Jokaiselle omannäköinen joulu

Joku odottaa joka vuosi joulua ja toinen ei välitä joulusta yhtään. Osa haluaa viettää joulun hotellissa tai matkoilla maassa, jossa ei joulua vietetä lainkaan. Joulu on ihan samanlainen kuin elämä muutenkin - se muuttaa muotoaan koko elämän ajan. 

Nykyisin monet pohtivat jouluasioita uusperheissä tai vasta eronneina. Silloin kuvioissa ovat myös usean perheen isovanhemmat. Jotkut ovat joulun aivan yksin, ja toisaalta ystäväporukoiden yhteiset joulut ovat lisääntyneet. Minusta on mahtavaa, että ihmiset saavat joulun muokkautumaan sopivaksi aina kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Eräs tuttavani on nerokkaasti keksinyt tavan viettää omannäköistään joulua: He vuokraavat useita huoneistoja metsän keskellä sijaitsevasta matkailuyrityksestä ja voivat näin viettää rentoa ja valmista joulua lasten ja kaikkien isovanhempien kera, vaikka vanhemmat eivät enää yhdessä olekaan. Toinen tuttava antoi jouluaattoyöksi oman asuntonsa kauempaa tulleiden sukulaisten nukuttavaksi ja varasi itselleen kotikaupungista hotellihuoneen, josta saapui jouluaaton viettoon hyvän aamupalan jälkeen. Perinteiset tavat eivät aina istu kaikille eivätkä kaikkiin tilanteisiin. Eivätkä kaikki edes tykkää niistä! Minä jouluhulluna ymmärrän niitäkin, jotka eivät joulusta piittaa. Jokaiselle olkoon avoinna tapa, jolla joulun haluaa itselleen luoda. 

Joulut muuttuvat elämän varrella myös luonnollisesti. Meillä on ollut oksennustautijoulu, korvatulehdusjoulu sekä niin kovan pakkasen joulu, että emme päässeet pienten lasten kanssa hautausmaalle edes piipahtamaan. On ollut joulu isovanhempien menetyksen jälkeen ja rutiköyhänä opiskelijana, jolloin oli varaa vain yhteen leivonnaiseen. 19-vuotiaana vietin joulun ihan yksin. Tietysti takanani on monta ikävää joulua alkoholismin varjossa, joista kerroin jo syksyisessä kolumnissani. On ollut joulu univelkaisena pienen vauvan äitinä ja joulu, joka vietettiin ensimmäistä kertaa kokonaan oman pienen perheen parissa, kun toinen lapsista oli kolmevuotias ja pikkuneiti vasta puolivuotias. Se tuntui yhtä aikaa merkitykselliseltä ja haikealta. En ollut enää itse perheen lapsi vaan se, joka laittaa joulun omalle perheelle. (Sittemmin tästä asiasta toki huisin paljon riemastuin, kuten blogini osoittaa.) :-D 

Tänä vuonna äitini ei enää halua lähteä kotoaan kenenkään luokse jouluaattona. Hän kiersi monta vuotta meidän siskojen luona vuorovuosin, mutta päätti nyt jäädä kotiin, onhan jo aika huonokuntoinen. Käymme hänen luonaan jouluaattona lyhyellä vierailulla. Se tuntuu kieltämättä vähän haikealta ja surulliselta. On aika päättää yhteiset joulut oman äidin kanssa, emmekä enää syö samassa pöydässä jouluaattoillan ateriaa. Elämä ajoi niistä jouluista ohi, mutta onneksi jätti monta tapaa ja reseptiä omaan jouluun. Toisen tahtoa on kuitenkin kunnioitettava.

Jouluun on tullut myös joka vuosi jotakin uutta ja ihanaa. Nykyisin isot lapsemme lähtevät mielellään aatohartaukseen kirkkoon, mikä oli aiempina vuosina haaveenani. Joulukirkossa kun on se oikea Juhla. Lisäksi joulupäivänä, jolloin vierailemme mieheni vanhempien luona, on vilske kasvanut, kun sukuun on syntynyt tasaiseen tahtiin ihania pikkuisia. Ja vävyjen ja miniöidenkin määrä on isompi kuin kymmenen vuotta sitten! Joulusta on tullut mukavasti omannäköinen ja -tuntuinen, ja olemme onnistuneesti saaneet siihen mukaan sekä minun että miehen omia ja tärkeitä jouluperinteitä ja -makuja. Sekä luotua ihan ikiomia, yhteisiä perinteitä, joita toivon mukaan lapsemme haluavat aikanaan vaalia.

Millä tavalla ja millaisella porukalla teillä vietetään joulua? Onko sinulla jokin ei-perinteinen tapa joulunvietollesi?