Siitäkin huolimatta, että toukokuun jälkeen koittaa kesä, on mielestäni syyskuu toukokuuta kauniimpi. Kuulaat, kirpeät päivät ja auringonpaiste, koko ajan ruskettuva luonto ja pimenevät illat, niissä on kyllä omaa lumoaan. Voisi sanoa, että syyskuu on melkein kaunein kuukausi mielestäni, vaikka sen jälkeen tietääkin koittavan pimeä ja raskas vuodenaika. (Onneksi siellä on kuitenkin se joulu hehee.)
Syksyllä pidän muutenkin liikkumisesta ulkona, kuntosali ja jumpat kutsuvat sitten taas huonolla säällä. Teen usein lihaskuntoliikkeitä pururadalla koiran kanssa ja punnerran vasten hiihtosiltaa. Iltaisin on ihana käydä raikkaassa säässä pikällä kävelyllä. Ja miksei huonollakin säällä - sumussa on hyvä hengittää.
Minä höyrähdin viime talvena pertsahiihtoon, joten sinällään talven tulo ei nytkään ahdista. Ladut kulkevat lähellä kotiamme, joten on aivan helppo lähteä käymään hiihtolenkuralla töidenkin jälkeen. Keväällä en ehtinyt kuin kuukauden nautiskella uusista karvapohjasuksistani, kun aurinko jo sulatti lumet, mutta nyt edessä on kokonainen talvikausi. Tänä vuonna olen pyöräillyt jo yli 600 kilometria työmatkoja, mikä on oma ennätykseni ja olen itsestäni kovin ylpeä! Varmasti olen monen monta päänsärkyä ja väsyä pyöräillessäni haihduttanut. Ulkona liikkuminen vain on niin järkeenkäypää, ja yöuneenkin se vaikuttaa mukavasti unta parantaen.
Tällaisia positiivisia syksyn ajatuksia vielä nyt, kun kaikki on kaunista ja aika lämmintäkin. Hyvää syyskuuta sinullekin!
Syksy on minunkin suosikkivuodenaikanu. Luonto on kauneimmillaan.
VastaaPoista