Karjalaisia jouluherkkuja

Isäni puolen suku on kotoisin Karjalasta - tarkemmin sanottuna Lavansaaresta, pienestä saaresta, joka sijaitsee Suomenlahdessa. Rankkaa saaristolaiselämää viettäneet ihmiset olivat luonteeltaan puheliaita ja vieraanvaraisia, kuten karjalaiset taitavat olla. Minä olen toivonut saaneeni puheliaisuuteni ja leipomisvimmani tuolta karjalaiselta mummiltani, joka oli kova tekemään erityisesti täytekakkuja. Pienenä istuin katselemassa, miten hän pursotti kermaa täytekakkujen päälle. 

Ikuisesti olen harmissani, etten koskaan pyytänyt häntä opettamaan, miten tehdään aidot karjalanpiirakat. Ne kuuluivat karjalaisilla myös joulupöytään! Niinpä olen tehnyt niitä sitten itsekseni ja vinkkinä olen käyttänyt Viipurin mummon keittokirjaa, jonka sain isäni serkulta kerran lahjaksi. Kyllä nämä vielä vaativat harjoittelua - pieniksikin jäivät. Mutta tuoksu ja maku on hyvä. :-) Karjalanpiirakat tein Marttojen ohjeella.

Riemukseni löysin kirjan takaa Annikki-tädin kirjoittaman reseptin "lavansaarelaisista" eli pienistä rusinapikkuleivistä. Laitan tähän teillekin tämän verrattoman pikkuleipäreseptin, jota testasin hetimmiten. Ne on helppo tehdä ja ihan mukavan makuisia. Ei tainnut olla saarelaisilla suklaata, appelsiinia tai joulumausteita pahemmin tarjolla.

Lavansaarelaiset

1 muna
1,5 dl sokeria
2 dl voisulaa
2 dl rusinoita
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa

Vatkaa kevyesti sokeri ja muna, ja sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sen jälkeen munavaahtoon voisula ja rusinat ja lopuksi kuivat aineet. Pyörittele 2-3 cm:n kokoisia palloja, litistä haarukalla ja paista 200 asteen lämmössä.

Tein puolet lasten mieliksi ilman rusinoita ja tykkäsivät kovasti.

Mummini omisti aikanaan ihanat punaiset joulukellot, jotka hän asetti olohuoneen ikkunaan. Niissä oli sähkövalo ja ne olivat ihmeelliset ja erilaiset - kenelläkään ei ollut sellaisia. Hän oli tuonut ne ulkomailta, jossa hän matkusteli usein. Olen yrittänyt löytää vastaavia jostakin, mutta huonolla menestyksellä. Mummi on usein mielessäni joulun aikaan, sillä hän oli vähän samanlainen touhuaja kuin minäkin. Tai sitten minä olen samanlainen kuin hän. 

Eteiseen laitoin viime vuonna tytöltämme saamani joulupuun. Ihanasti tuo tunnelmaa.