Oulun oma suklaapuoti

Olen muuttanut tänä vuonna radikaalisti kulutustottumuksiani. Katson tarkkaan, mitä hankin ja mietin jokaista ostosta - tarvitsenko tätä, miten kauan tämä kestää, onko hinta sopiva, missä tämä on tehty? Samaan ajatukseen mahtuu myös kohtuullisuus niin ostamisessa kuin syömisessäkin. Tilasimme kinkun tänä vuonna oululaisen Makkarakaupan kautta, jolloin saimme valita lähialueen sikalan kinkun. Samalla tavalla ajattelen muistakin paikallisista yrityksistä - niitä kannattaa suosia ja ostaa lahjansakin mieluiten niistä. Siksi vierailin oululaisten omassa suklaapuodissa, ChocoSomniassa, joka on avannut ovensa huhtikuussa tänä vuonna lähelle taidemuseota.

Yrittäjä Riikka Ojanen kertoo olevansa juuri nyt kiireinen, onhan joulu suklaansyömisen huippuaikaa. Tammikuussa ehtii kuulemma sitten lepäilemään! Riikalla on parhaillaan yksi työharjoittelija, mutta muutoin hän tekee kaikki suklaat itse. Alun perin kotikeittiöstä lähtenyt yritys on laajentunut viehättäväksi kivijalkaliikkeeksi, jossa myydään konvehtien lisäksi suklaalevyjä sekä kaakaotikkuja, joita sulatellaan lämpimään maitoon. Lisäksi Riikka on taiteillut upeita suklaakenkiä, joita ostetaan lahjaksi vaikkapa täysiä vuosia täyttäneille.

Chocosomnian kaikki suklaat on käsin tehtyjä, ja suklaa itsessään on eettisesti tuotettua. Tässä kuvassa on kaakaon hedelmä, joista suklaa valmistetaan. Pavusta erotetaan niin kaakaovoi kuin kaakaomassakin. Riikka kertoo, että eettisyys näkyy myös maussa, sillä mitä paremmin papu on kasvanut, sitä paremmalta myös suklaa maistuu. 

Laatusuklaa on sen verran tuhtia tavaraa, ettei sitä kovin monta konvehtia tarvitse ollakaan. Niinpä minä ostin itselleni 9 konvehdin rasian, johon valitsin yhden kaikkia makuja ja vielä tuplat salmiakki-lakritsia. Mukana on niin marjaisaa makua, oululaista tervaa, tyrniä kuin piparkakkusuklaatakin. Aion vakaasti säästää nämä itselleni jouluaattoon ja syödä niitä vähitellen useamman päivän ajan. Laatu korvaa mielestäni määrän - en halua enää mättää suklaata rasiasta kuin mitäkin pikkunaposteltavaa, vaan mieluummin herkutella aidolla ja käsintehdyllä suklaalla.

Suklaisia paloja ja jouluisia valoja

Meillä kävi tänään ruokavieraita, joille tarjosimme intialaista ruokaa. Jälkiruuaksi teki mieli kuitenkin leipoa mokkapaloja tällä Yhteishyvän reseptillä, sillä tuo ohje on roikkunut jääkaapin ovessa koko (treeni)syksyn, enkä ole tehnyt niitä vielä. Ohje ei nyt varsinaisesti ollut ihan priimaa, sillä pohjasta tuli tosi lättänä ja päällistäkin riitti vain osaan pellillistä, mutta maku oli hyvä ja niistä tuli kauniita. Ehkä niistä tulisi kuohkeampia, jos pohjan tekisi perinteisesti ensin munat ja sokerin vatkaten. Tarjosimme luksusmokkapalojen kera mansikkakastiketta sekä kermavaahtoa. 

Kotona olen ripustellut lisää jouluvaloja sinne sun tänne, tällä kertaa pienen paristosarjan olohuoneessa takan piipussa roikkuvaan sydämeen sekä kuistille katonrajaan. Lisäksi ripustin pienet valot myös olohuoneessa poronsarviin ja niihin laitoin myös muoviset lumihiutaleet, jotka ostin Finnmarilta. Niitä voisi hyvin käyttää tammi-helmikuussakin. 

Hienoa lauantai-iltaa! Muistathan osallistua valosarja-arvontaan, joka päättyy ensi tiistaina! :-) 

Marianne-keksit

Olemme olleet mieheni kanssa koko syksyn kuntokuurilla, jossa on ollut tarkka ruokavalio. Tästä syystä en ole halunnut leipoa muuta kuin lapsille pannaria, koska houkutus olisi ollut liian suuri. Erityisesti miehelle. :-D Nyt kun ruokavalio on tasapainossa ja loppukirikin häämöttää (kaksi viikkoa jäljellä), päätin avata kuitenkin leipomiskauden. Onkin ollut kova ikävä leipomista! Se on kuitenkin rakas harrastus. Joten innokkaasti päätin aloittaa talven leipomiskauden tekemällä pikkuleipiä uudella muotilla, jonka ostin Helsingistä kun kävin siellä työmatkalla.

Tein Kinuskikissan murotaikinareseptillä pikkuleipiä, joihin lisäsin vajaan desilitran Marianne-crushia. Tämä taikina oli hieman löysää tehtäväksi tällä uudella tähtimuotilla, mutta kyllä niistä valmiistakin osasta tähden muoto näkyi. Ja hyvänmakuisia ne kyllä olivat!

Pyhäinpäivän viettoa hyvin syöden

 

Meillä kävi tänään kivoja ruokavieraita ilahduttamassa pyhäpäiväämme. Hämmästyinpä kovasti, kun kesken päivällisen soi ovikello, ja oven takana oli kaksi poikaa pukeutuneena haamuiksi ja sanomassa "karkki vai kepponen". Mitä ihmettä? Joko tämä on myös kantautunut tänne meille? Olin niin hämmästynyt, että purskahdin nauruun. Meillä sattumalta oli karkkeja, joita heille annoin, mutta kieltämättä teki mieleni sanoa "kepponen". Mitähän olisi tapahtunut? Minulle on kyllä vaikea ottaa tätä tapaa vastaan...

Tänään pyhäinpäivänä me olemme viettäneet rauhaisaa aikaa kotosalla, mutta sen verran annoin periksi Halloween-teemalle, että tein näitä appelsiinikoristeita kattaukseen, joita näin Kaikki paketissa -blogista. Kiitos vinkistä, oli helppo tehdä ja kivannäköisiä tuli. Piirsin yhden kurpitsan myös liitutaululle.

  

Vieraillemme teimme Pirkan ohjeella burgundinpataa, lisukkeeksi uunijuureksia ja perunamuusia. Sellaista pyhäinpäivään sopivaa tuhtia ruokaa! Jälkiruuaksi tein suklaakakun, joka näytti rehellisesti sanottuna lehmän läjältä ennen kuin fiksasin sitä tomusokerilla...ihan hyvää se kuitenkin oli. Lisäksi avasimme joulukauden ensimmäisen konvehtirasian.

Rauhaisaa pyhäinpäivää kaikille ja lohtua sydämiin kaikille, joilla on läheisiä taivaassa. <3

Chili-cayenne-suklaa-keksit

 
Minun mielestäni tumman suklaan ja chilin yhdistelmä on vastustamaton, ja olen monena syksynä tehnyt suklaa-chilikakkua. Sen sijaan nyt tein pojan synttäreitä varten valmiiksi pakkaseen suklaa-chili-keksejä, joiden alkuperäinen ohje on täällä Keittokulmassa. Siinä ohjeessa kuitenkin käytetään tuoreita chilejä, joten sovelsin ohjetta siten, että keksien teko oli vähän helpompaa. Ostin mausteosastolta chilirouhetta.

 
Minä laitoin omasta mielestäni aika paljon rouhetta taikinaan, mutta aika vähän se silti niissä maistuu. Olisin voinut lorauttaa siis vieläkin enemmän, samoin kuin cayennenpippuria. Seuraavalla kerralla sitten! Tällä määrällä chili jää vain aavistuksen jälkimakuun polttelemaan.

Hurjan hyviä kyllä olivat, ja lapsemme tykkäsivät erityisesti taikinasta - kuinka ollakaan...

Chili-cayenne-suklaa-keksit
(3 pellillistä, noin 25-30 reilunkokoista keksiä)

250 g voita
2 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl soodaa
2 munaa
200 g tummaa suklaata
4 rkl chilirouhetta
ripaus cayennenpippuria

Vaahdota kulhossa pehmeä voi ja kaikki sokerit. Lisää munat ja jatka vatkaamista. Lisää chilirouheella ja cayennenpippurilla terästetyt kuivat aineet. Sekoita lopuksi taikinaan pieneksi pilkotut suklaa. Leivo taikinasta noin  pyöreitä keksejä ja paista 200 asteessa noin 8 - 10 min.

Teetä ja suklaata

En ole kahvinjuoja enkä oikeastaan teenkään juoja, mutta tämä yksi tee on noussut suosikikseni. Sen nimi on Japanin kirsikka, ja sain maistaa sitä ystäväni luona viime talvena. Sen jälkeen olen ollut fani! Sitä saa ostettua ainakin omasta kaupungistani eräästä kahvilasta, jossa sitä tarjotaan myös kahvilan asiakkaille haudutettuna. Tämän vihreän teen maku muistuttaa mantelia, mantelimassaa tai karvasmantelia. Eli jos ei pidä kirsikasta tai marsipaanista, ei pidä tästäkään. Netistäkin sitä saa tilattua Demmers teehaus -kaupasta. 

 

 
Japanin kirsikan kanssa maistuu mikä tahansa herkku, mutta varmasti parhaiten lempparini suklaa...mikä siinäkin on, että tuo Fazerin sininen peittoaa kaikki muut herkut mennen, tullen? Joskus olen ostanut jotakin muuta suklaata, mutta niin vain perinteinen maku on se paras. Jos kohta jouluteemani vaihtuukin joka vuosi, niin suklaa-asioissa olen täysin jämähtänyt samaan sorttiin. 

Lempimukini on tämä Taika-sarjan iso neljän desilitran muki. Toivoisin joskus voivani hankkia tätä sarjaa lisääkin. Erityisesti se viehättää väreineen näin syksyllä. Pidän sen satumaisesta, vähän oudosta tunnelmasta. 

Ostin viime viikolla eräästä lopettavasta kaupasta myymälässä olleita koreja kotiin parilla eurolla, ja ensimmäiseksi valjastin tämän minun teekorikseni, josta saan kätevästi otettua kaikki tarvikkeet, kun laitan kupposen teetä.

Teen juomisen hetki rauhoittaa, ja siitä on tullut oma tärkeä juttuni niinä päivinä, kun se hetkonen on mahdollista järjestää.

Viimeisiä viilauksia

Lähestyy, lähestyy...joulun suuri juhla. Juhla ja sen aihe on suuri, mutta siihen liittyy myös monta pientä juttua. Viimeisimpiä tekosia ja ostoksia tässä kirjoituksessa vielä läpi käyn.

Pallokynttilät pääsivät odottamaan aattoa hopeisiin kynttilänjalkoihin, enkä voinut vastustaa myöskään valkoisia palloja kuusenkoristeiden muodossa. Työkaverini oli kyseisen paketin jo ostanut, ja pakko oli hakea vielä viime tingassa samanlainen paketti itsellenikin. Poistin kuusesta kaikki hopeiset muovipallot ja korvasin näillä valkoisilla. Osa niistä on himmeitä, osa kiiltäväpintaisia. 

Ostin eilen Jyskistä vielä ohimennen vessaan maton ja samalla tällaisen pienen lyhtytalon. Tyttö totesi, että niin äiti, tuommoisiahan meillä ei vielä olekaan...valkoiset kynttilälyhdyt nyt vain sattuvat olemaan paheeni!

Jääkaapin ovessa on taas kulkusia, kuten lapsena meillä oli. Joka vuosi vaihdan siihenkin teemanmukaisen värityksen. Nyt siinä on valkoista ja hopeaa, ja löysin ihanat vanhanajan isot kulkuset nappikaupasta.

Joulukortit keräsin tänä vuonna jouluiseen sydämeen - kiitos kaikista saamistamme korteista!

Vessaan ostin perinteeksi muodostuneen piparkakun tuoksuisen saippuan, mikä ilahdutti erityisesti lapsiamme.

Karamelleja on alkanut ilmestyä joka huoneeseen. Fazerin laatikoita on tyhjennelty kupposiin jo monta päivää, ja aina tuntuvat häviävän...Nyt on siivoukset tehty ja rauha maassa ja mielessä, enää tarvitaan huomenna kukkien haku ja kinkun paisto, ja joulun suuri juhla saa alkaa. Huomenna vielä teen kukkakirjoituksen tänne. Ihanaa joulunodotusta lukijoilleni!