Anoppi oli kaivellut varastoaan ja löytänyt aika...sanotaanko erikoisennäköisen porokynttelikön. Se on peruja kuulemma jo vuosikymmenien takaa, ehkä jopa 50-luvulta. Kynttelikköä ei kukaan enää käyttänyt, joten sain sen meille tuunattavaksi. Tässä se oli alkuperäisessä loistossaan. Siinä oli hellyttäviä porokaiverruksiakin. Mutta ei nyt sitten ihan tämmöisenään ollut meille sopiva kuten tässä.
Ensinnäkin tajusin, että en halua sen olevan kynttelikkö lainkaan, vaan pelkkä koriste. Niinpä ruuvasin irti sekä nuo liikuttavat sarvista tehdyt "kristallit" kuin itse kynttilätelineetkin. Lisäksi edessä oli isompi sarviosa, joka tuntui kömpelöltä, joten ruuvasin senkin irti.
Sitten taas valkoista maalia pintaan! Äkkiäkös tämän maalasi (tosin vaati viisi kerrosta, että terrakotan sävy peittyi!).
ja nyt se istuu todella hyvin tämänvuotiseen poro-jouluteemaan. Tähän voisi hyvin ripustaa vaikka jonkun joulukoristeenkin keskelle. Nyt tätä voi näppärästi liikutella pöydältä ja tasolta toiselle sen mukaan, missä se milloinkin parhaiten passaa olemaan. Lisäksi tätä voi käyttää vallan hyvin vuoden ympäri niin kauan kuin sarvet sattuvat minua kiinnostamaan.
Maalia päätin sivellä myös mökiltä tuomieni kelo-oksien päälle. Ja taas oli jalat, kädet, kasvot ja lattiat maalissa...Laitoin valkoisiksi maalatut oksat isoon lasiseen maljakkoon, johon virittelin pienet valot. Olen täysin ihastunut Airamin pieniin minijouluvaloihin, nämä ovat kauniin väriset, sopivat joka puolelle kotia ja ne ovat tosi edulliset. Olen niitä useamman jo ostanut kun ne voi ripustella sitten ihan mihin vaan pitkän johdonkin puolesta.
Tulipa sarvista kauniit ja oksista myös:) Valkoinen maali saa näköjään ihmeitä aikaa, pitäisi varmaan itsekin kokeilla...
VastaaPoista