Viime vuonna hankkimilleni Anttilan Anno-jouluvalosarjoille kävi nyt siis köpelösti, kun kauppa meni nurin. Juuri kun löysin mainion ja edullisen valosarjan, jota olisi voinut hienosti täydentää! Mutta onneksi kesällä hain vielä lisää valoja loppuunmyynnistä, niin selvitään hyvin jonkin aikaa. Olisi voinut ostaa ehkä vieläkin enemmän, kun edullisia olivat.
Meillä oli varsin rikkinäinen pajukartio, jonka olin jo kiikuttamassa kaatopaikalle, mutta vielä päätin kokeilla, jos siitä olisi johonkin. Ja olihan siitä - paikalleen jäätyneenä ei muutama rikkinäinen pinna haittaa. Sain sen tökättyä myös pihan parhaimpaan paikkaan, joten siihen tietysti sopivat myös jouluvalot.
Omenapuussa on sama Annon valosarja joka siinä on ollut syksystä saakka, ja pihan isoksi kasvaneeseen joulukuuseen laitoin aivan perinteiset joulukuusenkynttilät.
Löysin sattumalta viisi paketillista varalamppuja ikivanhaan Loiste-valosarjaani, joten korjasin sitä sen mitä pystyin (siinä meni olohuoneen lattialla yksi ilta) ja heittelin senkin tuohon pihan pensaisiin. Ne näkyvät yllä olevassa ja alimmaisessa kuvassa taustalla. More the merrier!
Joten nyt meillä on jouluvaloja ainoastaan talon etupuolella eikä enää takapuolella tai sivustoilla - ei sinne kuitenkaan tule kauheasti katseltua ja useimmiten iltaisin on sälekaihtimetkin kiinni.
Rupesipa eräänkin kerran leivotuttamaan, joten jotakin piti saada tehdä saman tien. Kuivakakkujen tekemisestä, saati syömisestä, en hirveästi piittaa, mutta niitä vaan piti nyt yhtäkkiä ruveta tekemään. Ja koska molemmat kamalat vanhat kakkuvuokani olivat menneet pilalle viime vuonna, piti hommata ensin vuuat. Siispä Prismaan vielä juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten leipomaan. Ostin kaksi kakkuvuokaa, toisen tällaisen tavallisen edullisen ja toisen pinkin silikonisen. Olisin toivonut Prisman valikoimiin useammanmallisia vuokia, vaikkapa ruusua tai katedraalia, mutta samanlainen perinteinen kuvio oli tarjolla jokaisessa vaihtoehdossa. Mutta koska (kakku)hätä oli suurin, oli tyydyttävä niihin. Olisin saattanut ostaa kaksi tuollaista tavallista, mutta tytär oli mukana kaupassa ja annoin hänen valita toisen. Niinpä kotiin kahden vuuan kera ja tuplataikinaa tekemään!
Meillä oli kaapissa sopivasti turkkilaista jugurttia ja pakasteessa anopin tekemää omenasosetta, joten tämä jugurttikakun ohje oli oikein sopiva tilanteeseen. Kohtuullisen monimutkainen kakkutaikina tuli aika nopsaan valmiiksi, ja sitten jännäämään uunin äärelle, miten kakut uusissa vuuissaan paistuvat. Perinteinen kakkuvuoka paistoi kakun tasaiseksi ja kauniin ruskeaksi. Sen sijaan silikonisessa kakkuvuuassa kakku jäi selvästi vaaleammaksi ja jotenkin "kumimaisemmaksi". Silikoninen kakkuvuoka oli myös aavistuksen litistyneenä uunissa, joten luonnollisesti myös kakku paistui hieman litistyneen malliseksi.
Kakut maistuivat minusta ihan mukavalle, mutta lasten mielestä ne eivät maistu yhtään millekään. Ainakaan ilman vaniljakastiketta. Nyt meillä on kuitenkin valtavat määrät tätä mautonta kakkua, ja annan pääni pantiksi, että sellainenkin päivä tulee, kun koulun jälkeen tämäkin kakku maistuu! Eli odottelemme rauhassa pakasteen tyhjenemistä. Nimittäin on tullut leivottua niin paljon viimeisten parin viikon aikana, että pitää ihan itseään toppuutella, ettei leivo niin paljon, ettei kukaan sitä määrää pysty syömään.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Minä ripustin yhden joulutähden olohuoneeseen ja loputkin löytänevät paikkansa viikonlopun aikana. Pahaksi onneksi kuulemma ensi yönä lumi sulaa...
Katselinpa yksi ilta huolettomana Strömsötä ja näin, miten siellä piirrettiin valkoisella lasitussilla ikkunoihin kuvioita. Sen jälkeen muistin, että minullahan on olemassa Granitista ostettu valkoinen tussi, joka on tarkoitettu liitutaulutarralle. Siinä kuitenkin luki myös "glass", joten ei kun tuumasta toimeen!
Ensin halusin kokeilla eteisen peiliin peuraa, ja lopulta sain sen onnistumaan. Hetki siinä meni, sillä tussi ei aina antanut väriä kun se kääntyi ylösalaisin. Aluksi peuran silmätkin olivat ihan kummalliset. Tyttö purskahti nauruun kun näki sen keskeneräisenä (ei oikein vauhdittanut innostustani). Mutta lopulta sain silmätkin kohdilleen ja nyt se on valmis! Vielä hieman osuu silmä noihin sarviin - ne ovat vähän ehkä kömpelöt. Mutta ne voi helposti piirtää uusiksi, jos ne tarpeeksi vaivaavat. Tussi on nimittäin kätevä pyyhkiä pois märällä rätillä.
Sen jälkeen tietysti aivot laukkasivat satasta: mihin kaikkeen voi piirtää, missä kaikkialla meillä on lasia ja peiliä! No ikkunaan sen jälkeen syntyi minun ja lasten piirtämänä monta lumihiutaletta. Näitä pitää tehdä lisää. Kuinka kätevää, kun ei tarvitsekaan leikata niitä paperista vaan voi piirtää ikkunaan juuri niin monimutkaisia sakaroita kuin haluaa.
Tässä kuva esikoisen lumihiutaleesta, koska siitä tuli niin suloinen.
Lopuksi vielä koristelin pyöreän kynttilänalusen, joka on tehty peilistä. On muuten hurjan haasteellista kuvata ikkunoita ja peilejä, koska niihin tulee mahdottomasti heijastuksia. Itsestä, televisiosta, lampuista....ja aina kuva näyttää vähän siltä, että se on tärähtänyt.
Nyt pitää ehkä vähän jarrutella, ettei joka ikkuna ole täynnä piirustuksia. En vaan oikein usko, että se onnistuu. Mennään näillä tämä vuosi. :-D
Piipahdin työmatkalla Helsingissä, ja minulla oli reilu tunti omaa aikaa keskustassa. Niinpä joulublogi Keltaisen talon joulunodotusta innoittamana suuntasin Kankurin tupaan, jossa on joulumaailma alakerrassa. Luvan kuville kysyttyäni hiipparoin alakerrassa varmasti kokonaisen tunnin. Ensin eteisessä oli vastassa valkoinen joulumaailma, ja sen jälkeen varsinainen tupa, joka oli täynnä tonttuja, kimalletta ja tunnelmaa. Sekä ihanaa joulumusiikkia. Joskus on yksinäinen olo kun matkustaa työmatkalle ilman kaveria, mutta mieli piristyi tosi paljon kun sain rauhoittua tämän kaupan tunnelmassa.
Tupa oli jaettu hieman teemoittain - jossain paikassa oli seimiaiheisia koristeita, toisessa punaista tonttumaailmaa, jossakin vanhanaikaisempaa ja perinteisempää koristetta ja toisessa kulmassa taas hyvin värikästä koristetta.
Tämä alla olevassa kuvassa oleva ihana lentävä poro jäi vähän kaivelemaan, etten sitä hankkinut. Sen verran sillä oli hintaa kuitenkin, etten raskinut sitä ostaa. Se lenteli hassulla peltisellä vanhanaikaisella potkurikoneella - varmaan lahjoja viemässä. :-) Lopulta en ostanut yllätyksekseni mitään, nautin pelkästään joulun rauhasta. Sen sijaan Stockmannilta hain kotiinviemisiksi hieman käsintehtyjä tryffeleitä.
Rumpujen pärinää! Torvien törinää! Nyt on nimittäin jouluvalosarjan voittaja selvillä, ja hän on:
Amelia!
Amelian joulumieli syntyy joululauluista, koristeista, lumesta ja jouluisista herkuista. Lähetän sinulle ihan kohta sähköpostia, jotta saan selville osoitteesi. Onnea!
Arvoin voittajan netissä olevan Melondia-arvontakoneen avulla, ja virallisena valvojana toimi Eppu-koira. Kiitos kaikille vastanneille ja osallistuneille. Oli ihana lukea mietteitänne joulumielestä, koska samoin ajattelen itsekin. Tunnelma, kynttilät, joululaulut....niistä se paras joulufiilis tulee.
Hienoa viikonjatkoa kaikille lukijoille!
Meillä kävi tänään ruokavieraita, joille tarjosimme intialaista ruokaa. Jälkiruuaksi teki mieli kuitenkin leipoa mokkapaloja tällä Yhteishyvän reseptillä, sillä tuo ohje on roikkunut jääkaapin ovessa koko (treeni)syksyn, enkä ole tehnyt niitä vielä. Ohje ei nyt varsinaisesti ollut ihan priimaa, sillä pohjasta tuli tosi lättänä ja päällistäkin riitti vain osaan pellillistä, mutta maku oli hyvä ja niistä tuli kauniita. Ehkä niistä tulisi kuohkeampia, jos pohjan tekisi perinteisesti ensin munat ja sokerin vatkaten. Tarjosimme luksusmokkapalojen kera mansikkakastiketta sekä kermavaahtoa.
Kotona olen ripustellut lisää jouluvaloja sinne sun tänne, tällä kertaa pienen paristosarjan olohuoneessa takan piipussa roikkuvaan sydämeen sekä kuistille katonrajaan. Lisäksi ripustin pienet valot myös olohuoneessa poronsarviin ja niihin laitoin myös muoviset lumihiutaleet, jotka ostin Finnmarilta. Niitä voisi hyvin käyttää tammi-helmikuussakin.
Hienoa lauantai-iltaa! Muistathan osallistua valosarja-arvontaan, joka päättyy ensi tiistaina! :-)
Omenat ja muut syksyiset elementit tuntuivat näin -13 pakkasella hurjan syksyisiltä ovenpielessä, joten nämä koristeet vaihtuivat talvisimpiin. Tein entiseen kranssipohjaan uudet koristeet, mutta tällä kertaa en halunnut peittää kokonaan kranssia, koska sen valkoinen pinta on nätti. Laitoin pihalta katkomiani tuijanoksia pelkästään tuohon ylös rusetin kera. Toimme kaksi vuotta sitten Kreikasta pitkiä kanelitankoja, joita ei käytetty mihinkään. Katkoin niitä kranssiin ja pistin kiinni ensin rautalangalla, ja sen jälkeen kääräisin niihin nauhaa, jonka solmukohdan käänsin nurjalle puolelle. Jopa kanelin tuoksu leijaili kranssin yllä, kun katkominen toi aromit pintaan. :-) Nauhat löysin paikallisesta Nappi-Kikka-nimisestä ompelutarvikekaupasta. Ilokseni siellä oli muutamaa nauhaa myytävänä, joissa on tekstiä.
Vaihdoin ovenpielen lyhdyn valkoiseksi, otin omenat ja viltin pois sekä lisäsin kaikkea vartioimaan vanhan, äidiltäni saadun lumiukko-luudan.
Toiselle
puolelle laitoin sisätä ruostuneeseen piparipurkkiin havuja ja toin sen
eteen metallisen poron, jolle ei sisältä ole meinannut paikkaa löytyä. Pihavalojakin olen viritellyt, mutta ne ovat tietysti ansainneet ihan oman postauksen! :-)
Muistathan osallistua jouluvalosarjan arvontaan, arvonta päättyy ensi tiistaina klo 18!
