää apua ajoissa, joten joulukuussa oli jo myöhäistä mennä häärimään pakkasessa pihalle vanerihommiin. Nyt havahduin asiaan jo näin syksyllä, ja eilen mieheni teki piirustusteni mukaisen seimen vanerista. Sen jälkeen maalasin sen valkoisella maalilla.

Joskus mietin, että maalaisin hahmotkin värillisiksi, mutta jostain syystä pidän niistä juuri tällaisina kipsinvärisinä. Niille ei olisi ehkä sopinut ympäristöksi perinteinen ruskea talli, jossa on heiniä lattialla, joten päädyin suunnittelemaan pulpettikattoisen, modernin ja yksinkertaisen seimen. Minusta nämä hahmot sopivatkin tänne erinomaisesti! Alla muutama vaihekuva.

Vielä ei kuitenkaan ole joulukuvaelman henkilöiden aika olla esillä, joten pikku ystäväiset pääsivät takaisin vaatehuoneeseen huolellisesti pakattuna. Ennen joulua mietin, mikä olisi oikea paikka tallille - todennäköisesti laitan seimen johonkin yläkertaan, ettei se ole kulkutiellä ja siten vaarassa.