Siirryn uuteen blogiin :-)

Tervetuloa jatkamaan juttujeni lukemista jos olet kiinnostunut! :-)

http://huiskulassa.blogspot.fi/

Tunnelmia joulusta

Tapaninpäivän ilta hämärtää ja lapsillakin on tehnyt mieli jo kavereiden luokse. Itse kävin tänään jumpassa, ja jumppasali oli ihan täynnä! :-) Muutkin halusivat kinkunsulatukseen...tapaninpäivänä usein tulee jo olo, että pitää käväistä ihmisten ilmoilla. Loppuilta menee sitten jälleen takkatulen ääressä konvehtien ja kirjan kanssa. Jouluaatto ja joulupäivä ovat onnellisesti takanapäin ja tänään syödyn kolmannen jouluaterian jälkeen voi taas todeta, että ei kiitos enempää. Joulunvietto sujui oikein mukavasti ja saimme olla terveinä - iso pelko oli, että massupöpö pojasta tarttuisi meihin muihin sopivasti aatoksi, mutta selvisimme onneksi kaikki muut taudilta. Gefilusta juotiin ja syötiin aamusta iltaan!

Tässä muutama tunnelmapala jouluaatosta.

Ja tässä sitten muutama otos joululahjoista: en voinut uskoa silmiäni kun avasin tämän paketin: minä todellakin sain jotakin Desigualilta eli kauniin vaaleanruskean laukun! Olihan se aika hassua kun kiljuin juuri kuten Zalandon mainoksessa.

Tämä jännä ruukku tai maljakko on kuin suoraan Titanicista - hempeät kukat tulevat näyttämään siinä mukavan kontrastisilta.

Sitten se käpertymiskirja...suureksi riemukseni pakettiin oli kääritty Hobitti, jota vielä en ole lukenut.

Lisäksi saimme kauniin korkean valkoisen enkelin, jota en kyllä aio paketoida pois joulun jälkeen. Se saa pienen linnun kera jäädä aina pöydällemme!

Tähän postaukseen päättyy Tähtien tuiketta -joulublogi tältä vuodelta. Todennäköisesti perustan kokkailu-leipomis-askartelu-ompelu-puutarhanhoito-liikunta-ratsastus-sisustus-blogin jossain vaiheessa, mutta ilmoittelen siitä täällä.

Tähtien tuiketta aloittaa taas ensi syksynä uuden joulun odotuksen ja laiton! Kiitos kaikille lukijoilleni, teitä on ollut yllättävän paljon ja on ollut hirveän mukava pistää jouluisia ajatuksia blogiin.

Ihanaa ja tuoksuvaa joulua!

Suuri juhla on ovella! Kinkku on paistumassa ja illemmalla paljastamme lapsille ostamamme elokuvan (Madagasgar 3). Sen katsomme sitten illalla alakerrassa, sillä me roudaamme kaikkien patjat olohuoneeseen olohuoneeseen ja nukumme aattoon asti lattialla yhdessä. Se on tapa, josta lapsemme eivät koskaan luopuisi! Nukahdamme kinkuntuoksuun ja joulukuusen loisteeseen.

Huomiseen kuuluu aamusauna vihdan kera, päivällä puuroa, sitten haudoilla käynti ja juhla-ateria. Ja sitten se lasten mielestä jännittävin hetki: lahjojen jakaminen! Olen jo vuosia yrittänyt saada aattoon mahtumaan kirkossakäynnin, mutta ei se tunnu siihen jotenkin istuvan. Sen sijaan luemme aterialla jouluevankeliumin.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Tässä vielä muutama kuva meiltä aatonaattona, kattausta varten olevat kukat, kynttilät ja koristeet ovat valmiina, illalla silitän vielä pöytäliinan ja tuolien huput. Kuvassa myös hakemani hempeä ja kaunis ruusukimppu. Sitä jaksan ihastella.

Ensi viikolla laitan vielä tunnelmapaloja joulustamme tänne...ja harkitsen, josko tämä blogini vielä jatkaisi joulun jälkeenkin...katsotaan nyt. :-)

Siunattua joulua kaikille blogini lukijoille!

Viime hetken ostokset ja askartelut

Jouluun on enää kaksi yötä! Lapset meinaavat menettää hermonsa lauluun "kolme yötä jouluun on". Heidän mielestään on varsin ristiriitaista, että lauletaan "kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen..." kun jos se eilen laski niin silloinhan öitä on enää kaksi...no oli miten oli, jouluun on kaksi yötä! Meillä alkaa kaikki valmistelut olla jo tehtynä, paitsi että huomenna paistetaan kinkku ja laitetaan kala suolaantumaan. Sekä haetaan kukkakimppu ja valmis luumukakku leipomosta - kakun leipomiseen ei minulla lopulta riittänyt jaksaminen, vaikka olen myös kakkublogisti! Erikoista...mutta totta. Siivoukset jaoin viime viikonlopun ja eilisillan kanssa keskenään, joten enää ei ole kuin huomenna viimeinen silaus sitäkään jäljellä. Tämä viikonloppu on jo siis lomaa, voimme katsella elokuvia ja nautiskella tunnelmasta ja tuoksuista!

Viime hetken pikkuostoksia kuitenkin vielä oli, kuten tämä ruusukimppu K-marketista.

Eilen puolestani ostin nappikaupasta vihreää nauhaa, paksumpaa valkoisten tuolihuppujen koristeeksi ja kapeampaa, joilla käärin kankaiset lautasliinat. Harmikseni oikein kirkkaanvihreää ei ollut tarjolla, piti tyytyä tällaiseen hieman murrettuun vihreään. Mutta siihen käyvät myös tänään ostetut kaksi vihreää kynttilää, jotka ovat myös vähän oliivinvihreät.

Lisäksi teimme lasten kanssa perinteiset neilikka-appelsiinit, joiden tuoksua ei mikään voita! Tänä vuonna älysimme laittaa niihin grillitikuilla ensin reiät, joten emme rikkoneet sormenpäitämme neilikoita tunkiessa.

Lisäksi olen hankkinut jouluksi inkiväärin ja kanelin tuoksuisen joulukäsisaippuan (kyllä, luit oikein) sekä kaksi uutta käsipyyhettä. Vessassakin pitää olla joulu, vai mitä? Onko muka joku eri mieltä?

Lopuksi esittelen nämä valotalot, jotka ovat salainen paheeni. Muutama vuosi sitten sain hankittua edullisesti siskoni avulla ensimmäisen, tuon isoimman. Sittemmin olen niitä halunnut hankkia lisää, mutta en ole raskinut ostaa. Eilen bongasin kuitenkin viidellä eurolla tuon söpön pikkutalon, joka pääsi keittiöön. Mutta mitäs sanotte tuosta viimeisestä tänään hankitusta mökistä? Hirveä! En voinut kuvitella, mikä discotalo se on ennen kuin laitoimme siihen patterit! En tiennyt mihin sen olisin sullonut kun nuo valot ovat vielä niin ärtsyt, että silmiin sattuu. Se laitettiin kuistin korkeimmalle hyllylle. Toivotaan, että sisääntulijat eivät sokaistu.

Piparitalli

Piparitalli valmistui useamman illan jälkeen, kun ensin tehtiin piparipohjat, sitten koristeltiin sokerimassalla ja kolmantena päivänä koottiin ja viimeisteltiin. Ensimmäisen kerran en polttanut näppejäni yhtään! Jihuu!

Tässä kuvassa tallin palaset ovat vielä odottamassa kuivumista.

Tässä talli on sitten edestä....

...ja takaa.

Ja jos joku ihmettelee, miksi tuo yksi karsina on tyhjä ja ovi on avoin, niin virallinen selitys on, että hevonen on viety ulkoilemaan tarhaan. Rehellinen totuus on kuitenkin, että hevosen jalka katkesi ja loppuhevonen vilahti tytön suuhun sen turhia miettimättä.

Voi joulupukki, kuulehan...

Hyppysellinen tomusokerilunta -blogissa kyseltiin, mitä itse kukin itse haluaisi itselleen lahjaksi. Ei sitä tässä kaikessa touhuamisessa koskaan ehdi itseään ajattelemaan...

Aikuisten oikeasti tietysti jouluna tärkeintä on se isoin lahja, joka meille annettiin pieneen talliin kauan sitten.

"Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt"
 

SIlti ajattelin, että laitan tähän kaikki toiveet, joita minulla on. Ei siis mitään oikeita toiveita, haaveita vain...mutta hauskahan näitä oli miettiä ja haaveilla saa!

 

Ensinnäkin haluaisin tällaisen uskomattoman Kenwood-yleiskoneen, jossa olisivat aivan kaikki herkut lihamyllystä alkaen. Ja niin iso kulho, että siinä tulisi käden käänteessä isokin pullataikina.

Sitten nämä Arctipsin huopakengät...näillä ei varpaat palelisi!

Sitten tällaisen valkoisen ison vitriinikaapin ottaisin mieluusti...pukki minä löytäisin sille kyllä paikan, ihan varmasti!

Hemmottelukaan ei olisi pahitteeksi...vaikkapa täällä Virpi Väisäsen hellässä huomassa.  

 

 Ja sitten haluaisin Desigualin mekon. Tai takin. Tai hameen. Tai edes huivin.

Ja sitten vielä pisteeksi iin päälle liput ensi kesän Bon Jovin konserttiin. Pukki kyllä nämä lahjat sitten riittäisivät! Olen kyllä ollut tosi kiltti!

Tonttuja, enkeleitä ja niiden sekoituksia

Vaikka en tunnustaudu tonttuihmiseksi, on meidänkin kodissa silti muutamia tonttuja. Niillä kaikilla on tunnearvoa ja ne kuuluvat jouluun siinä missä kimaltelevatkin koristeet.

Tämä tonttu on yksi tärkeimmistä: se vartioi ulko-ovea. Saimme sen noin kymmenen vuotta sitten silloiselta ihanalta naapurilta, joka oli tehnyt sen meille itse. Muistan joka vuosi tätä ihanaa eläkeläispariskuntaa. Joinakin vuosina olen korjannut sen kasvoja ja partaa.

Tämä tonttu- tai lumiukkoluuta on aina oven vieressä jouluisin. Sen saimme äidiltäni joululahjaksi muutamia vuosia sitten.

Tämä tonttu istuu yläkerran sohvan päällä. Se oli vähällä mennä pilalle, koska olin suunnitellut tekeväni sille uudet vaatteet. Onneksi en ruvennut siihen työhön, koska se on nätisti tehty. Huh, säästyi impulsiiviselta luonteeltani ainakin tänä vuonna! Tämä on tontun ja enkelin yhdistelmä: tontun selässä on siivet.

Tämän pikkutontun osti mieheni minulle kerran ruokaostoksiltaan. Siltä irtosi käsi tänä vuonna, mutta liima tuli hätiin.

Nämä enkelit keräsin yhteiseksi kuoroksi hyllyn päälle. Viereen ostin tänään ihanan valkovihreän jouluruusun, sitä jaksan ihastella.