Tämän vuoden jouluajatuksia ja jouluteemaa

Tämän vuoden jouluteemani tuntui mukavalta heti, kun ensimmäiset ajatukset tummanruskeasta, ruudusta, säkkikankaasta ja juuttinarusta pälkähtivät päähäni. Semmoinen luonnonmukainen, kodikas joulutunnelma, sitä lähden tavoittelemaan. Tänä vuonna ei ole bling-bling-olo ollenkaan. Tyttäremme toivoisi jotain punaista johonkin, ja ehkäpä minä sitten vähän taivun sitäkin laittamaan...ainakin ihan vähän, vaikkapa ruokapöydälle.

Olen aina rakastanut ruutukuviota, erityisesti tätä klassista "gingham"-ruutukuviota. Meillä on sitä isona ruutuna olohuoneen verhossa ja pienempänä ruutuna keittiön verhossa. Tekisi mieli laittaa sitä ihan joka paikkaan! Eli ei suinkaan mikään tyyris jouluteema, koska kotimme on jo täynnä tätä ruskeaa. :-) Tässä pari kuvaa keittiön uudesta verhosta, jonka ompelin muutama viikko sitten.

Pikkuisen voisin siihen kimallustakin tuoda, hopealla ja valkoisella tietysti, koska niitä meillä on jo valmiina. Myös piparkakkuja toivoisin pystyväni laittamaan sinne sun tänne koristeeksi. Jospa jostakin löytyisi tekopiparkakkuja...nimittäin jos kuuseen laitetaan pipareita, käy hullusti. Meidän koiramme näet rakastaa pipareita. :-D Luulen, että teen piparikoristeita ruskeasta huovasta itse.

 

Minä vaalin jouluissa rauhallista tunnelmaa. En ole koskaan välittänyt tonttuhäslingistä, tonttulauluista, kiireestä ja älyttömästä kaupoissa juoksentelusta, vaan pyrin jouluna keskittymään lähinnä rauhoittumiseen. Tänä vuonna toiveeni on, että pääsisimme mieheni kanssa kahdestaan johonkin joulukonserttiin. Rakastan kynttilöitä, hiljentymistä ja kirkossa käymistä. Semmoista villasukissa hissuttelua pimeässä kodissa. Kirjojen lukemista ja elokuvien katselua. Ei yhtään viime tingassa ostettuja joululahjoja tai raivopäistä siivoamista!

Toivon, että kukin löytää jouluunsa juuri sitä mitä haluaakin. Jollekin kiire on se juttu ja toiselle jokin muu. Leipominen ja joulun tuoksut ovat meille myös tärkeitä, joten tänä vuonna tilasin pari joululehteä, joista ajattelin kokeilla muutamia uusia reseptejä.

 

 

Joulukuuseen tahtoisin tänä vuonna pysyvien valkoisten koristeideni lisäksi ruskeita pehmeitä ruutusydämiä, joita ajattelin itse sinne ommella. Lisäksi haluaisin sinne lippuviirin, joka voisi olla tehty joko alla olevan kuusen tapaan vanhoista nuottivihkoista tai sitten ihan säkkikankaasta.Pyrin tekemään koristeet mahdollisimman pitkälle itse ja kierrätysmateriaaleista. Ei tunnu järkevältä ostaa joka vuosi uusia koristeita, ja valkoisten peruskoristeitteni ympärille on helppo joka vuosi tuoda jotain uutta. Kaikkea en myöskään laita esille joka vuosi, vaikka vaatehuoneessa koristeita kovasti onkin.

Voi kun muistaisin nyt, mitkä asiat minä viime vuonna unohdin laittaa jouluna ylös. Niitä pieniä asioita, joita nyt ei enää millään muista. Mikä valosarja meni rikki? Puuttuuko jostakin kuusesta kynttilät? Oliko ajatuksia jonkun huoneen uudesta ikkunakoristeesta? Ehkäpä ne sitten selviävät, kun tulee taas aika vähitellen nostaa koristeita varastosta. :-)

Kuvat: Pinterest

Sokerikuorrutusta puutarhassa

Täällä Pohjois-Suomessa on ollut jo kunnon pakkasaamuja, jopa yhdeksän astetta yhtenä aamuna. Pakkanen tekee kaunista taidetta oksiin, nurmikkoon ja puiden lehtiin. Kuvasin niitä eräänä kuulaana pakkasaamuna. Ihan hyvä, että pihakalusteitakaan ei ole vielä muistettu viedä varastoon, niin kauniisti oli pöydänkin pinta huurussa.

Joulutunnelma saapuu siis luontoonkin vähitellen...talvea ja lunta. Meidän perheessämme on joka vuosi ensilumiveikkaus, jonka voittaja saa 10 euroa. Minun veikkaukseni on tällä kertaa 14.11. Saapa nähdä, kuka voittaa! Ja saapa nähdä, tuleeko lumi paljonkin aikaisemmin, kun on menty niin monena aamuna jo pakkasen puolelle.

Jouluvalosydän

Tämä sydän on roikkunut sellaisenaan meillä ympärivuotisesti kotona milloin verhossa, milloin naulassa. Nyt ajattelin kokeilla, sopisiko sen sisälle pieni Airamin jouluvalosarja, ja kyllä se niin nätiltä näytti, että se piti heti esille laittaa. Meillä on ruokapöydän päässä kranssi, jonka tein viime vuonna ostettuani sievää jouluista nauhaa. Siihen keskelle sydämen laitoin, ja siinä se saa nyt olla ainakin jonkin aikaa. Mies kyllä tuossa naureskeli, että:"Kuljetko sinä sitten se kädessä taas ympäri taloa ja mietit, mihin se passaa". No kyllä! Sillä tavalla ne kaikki tavarat aina parhaiten paikkansa löytävät. :-D

Synttärikemuissa

 

On hirveän mukavaa, että toinen lapsistamme - esikoisemme - on syntynyt syksyllä lokakuun alussa. Syksyllä on hirveän harvoin muuten juhlia, joten nämä juhlat tulevat mukavasti lokakuuhun tuomaan iloista tunnelmaa. Tällä kertaa vietimme jo 14-vuotisjuhlia...mihin aika oikein meni? Vastahan tuo sama poika oli neljävuotias ja halusi Mersu-kakun...

 
Laitoimme pääruuaksi herkullista gulassikeittoa, jonka mainion ohjeen löysin Valion sivuilta. Kahvipöytään tein amerikkalaisen juustokakun marjasoseen kera. Olipa hyvä idea mieheltäni lisätä marjasoseeseen sitruunalimua, se toi siihen mukavasti makua samalla kun teki siitä juoksevampaa. Lisäksi tarjolla oli oranssi mangokakku, jonka päälle poika sai itse pursottaa kermasta numerot. Hämmästyin itsekin, miten minä pystyin sen periksi antamaan, kun olen aina niin tarkka kakuistani...mutta ikä tuo vissiin rentoutta siihenkin asiaan. :-) 

 

Koristeina olivat pöydällä tällä kertaa pakkasen jo kertaalleen puutarhassa puremat omenat oranssien kynttilöiden kera sekä oranssit ja vihreät krysanteemit. 

Mieheni serkku toi meille perinteistä, ihanaa pullaleetaa, ja lisäksi meillä oli kaupan keksejä ja tekemiäni chili-keksejä ja kahvinmakuista kuivakakkua. Poika halusi itse vielä poppareita ja karkkia.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun juhlat ovat ohi ja kotona tuoksuu kahvi ja kynttilät lepattavat juhlaliinan päällä? Se on melkein parasta koko juhlassa. Voi asettua sohvalle ja aloittaa uuden herkkukierroksen ja nautiskella mukavasta tunnelmasta. Onnea rakkaalle pojallemme. <3

Chili-cayenne-suklaa-keksit

 
Minun mielestäni tumman suklaan ja chilin yhdistelmä on vastustamaton, ja olen monena syksynä tehnyt suklaa-chilikakkua. Sen sijaan nyt tein pojan synttäreitä varten valmiiksi pakkaseen suklaa-chili-keksejä, joiden alkuperäinen ohje on täällä Keittokulmassa. Siinä ohjeessa kuitenkin käytetään tuoreita chilejä, joten sovelsin ohjetta siten, että keksien teko oli vähän helpompaa. Ostin mausteosastolta chilirouhetta.

 
Minä laitoin omasta mielestäni aika paljon rouhetta taikinaan, mutta aika vähän se silti niissä maistuu. Olisin voinut lorauttaa siis vieläkin enemmän, samoin kuin cayennenpippuria. Seuraavalla kerralla sitten! Tällä määrällä chili jää vain aavistuksen jälkimakuun polttelemaan.

Hurjan hyviä kyllä olivat, ja lapsemme tykkäsivät erityisesti taikinasta - kuinka ollakaan...

Chili-cayenne-suklaa-keksit
(3 pellillistä, noin 25-30 reilunkokoista keksiä)

250 g voita
2 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl soodaa
2 munaa
200 g tummaa suklaata
4 rkl chilirouhetta
ripaus cayennenpippuria

Vaahdota kulhossa pehmeä voi ja kaikki sokerit. Lisää munat ja jatka vatkaamista. Lisää chilirouheella ja cayennenpippurilla terästetyt kuivat aineet. Sekoita lopuksi taikinaan pieneksi pilkotut suklaa. Leivo taikinasta noin  pyöreitä keksejä ja paista 200 asteessa noin 8 - 10 min.

Muffinsivuokiin viritelty valosarja

 

Näitä on ollut siellä sun täällä - valosarjoja, jotka on tehty pahvimukeihin tai muffinsivuokiin, mutta nyt vasta kokeilin sellaisen tekoa itse. Helppoa ja edullistahan se oli, ja näistä saa helposti tehtyä uudennäköisiä vain vaihtamalla kupposia. 

Ostin led-valosarjan, jossa oli 15 lediä sekä ruskea-valkoisia muffinivuokia. Viilsin pienen viillon niiden pohjaan terävällä veitsellä ja pujotin valon sen läpi. Ripustin tämän keittiöön, ja se on aika kivannäköinen. 

 

Tosin sitten pimeällä kun sitä uudestaan katselin, sen valo on aika kylmä verrattuna esimerkiksi kynttilänvaloon tai muihin talomme valosarjoihin, jotka ovat enemmän kellertäviä. Voi siis olla, että tämä saa olla tässä vain hetken ja siirrän sen sen jälkeen vaikkapa kuistille, joka on sen verran kaukana muista valolähteistä, ettei se haittaa silmää niin paljon. Tiedä sitten, muuttuisiko valokin lämpimämmäksi, jos ledit pujottaisi vaikkapa lämpimän keltaisen kupposen sisälle. 
 

Syyslyhty puutarhaan paperipussista

 

Muistan vuosia sitten nähneeni vinkin pihalyhdystä, joka oli tehty paperipussista. Koska en löytänyt ruskeita pienehköjä paperipusseja, käytin yhtä isoa paperista pussia, josta sain tehtyä lyhdyn, kun inspiraatio iski. Usea pieni pussi saattaisi olla kauniimpi, mutta ei voinut odottaa seuraavaan päivään. Enkä kyllä äkkiä keksi, mistä voi edes ostaa ruskeita paperipusseja. Jännästi tämäkin ruskealta näyttää.

Ensin pussiin leikattiin reikiä, minä tein salmiakkikuvioita kahdessa rivissä. Sitten pistin pohjalle vähän hiekkaa ja useita kiviä, jotta pussi pysyy paikoillaan. Sitten laitoin kaksi pientä kynttilää, koska pussi oli niin iso. Pieneen pussiin riittäisi yksi kynttilä per pussi. 

 
Sitten vain ulos! Tästä tuli oikein kivannäköinen, mutta tarkkana saa olla, ettei laita paperista lyhtyä kovin lähelle taloa eikä tuulen armoille. Ehkä kokeilen vielä muitakin värejä ja erikokoisia pusseja. Ainakin tämä on edullinen, kun on ilmainen. :-) Tunnelmallista viikonloppua juuri sinulle.