Mietin joululahjoja eilen, kun kuljetin autoni takapenkillä suklaarasiaa eräälle sairaanhoitajalle, jota halusin ilahduttaa. Lahjojen hankkiminen tuntuu joskus perheenäidille pakkopullalta, ja kaupoissa kiertely joulun alla on ihan karmeaa puuhaa. Se jos mikä latistaa joulumielen, kun toppatakissa kuljet ympäri kaupunkia miettimässä, mitähän sitä kellekin. Mutta toisaalta joululahjojen antamisessa on jotakin todella syvällistä ja tärkeää. Tuon suklaarasian saajan ilme oli kaiken arvoista - miten hyvä mieli voi tullakaan siitä, kun saa toisen kasvot kirkastumaan. Ihan pienestäkin. Mieheni on nauranut, että antaisin lahjan vaikka pihan puille, jos se suinkin olisi mahdollista. Voi olla niin! :-)
Viime viikonloppuna koin aineettoman lahjan antamisen iloa, kun soitin eräälle vanhalle sukulaiselle, jota en ole nähnyt vuosiin. Heiltä tuli meille joulukortti, ja niinpä ajattelin pirauttaa satojen kilometrien taakse. Tuon puhelun jälkeen tuli itku - niin suuresti tuo ihana vanha sukulaisnainen puhelustani ilahtui. "Olen niin onnellinen, kun kuulin sinun äänesi". Se oli lahja, jonka antamista en kadu ja josta sain itsekin niin paljon. Opiskeluaikana kun mieheni mummi oli sairaalassa, kävimme koristelemassa papan haudan havuilla ja kynttilöillä, kun mummi ei haudalle itse päässyt - hänelle niin tärkeään jouluaaton tapahtumaan. Kiitollisuus haudan hoitamisesta oli meille silloin se paras joululahja.
Toki olemme hankkineet myös lapsille ihan paketoitavia joululahjoja, nykyisin yhä enemmän painottuen vaatepuoleen. Yksi hassu lahja tulee joka vuosi myös hankkia, se on meillä tapana. Yksi joulu tyttöni sai rullallisen kuplamuovia. Tänä vuonna lapset saavat yhteiseksi lahjaksi minkäpäs muun kuin aidon oikean pierutyynyn! Se on taattu hitti.
Pitäisin paketoinnista, mutta kun yrittää keskiyön jälkeen tai aamulla aikaisin kaikki lahjat puolipaniikissa kääriä, ei siinä enää riitä energiat rauhaisaan koristeluun. Nämä lahjat ovat menossa muille läheisille, ja niihin oli mukava käyttää enemmän aikaa. Eikä tarvinnut miettiä, kurkkivatko muksut työhuoneen ovensuusta.
Itselleni en hirveäsi osaa toivoa tai pyytää lahjoja, koska pelkkä jouluaatto ja viikon joululoma oman perheen kesken on jo parasta mitä toivoa saattaa. Töistä sain tänään lahjaksi kuvissa näkyvät pörröiset paksut sukat, jotka ilahduttivat kovasti. Tähän ei tarvita kaveriksi kuin hyvä kirja ja suklaata. No okei, iso monitoimikone olisi kyllä ihan mahtava. :-D
Neljä yötä jouluun on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina!