Nyt kun laitoin pihalle jo syyskukat ruukkuihin, nappasin kesäistutuksista puolestaan sisälle kaikki ulkona olleet muratit. Kyllähän näilllä on tapana minun hoidossani kuivettua viimeistään jouluksi, mutta ovatpahan ilona nyt muutaman kuukauden. Muratti on kyllä tosi kaunis ja soisi näiden hyvin jaksavan kevääseen. Anoppini on viisas nainen: neuvoi, että kun kastelee kukkia, ne selviää. Ajatella! Yhden muratin olenkin pitänyt hengissä tuolla fiksulla neuvolla. Nyt on sitten murattia vähän joka huoneessa, ja kyllä ne viherkasvit aina tuovat mukavasti väriä ja näköä jokaiseen paikkaan. Viimeisenä on vielä kuva kauniista keijunmekosta, joka on hoidossani kestänyt jo keväästä ja tykkää kovasti asustella tuossa amppelissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina!